Olen nyt 15-vuotias. Seitsemännellä luokalla kävin läpi säälimättömän psyykkisen taistelun, jossa selviytymiseeni oli kaksi vaihtoehtoa.
Ystäväni, parhaat ystäväni, ainoat ystäväni kääntyivät minua vastaan väittäen toisille korville syyksi minun olleen liian tyhmä ja köyhä lähteäkseni heidän suunnittelemilleen retkille. Puhuivat mahdollisille uuden koulun ystävävaihtoehdoilleni sontaa minusta, ärähtelivät kaikkeen sanomaani joitakin inhottavia viisastelevia kommentteja tai eivät kuunnelleet ollenkaan, katsoivat minua alaspäin, eivät pyytäneet minua vapaa-ajalla enää minnekään, sen sijaan tekivät kaiken ´´uusien´´ kavereidensa kanssa.
Olimme kuudennen luokan alussa luvanneet, ettei tälläistä enää tapahtuisi. Olin ollut heidän uhri aikaisemminkin. Tyhmä kyllä olin, mutta siksi, etten aikaisemmin jo hiffannut minkälaisia pellejä nämä olivatkaan.
Sen sijaan, että tämä koko tyhmyys olisi masentanut minut käppyrään, minä opin. Ja minä ymmärsin. Vasten vanhaa itseäni, joka roikkui aina kavereidensa perässä, minusta tuli nyt itsenäinen ja vahvempi. Katkaisin välimme kokonaan ja etsin itselleni sopivat kaverit. Entiset kaverinikin löysivät heille soveltuvat toverit, alkoholistit, tupakanpolttajat ja jatkuvat bilettäjät.
Sen jälkeen olen saanut heiltä muutamia pilasoittoja ja pilkkaavia tekstiviestejä. He ovat myös udelleet kaukaisemmilta kavereiltani yksityiselämästäni tietoja. Enää sitä ei niinkään tapahdu. He ovat viimeinkin päässeet minusta yli. Ainakin melkein. Surullista sinänsä, pääsin itse heidän ylitse jo kauan sitten ja koulunumeroni ovat nyt nousseet taivaisiin.
Kun näen heidät joskus keskustassa, se sytyttää ihmeellisen voimakkaan inhottavuuden tunteen koko kehooni. Kuin olisin yltä päältä tulessa. Kuitenkin, yritän olla huomaamatta heitä.
Mutta mitä on tämä hihitys ja oudonkuuloinen hohotus jonka kuulen aina kun he ovat huomanneet minut ja kulkemassa ohitseni? Erityisesti eräs tietty, jonka kanssa minulla oli eniten pahoja yhteenottoja, harrastaa tätä.
Tämän jälkeen hän vielä kävelee minun ja kavereideni ohitse monta kertaa sieltä täältä, kun istumme paikoillamme jossain. Mitä ihmettä? Yrittääkö hän ärsyttää, vai kenties tarkkailla? Huvittavaa!
Tutustuin näiden entisien kavereideni kautta irc-galleriaan ja heidän murskauksensa jälkeen olen vihannut koko paikkaa. Ystäväni aina omistivat minulle kuviaan ja laittoivat kaikenmaailman feikkilausahduksia minusta, kuten ''en koskaan päästä irti'' ja ''en vois elää ilman suo'' - Hahhahahhaa!
Kaikki nuo sydämmenjakamiset ja rakastan sinua lausahdukset eivät tarkoita mitään. Se tuntuu olevan vain näyttöä. Ollaanpa sitä läheisiä ja hyviä kavereita! Nykyiset kaverini tekevät galleriassa ihan samaa. En kestä sitä. Oksettaa, inhottaa, ällöttää. Koko juttu on pelkästään etovaa ja epärehellistä teiniesittelyä.
Toinen lähin ystäväni tekee samoin, kumminkin puhumme paljon kaikesta ja hän on kertonut itsekin minulle, ettei hänellä ole sellaista ''parasta ystävää'', josta puhumme. Ei edes läheisiä. Olemme kuitenkin piilossa yhtiä parhaita ystäviä. Hän ei ole yhtään niin läheinen ihmisten kanssa, joille hän niitä välittäviä ihmelauseita viestittelee. Huoh!
