Monta persoonaa samassa ihmisessä? Kaverin käyttäytymisessä on alkanut ilmenemään outoja piirteitä. Ajattelin kysyä täällä muiden mielipidettä että kehotanko häntä vielä kääntymään lääkärin puoleen, vai kuvittelenko minä vain hänessä olevan jotain outoa. Hänessä on tavallaan monta eri ihmistä, riippuen päivästä.
Esimerkkinä Muutaman päivän näyttelyreissu, jonka teimme porukassa.
Ensimmäisenä päivänä Kaveri oli täysin normaali, puhui normaaliasioista, perheestään yms normaalista. Oli puhelias, seurallinen, suunnitteli tulevaisuutta jne, oli siis oma itsensä ja sellaisenä minä hänet tunnen. Seuraavana aamuna kaikki muuttui. Kaveri oli yhtäkkiä hiljainen, katsoi vain tyhjyyteen. Kun kysyi jotain, meni varmaan 5 minuuttia ennenkuin sai minkäänlaista vastausta, hän vain tuijotti seiniä. Lähdettiin jatkamaan matkaa, kaveri tiuskaisi että hän ajaa välillä. Lähdimme ajelemaan eteenpäin, ja kun ensimmäinen risteys tuli niin kaveri ei tee mitään. Auto vain menee eteenpäin, risteys ja siinä oleva auto lähenee. Kiskaisin vaihteen pois päältä väkisellä ja nykäisin käsijarrun päälle ja auto onneksi pysähtyi koska vauhti oli vielä tosihiljainen. Kaveri ei vieläkään reagoinut mitenkään, hän vain oli jossain omassa maailmassaan ja vasta takana olevan auton tööttäys sai kaverin palaamaan tolkkuihinsa. Samassa hän hyppäsi ulos ja meni vain takapenkille makaamaan ja minä hyppäsin rattiin. Muutaman tunnin jälkeen kaikki oli taas aivan normaalisti, kaveri soitti perheelleen ja kyseli kuulumisia ja reagoi aivan normaalisti. Eikä uskonut mitään mitä sanoin aamusta, kuulemma hänessä ei ole mitään vikaa vaan minä vain keksin kaiken, joten jätin asian sikseen.
Seuraava aamu oli täysin normaali, ja menimme katsomaan yhtä näyttelyä. Kaverin vaimo soitti, ja selitti ihan perusasioita että lapset on viety kouluun jne. Kaikki meni aivan normaalisti jonkin aikaa, yhtäkkiä kaveri kuitenkin alkaa iskeä näyttelyssä pyöriviä vieraita naisia ja hän muuttui muutenkin käytökseltään oudoksi. Muistutin häntä kotona olevasta vaimosta ja lapsista, hän väitti että ei hänellä mitään semmoisia ole !? Raahasin hänet ulos päästämään höyryt pihalle, hän huusi aivan täysillä ja raivosi muutenkin kunnolla. Hetken päästä kaikki oli taas aivan normaalia.
Mikähän aiheuttaa ihmisessä monta erilaista persoonaa, jotka eivät tunnu tietävän toisen persoonan olemassaolosta? Puhuin kaverin vaimon kanssa asiasta, ja hän on huomannut saman muutoksen kaverin käytöksessä. Hän on myös epäillyt miehellään olevan muita naisia, koska joskus kun hän oli soittanut miehelleen niin puhelimesta kuuluu selvästi muiden naisten ääniä ja mies ei suostu kertomaan missä hän on ja kuulostaa niinkuin hän ei edes tuntisi soittajaa, eli omaa vaimoaan. Kaveri myös valehtelee nykyään aivan jatkuvasti, ja aivan normaaliasioissakin millä ei ole mitään väliä. Tuntuu että hän elää jossain omassa maailmassaan, missä hän on täydellinen ihminen ja saa tehdä aivan mitä haluaa välittämättä seuraamuksista. Kaverin vaimo sanoi että hänen miehensä oli käynyt esimerkiksi pankista ottamassa ison lainan, ja tuhlannut sen muutamassa päivässä aivan epämääräiseen krääsään mille ei ole mitään tarvetta, hän ei ymmärrä että lainat pitää maksaa vielä takaisinkin.
