Ei ole kivaa olla hurjan likinäköinen rillipää-nainen. Onneksi useimmat ihmiset eivät
pilkkaa rillipäisiä, mutta jotenkin ihmisistä paistaa läpi jonkinlainen ali-arvioiva
suhtautuminen silmälasipäisiin voimakaslinssisiin ihmisiin.
Vaan onneksi kerran kohtasin linja-autonkuljettajan, joka suostui jopa hymyilemään
minulle rillipäiselle. Silloin sain huomata, että ystävällisiäkin ihmisiä on. Ihanaa.
Olen sitä mieltä, että sellaisen ystävällisen linja-autonkuljettajan kaltaisia
ihmisiä saisi Suomessa olla huomattavasti enemmän.
pilkkaa rillipäisiä, mutta jotenkin ihmisistä paistaa läpi jonkinlainen ali-arvioiva
suhtautuminen silmälasipäisiin voimakaslinssisiin ihmisiin.
Vaan onneksi kerran kohtasin linja-autonkuljettajan, joka suostui jopa hymyilemään
minulle rillipäiselle. Silloin sain huomata, että ystävällisiäkin ihmisiä on. Ihanaa.
Olen sitä mieltä, että sellaisen ystävällisen linja-autonkuljettajan kaltaisia
ihmisiä saisi Suomessa olla huomattavasti enemmän.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä en kiinnitä huomiota ihmisten lasien paksuuteen. Mielestäni olen siinä suhteessa tavallinen ihminen.
Ihmisessä huomio kiinnittyy ilmeeseen: onko hän iloinen vai apea ja lukemattomat variaatiot. Kauempaa huomaan esimerkiksi ryhdin ja reippauden.
Lasit ovat apuväline, joita minä ja aika moni muu tarvitsee nähdäkseen. Muutaman vuoden välein hankin uudet sangat. Välillä vaihdan sankoihin uudet linssit, jos tarpeen.
Elämässä on hurjasti asioita jotka eivät ole kivoja. Ja niiden kanssa vaan pitää ihmisen elää. Kun rillipäisyys harmittaa, voisi listata itselleen muita asioita jotka ei ole kivoja. Ja sitten voisi miettiä mihin olisi valmis vaihtamaan. Saattaisi olla ettei parempia vaihtureita kauheasti löytyisikään ja pitäisi kernaasti silmälasinsa.
Niitäkin on kun omaavat hyvän näön, mutta niin tahtoisivat silmälasit kun ne on niin hyvän näköisiä... Aina on ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Mullekin on ihan sama miten paksut lasit ihmisellä on, en määrittele ihmistä apuvälineen mukaan. En karsasta pyörätuoleja, enkä tekosilmiä... en liioin silmälaseja. Hymyile sinä, niin huomaat että saat hymyjä takaisin. Hymy huomataan parhaiten ja se jättää varjoonsa paljon muuta.
Itselläni on kans aika paljon miinuksia, mutt käytän aika paljon piilreita.
Pakko kuitenkin joskus pitää lasejakin, ettei silmät kuivuisi liikaa. Ja oon ehkä sen takia ollu pitkää työtönkin kun ei voi hakea kaikkiin työtehtäviin juuri huonon näön vuoksi.
Kyll sitä aattellee aika usein "ulkonäköäkin" rillien vuoksi. täytyy kuitenki aatella positiivisesti että yleensä näkee. kuulee, ja pystyy kävelemään. On ihmisiä jotka joutuu käyttämään paljon hankalampia apuvälineitä selvitäkseen jokapäiväisistä arki-asioista. silmälasit on kuitenki aika pieni apuväline verrattuna pyörätuoliin, tai opaskoiraan...
Hih. Jos oot kohdannut bussikuskin, joka on hymyillyt sulle, vaikka oot rillipäinen,
niin kyseinen tapaus ei ainakaan oo tapahtunut Espoossa. Meinaan vaan kun
Espoossa ei bussikuskit hymyile varsinkaan rillipäisille naisille - eikä juuri kenellekään.
On se vaan onni ettei mulla ole noita silmälaseja ja kamalia likitaittesia silmiä. Kelpaan kelle vaan kun oon niin ihana. Ja hymyn saa bussissa ihan aina, Espoossakin. Ylipainoa nyt on hiukan, semmonen 130 kiloa, naamaa en saa pakkeloitua kun on akne märkäpäitä ja arpia, tukka kasvaa miten sattuu kun on tuo pälvikalju ja huulet on ruvella kun herpes on taas niin villinä, silmät katsoo kieroon, sen nyt vaan on synnynnäinen vika, otsassa on valtava syylä, se on minun ainutlaatuinen syntymämerkkini, punaruskea jossa kasvaa kolme karvaa. Nenä on komia, halkasee tuulen kun tuulen, ruusifinniä ei meina huomatakaan kun nenä on niin komian kokonen. Kuljen viehättävästi lanne lonksahtaen kun lonkassa on rautaa ja vieläkin kipua, mutta sehän on vaan naisellista. Kädet tärisee ja olen aina märkä (hikinen) ja luomet seksikkäästi väsyneen oloisena puolitangossa kun poden tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta kunnon ylilääkityksellä olenkin kohta hyperissä ja varsin hemaisevana ja kimpoileva kuin superpallo. Vaatteilla ne rumat koreilee, mun ei tartte. Kierrätyksestä olen uniikkeja telttakaapuja löytänyt, ja muihin ei olis ollut rahaakaan kyllä. Onneksi mulla ei ole silmälaseja. Niitten kanssa mä näyttäisin ihan kauheelta. Grande katastrof.