Mietittiin kaverin vaimon kanssa yhdessä erilaisia oireita mitä on huomattu, tässä ainakin muutamia:
- Oma todellisuus
- Hän itse on täydellinen, muissa on aina vikaa
- Tuijottaa ikuisuuksia tyhjyyteen, ei reagoi kunnolla
- Haluaa olla paljon yksin, ei tule enää niin hyvin muiden kanssa toimeen kun ennen
- Työprojekti ei enää etene mihinkään suuntaan
- Valehtelee päivittäin, arkiasioissakin (esimerkkinä auton katsastus. Väitti vaimolle auton menneen läpi, kuukauden päästä hanskalokerosta löytyi Hylätty-katsastuspäätös)
- Puhelimessa puhuessa antaa muille kaikesta täysin epärealistisen kuvan
- Todella nopeat mielenalavaihtelut
- Ei halua tiedostaa oikeaa todellisuutta, (Ei minulla ole perhettä-juttu)
- Hän manipuloi puheillaan muita ihmisiä todella rankasti, ja saa tavallaan muut olemaan riipuvaisia hänestä
- Hän on useita kertoja huutanut ihan kunnolla vaimolle ja lapsille, käskenyt "suksimaan vittuun" yms.
Kuitenkin aina se vittumaista aikaa seuraava normaali käytös pistää miettimään, että jospa se siitä menee ohi ja näin ikuinen kierre on valmis.
Ja välillä voi olla viikkoja, täysin normaalia aikaa. Ei mitään oireita. Sitten ne yhtäkkiä taas palaavat...
Mitähän tässä pitäisi tehdä, kaveri ei itse ymmärrä asiaa kun yritin sitä hänelle selittää. Ja lääkäriin meno on kuulemma turhaa.
Esimerkkinä Muutaman päivän näyttelyreissu, jonka teimme porukassa.
Ensimmäisenä päivänä Kaveri oli täysin normaali, puhui normaaliasioista, perheestään yms normaalista. Oli puhelias, seurallinen, suunnitteli tulevaisuutta jne, oli siis oma itsensä ja sellaisenä minä hänet tunnen. Seuraavana aamuna kaikki muuttui. Kaveri oli yhtäkkiä hiljainen, katsoi vain tyhjyyteen. Kun kysyi jotain, meni varmaan 5 minuuttia ennenkuin sai minkäänlaista vastausta, hän vain tuijotti seiniä. Lähdettiin jatkamaan matkaa, kaveri tiuskaisi että hän ajaa välillä. Lähdimme ajelemaan eteenpäin, ja kun ensimmäinen risteys tuli niin kaveri ei tee mitään. Auto vain menee eteenpäin, risteys ja siinä oleva auto lähenee. Kiskaisin vaihteen pois päältä väkisellä ja nykäisin käsijarrun päälle ja auto onneksi pysähtyi koska vauhti oli vielä tosihiljainen. Kaveri ei vieläkään reagoinut mitenkään, hän vain oli jossain omassa maailmassaan ja vasta takana olevan auton tööttäys sai kaverin palaamaan tolkkuihinsa. Samassa hän hyppäsi ulos ja meni vain takapenkille makaamaan ja minä hyppäsin rattiin. Muutaman tunnin jälkeen kaikki oli taas aivan normaalisti, kaveri soitti perheelleen ja kyseli kuulumisia ja reagoi aivan normaalisti. Eikä uskonut mitään mitä sanoin aamusta, kuulemma hänessä ei ole mitään vikaa vaan minä vain keksin kaiken, joten jätin asian sikseen.
Seuraava aamu oli täysin normaali, ja menimme katsomaan yhtä näyttelyä. Kaverin vaimo soitti, ja selitti ihan perusasioita että lapset on viety kouluun jne. Kaikki meni aivan normaalisti jonkin aikaa, yhtäkkiä kaveri kuitenkin alkaa iskeä näyttelyssä pyöriviä vieraita naisia ja hän muuttui muutenkin käytökseltään oudoksi. Muistutin häntä kotona olevasta vaimosta ja lapsista, hän väitti että ei hänellä mitään semmoisia ole !? Raahasin hänet ulos päästämään höyryt pihalle, hän huusi aivan täysillä ja raivosi muutenkin kunnolla. Hetken päästä kaikki oli taas aivan normaalia.
Mikähän aiheuttaa ihmisessä monta erilaista persoonaa, jotka eivät tunnu tietävän toisen persoonan olemassaolosta? Puhuin kaverin vaimon kanssa asiasta, ja hän on huomannut saman muutoksen kaverin käytöksessä. Hän on myös epäillyt miehellään olevan muita naisia, koska joskus kun hän oli soittanut miehelleen niin puhelimesta kuuluu selvästi muiden naisten ääniä ja mies ei suostu kertomaan missä hän on ja kuulostaa niinkuin hän ei edes tuntisi soittajaa, eli omaa vaimoaan. Kaveri myös valehtelee nykyään aivan jatkuvasti, ja aivan normaaliasioissakin millä ei ole mitään väliä. Tuntuu että hän elää jossain omassa maailmassaan, missä hän on täydellinen ihminen ja saa tehdä aivan mitä haluaa välittämättä seuraamuksista. Kaverin vaimo sanoi että hänen miehensä oli käynyt esimerkiksi pankista ottamassa ison lainan, ja tuhlannut sen muutamassa päivässä aivan epämääräiseen krääsään mille ei ole mitään tarvetta, hän ei ymmärrä että lainat pitää maksaa vielä takaisinkin.
Mietittiin kaverin vaimon kanssa yhdessä erilaisia oireita mitä on huomattu, tässä ainakin muutamia:
- Oma todellisuus
- Hän itse on täydellinen, muissa on aina vikaa
- Tuijottaa ikuisuuksia tyhjyyteen, ei reagoi kunnolla
- Haluaa olla paljon yksin, ei tule enää niin hyvin muiden kanssa toimeen kun ennen
- Työprojekti ei enää etene mihinkään suuntaan
- Valehtelee päivittäin, arkiasioissakin (esimerkkinä auton katsastus. Väitti vaimolle auton menneen läpi, kuukauden päästä hanskalokerosta löytyi Hylätty-katsastuspäätös)
- Puhelimessa puhuessa antaa muille kaikesta täysin epärealistisen kuvan
- Todella nopeat mielenalavaihtelut
- Ei halua tiedostaa oikeaa todellisuutta, (Ei minulla ole perhettä-juttu)
- Hän manipuloi puheillaan muita ihmisiä todella rankasti, ja saa tavallaan muut olemaan riipuvaisia hänestä
- Hän on useita kertoja huutanut ihan kunnolla vaimolle ja lapsille, käskenyt "suksimaan vittuun" yms.
Kuitenkin aina se vittumaista aikaa seuraava normaali käytös pistää miettimään, että jospa se siitä menee ohi ja näin ikuinen kierre on valmis.
Ja välillä voi olla viikkoja, täysin normaalia aikaa. Ei mitään oireita. Sitten ne yhtäkkiä taas palaavat...
Mitähän tässä pitäisi tehdä, kaveri ei itse ymmärrä asiaa kun yritin sitä hänelle selittää. Ja lääkäriin meno on kuulemma turhaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu olen nähnyt ja kokenut... diagnoosina Eva, mutta selkeästi myös jotakin "muuta" jolle ei vielä ainakaan löydy tässä maassa diagnoosia. Pohjalla tällä henkilöllä nimenomaan toisutva traumaattinen kokemus muun muassa. Raivoaa välillä kuin härkä ja hetken päästä "inhoaa tuota raivoavaa pirua jota hän ei peilistä tunnista". Kolmas persoona taas on hoiva tyyppi, hoitaa muiden asioita ja on erittäin pätevä kun sille päälle sattuu. Silloin ei uskoisi että kyseessä on niinkin sairas persoona... Ja nimenomaan hän ei tiedä näiden monien persoonien olemassaolosta mitään.
http://www.introspekt.fi/artikkelit/tietoa-skitsofreniasta-totuus-on-harhaa-vain-harha-on-totta/
Niin, yleensä skitsofreenikolla saattaa olla jotku tietty alue, josta hän on erityisen kiinnostunut ja sillä alueella myös erityisen älykäs. Monesti tapaa esimerkiklsi matemaattisesti hyvinkin älykkäitä skitsofreniaa sairastavia potilaita. Ja nimenomaan skitsofreenikkonjen erityisalana tuntuu olevan sellaiset konkreettiset asiat, kuten matematiikka tai musiikki. Harvemmin, ei siis juuri koskaan ei tapaa skitsofreenikkoa, joka olisi sosiaalisesti älykäs, päinvastoin. Heillähän juuri tässä sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä tavallisten arkielämän rutiineiden hoitamisessa taitaa olla ne suurimmat ongelmat.