Minullepa on bussikuski hymyillyt, jopa Espoossa. Minäpä en olekaan rillipäinen.
Jos olet nähnyt ESPOOSSA bussikuskin hymyilevän, niin ihmettelen, oletko
nähnyt oikein...
Olen varmasti nähnyt bussikuskin hymyilevän. Mutta tosiasinana joudun
mainitsemaan, että Espoossa ei hymyileviä bussikuskeja ole paljonkaan.
Mutta joskus on sattunut kohdalle hymyilevä bussikuski. Hienoa!
On Espoossa bussikuskeja, jotka hymyilee. Jotkut jopa puhuu. Uskokaa
tämäkin tosiasia.
Lohdutukseksi voin kertoa, että tiedän tapauksen, että eräs melko voimakkaasti
likinäköinen rillipäinen nainen on jopa saanut miehen.
Joten hymyä naamaan, ja myönteinen elämänasenne aktiiviseen käyttöön.
Minua ei voimakas likinäköisyyteni haittaa, koska joskus on lehtikirjoituksissa
kirjoitettu, että me voimakkaasti likinäköiset olemme ÄLYKKÄITÄ.
Ja kun itseäni ja menestystäni tarkastelen, niin totean asian olevan totta.
Yritä keksiä huumorijuttuja rilleistäs. Ja hymyile.
Meikäläinen on just semmonen likinäköinen rillipää, siis ihminen, joihin
jotkut suhtautuu pikkasen pelokkaasti. Se pelokkuus on ihmisiltä
häipynyt, kun mä olen saanut suuni auki, ja jopa laskenut leikkiä
likinäköisyydestäni, ja muutenkin olen kertonut hauskoja juttuja.
Joku onkin joskus sanonut, että ompa hienoa, kun likinäköinenkin
osaa puhua ja jopa hymyillä.
Monet likinäköiset rillipäiset naismatkustajat, jotka eivät osaa olla ystävällisiä
bussinkuljettajille, ovat itse omituisella käytöksellään aiheuttaneet sen ikävän
ilmiön, että jotkut bussinkuljettajat pitävät likinäköisiä rillipäitä tyhminä.
Jotkut likinäköiset rillipäiset naismatkustajat jopa välttelevät katsekontaktia.
Ja kun he melko varmasti ovat työpaikkahaastattelussa käyttäytyneet samalla
epäasiallisella tavalla, niin eipä ole ihme, jos työpaikkaa ei ole löytynyt..
Joten pieni vinkki likinäköisille rillipäisille naismatkustajille: Opetelkaa
käyttäytymään asiallisesti.
Minulla ei koskaan ole ollut vaikeuksia, vaikka likinäköinen rillipäänainen minäkin olen.
Minä kerron menestykseni salaisuuden: OSAAN PUHUA, OSAAN KATSOA IHMISIÄ SILMIIN,
ja JUTUTAN BUSSINKULJETTAJIA JA MONIA MUITAKIN IHMISIÄ.
Siis selkeästi sanottuna: Likinäköinen rillipää pärjää, kun osaa PUHUA.
Ainakin minä likinäkörillipäänainen osaan ja haluan puhua bussikuskille.
Kokonaan eri asia on, haluavatko bussikuskit puhua minulle tai muille
naismatkustajille. Ilmeisesti eivät halua. Tämän tulkinnan olen joutunut
tekemään.
Koko lapsuuden olen hävennyt ja kärsinyt vahvoista linsseistä. Vielä aikuisenakin se häpeä vaikuttaa eikä se koskaan ehkä kokonaan häviä. Kyllä miehetkin voivat samasta asiasta kärsiä, itse olen siitä esimerkki.
Minä ottaisin mielelläni paksut linssit omistavan naisen. Mielellään myös isokokoiset lasit. Mistä teidät löytää? Ainakaan jyväskylässä ei ole tullut ketään vastaan.Itse en ole ennen tarvinnut silmälaseja, mutta olen jo kauan pitänyt isoja laseja. Siis TODELLA ISOJA:
Tuskastelevat rillipäät voisivat ottaa järjen käteen ja ajatella että kiva kun sentään näkee apuvälineellä. Näkö on iloinen asia tosiaan. Sokean valittelun jo ymmärränkin. Mutta eikös lasejaan harmittelevat likinäköiset voisi kokeeksi jättää paksut häiritsevät linssinsä kotio ja lähteä hehkeinä ilman lasejaan sokeina haahuilemaan maailmalle. Sitten voisi katsoa miten suu pannaan ja miten kivaa sitten on. Kyllä siinä varmaan hemmetin nätti olisi kun menisi liki sokeana peilikuvaansa katsomaan. Koittaa nyt vaan laittaa vaakakuppiin ne silmälasit ja arjessa pärjäämisen ja nättiyden ja ymmärtää mikä tässä elämässä nyt on oleellista ja tärkeää. Sitä paitsi nätteys ja fiksuus ei ole mistään pokista kiinni ! Mutta tekosyitä surkeudelleen voi aina keksiä vaikka mistä. Voivoi.