Mutta tietysti on olemassa myös "tyhmiä" skitsofreenikkoja, siis tarjoitan sellaisia, joiden alykkyysosamäärä on oikeasti alhainen. Ja sekin täytyy muistaa, että on paljon potilaita, joilla on ns. väärä diagnoosi, eli aikaoinaan 50/60/70 luvuilla on skitsorenia-diagnoosi lätkäisty kaikille vähintäänkn harhaisille kun ei muuta diagnoosia ole osattu tehdä. Mutta kyllä voisi todella mutu-tuntumalla sanoa, että skitsofreenikoissa on erityislahjakkaita enemmän kuin meissä keskivertoihmisissä. Aiheestahan on tehty useampiakin elokuvia, oliskos sen yhden elokuvan nimi Hohto, joka kertoo siitä lahjakkaasta pianistista joka pimahtaa.
Ja sitä olen itsekin monesti miettinyt, että altistaako jonkin erityisominaisuus tai älyykkyys skitsofrenian puhkeamiseen vai toisinpäin. Tietystihän sairauden puhkeamiseen tarvitaan monta eri osatekijää, joista mielestäni yhtä yleistä erityisälykkyyden kanssa on liian ankara ja yleensä uskonnollinen kasvatus. Monesti myös valitettavasti törmää erityisesti peräkylän perheisiin, jossa lähes kaikki on kipeitä, niin vanhemmat kuin lapsetkin. Ne on aina surullisia kohtaloita.
Sitä en tiedä onko asiaa tutkittu ihan tieteellisesti. Jospa joku muu viisaampi hoitsu tietäisi.
Mutta kyllä se nerouden ja hulluuden raja on hämärä...
Hoitona terapiaa...
Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen. Eri persoonallisuushäiriöissä ongelmana voi olla tapa havainnoida tai tulkita itsen tai toisten tunteita ja ajatuksia, tunneilmaisujen voimakkuus tai häilyvyys, alttius impulsiiviseen käytökseen ja vuorovaikutuskyvyn vaikeudet.
Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriöille ominaiset käytöstavat ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.
Persoonallisuushäiriöille ominaisia piirteitä esiintyy oireina myös muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä. Tällöin käytös rajoittuu kuitenkin vain varsinaiseen sairausjaksoon, ellei henkilö kärsi samanaikaisesti sekä kyseisestä sairaudesta että persoonallisuudenhäiriöstä.
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia, arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.
Persoonallisuushäiriöiden ensisijainen hoito on psykoterapia, jota täydennetään oireiden mukaan lääkehoidolla. Potilailla on useimmiten samanaikaisesti jokin muu psykiatrinen häiriö, joka saattaa edellyttää lääkehoitoa.
Aluksi hoidon yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä potilaan kanssa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät nimittäin käyttävät eri hoitopalveluita runsaasti ja heidän on vaikeaa noudattaa hoitoa koskevia sopimuksia. Tämä voi vaikeuttaa niin fyysisten vaivojen hoitamista kuin pitkäaikaista psykoterapiaa.
Terapiassa autetaan hahmottamaan käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia sekä erottamaan näitä toisistaan, mikä saattaa lisätä potilaan aktiivisuutta ja kykyä ratkaista ongelmia. Terapiassa luodaan myös perustaa kyvylle tunnistaa ja nimetä tunteita sekä säädellä niitä. Myös tunteiden merkitystä, tunnistamista, havainnointia ja säätelyä sisältävä opettaminen on tarpeellista. Oireiden hallinnassa auttaa esimerkiksi rentoutus, turvapaikkamielikuvat muistutuskortit ja päiväkirja.
Kognitiiviset psykoterapiat ovat todennäköisesti tavanomaista psykiatrista hoitoa tehokkaampia, mutta myös perheterapioista saattaa olla hyötyä. Tavallisimpia perheen ongelmia ovat kommunikaatiovaikeudet, vaikeudet suhtautumisessa vihamielisiin reaktioihin ja pelko potilaan itsemurhasta.
Rajatilatyyppisestä persoonallisuushäiriöstä kärsiville alkoholiongelmaisille saattaa olla hyötyä päihdeongelman ja persoonallisuushäiriön samanaikaisesta hoidosta. Persoonallisuushäiriöisen päihdeongelmaa onkin hoidettava tarmokkaasti.
Hoito vaikuttaa, vaikka se saattaakin kestää vuosia. Epävakaa persoonallisuus ja sen piirteet lievittyvät useimmilla potilailla ensimmäisten kymmenen vuoden kuluessa. Keskimäärin 20 vuoden kuluttua psykiatrisessa sairaalassa hoidetuista epävakaan persoonallisuuden omaavista potilaista jopa joka viides saattaa olla oireeton ja osalla on enää lieviä tai jaksoittaisia keskivaikeita oireita ja kohtalainen toimintakyky.
Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvä heikentynyt toimintakyky ja työkyky korjaantuvat epävakaan persoonallisuuden oireistoa hitaammin.
Oireista vielä...
..Epämääräinen käsitys omasta itsestä.
.. Minäkäsitys rajoittunut, jäykkä tai epävakaa.
.. Vaikeuksia vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin.
.. Kielteiset tunteet pinnalla.
..Tunteet vaihtelevat vihaisuuden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä.
.... Impulsiivisuus ja mielialan vaihtelu päivittäin.
..Nämä persoonallisuuden piirteet ovat vuodesta toiseen pysyviä tapoja havainnoida, suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseä ja ympäristöä.
'Juu olen nähnyt ja kokenut... diagnoosina bipolaarihäiriö, mutta selkeästi myös jotakin "muuta" jolle ei vielä ainakaan löydy tässä maassa diagnoosia. Pohjalla tällä henkilöllä nimenomaan toisutva traumaattinen kokemus muun muassa. Raivoaa välillä kuin härkä ja hetken päästä "inhoaa tuota raivoavaa pirua jota hän ei peilistä tunnista". Kolmas persoona taas on hoiva tyyppi, hoitaa muiden asioita ja on erittäin pätevä kun sille päälle sattuu. Silloin ei uskoisi että kyseessä on niinkin sairas persoona... Ja nimenomaan hän ei tiedä näiden monien persoonien olemassaolosta mitään.
Olen nähnyt "luonnossa" ko. sairautta potevan, (skitsofrenia-diagnoosilla.)
Tällä henkilöllä useita eri persoonia, jokaisella eri nimi, ammatti, luonteenpiirteet jne. Mitä huonommassa kunnossa ko. henkilö on, sitä useampi persoona hänestä löytyy. Hyvänä aikana löytyy yleensä vain "hän itse". Tällä ihmisellä tapana aina kysellä onko hän nyt oma itsensä, eli ei aina pyty itsekään erottamaan "henkilöllisyyttänsä". Yleensä tunnistaa itse asian juuri persoonien eri ammattien perusteella ja sen perusteella tekee päätelmän "kuka hän nyt on".
Varmasti todella vaikea sairaus sitä potevalle.. Olet Mirkku hyvin sairas, mene hyvä immeenen hoitoon
Tunnen yhen kaajeen jolle on käynny jotensakin kuin tolle miehelle nyt. Se kaajeen pää kuvattiin ja syöpäkasvihan siellä oli. Ei voinu leikata ei lääkitä ja se kuoli, kauvan aikaa sitte jo. Ei ne itse tiedäkkään mitä ne touhuaa kun on kohtaus päällä. Omaisten pitää vain ymmärtää. En sano että tällä miehellä on kasvain, siis en voi tietää kerroin vaan että sillä kaajeella oli ja samat oireet.
Oliko tossa jutussa tärkein pointti tuo kaajee