En väitä, etteivätkö kaikki tarkottaisi niitä asioita. Joka tapauksessa jos tätäkin miettii terävämmin, todella harvoin alle 12-vuotiailla tytöilläkään Oikeasti on läheinen suhde, jossa he voisivat jakaa kaiken toisilleen, luottaa toisiinsa ja nauttia samaan aikaan toistensa seurastaan täysin.
Jatkakaa samaan malliin vaan!
Minua ette ainakaan huijaa.
´´Ystävät´´
4
482
Vastaukset
- noitcelfeR
Pahoittelen jo aluksi tätä pitkää tekstiä. Mieleni teki hieman purkaa tekstiäsi ja laittaa omia kokemuksia :)
Tapahtui 7 luokalla? Ja olette tyttöjä? Yläasteen aikaan jo 12- ja 13-vuotiaat tytöt ovat jo käymässä läpi murrosikää. Murrosiässä käydään myös ns. henkinen murrosikä ja sen voimakkuus riippuu henkilöstä. Ikävintä tässä on, että nähtävästi kaikki sinun kaverisi ovat nyt olleet näitä 'vaikeampia tapauksia'. Kiusaaminen voi yleistyä, koska nuorten on vaikea hyväksyä erilaisuutta. He ovat voineet löytää sinusta jonkun asian. (ja tämä ei tarkoita että sinussa on jotain vikaa :) olin itsekin kiusattu täkäläisten toimesta, eivätkä tutut jotka tunsin koulun ja tämän kaupungin ulkopuolelta nähneet minussa mitään) Voi olla kateutta tai halua vain alistaa joku. Ehkä olet ollut rauhallinen, mukava ja ystävällinen, mitkä ovat hyvin hienoja hyveitä. Nämä taas ovat nähneet sen siten, ettet pistäisi vastaan.
On ollut hyvä, että oletkin päästänyt näistä irti. He eivät ole sinun arvoisiasi kavereita. Jos pilapuheluita ym. tulee on vain parempi jättää vastaamatta.
Nykyisetkin kaverisi tekevät sitä?
Sinulla varmaankin on kavereita myös asuinalueesi ja koulusi ulkopuolelta joihin näillä kiusaajilla olisi hankala ottaa yhteyttä kalastellakseen tietoja? Mielestäni olen paremmin pystynyt luottautumaan heihin tai täkäläisiin ystäviin jotka ovat minua muutamaa vuotta vanhempia tai sukulaisiin, kavereihin jotka ovat vaikka vanhempieni kummilapsia. Jos he alkaisivat härnätä siihen voitaisiin nopeasti puuttuakin.
Lukiolaisena olen huomannut suuren eron ihmisiin yläasteelaisiin verrattuna. Monilla murrosikä on jo ohi ja aletaan keskittymään enemmän opiskeluun. Varmasti uudesta opiskelupaikasta, oli se sitten ammattikoulu tai lukio löytyy varmasti samanhenkisiä ihmisiä kuin sinä olet.
Nuo entiset kaverisi tuovat mieleeni henkilön joka erkaantui kaveriporukastamme ja alkoi juuri kaveerata näiden alkoholi-tupakka-räyhääjätyyppien kanssa. Seura todellakin tekee kaltaisekseen. Hän muuttui siitä ärsyttävästä ja itsekkäästä ihmisestä vieläkin pahemmaksi. Jälkeenpäin olen hieman säälinytkin häntä.
Pahoittelen sekavaa tekstiä. :) Sinulla on hyvä asenne kun et enää anna kenenkään huijata sinua, parempi vain jättää ikävät tyypit taakse ja keskittyä tulevaisuuteen. En ole itsekään jakanut parhaan ystäväni kanssa mitään kuvaa galtsussa, lähettänyt sydämiä tai vastaavaa, mutta hän on jakanut kuvan toisen kaverinsa kanssa. Emme kuitenkaan ole enää "salaisia" bestiksiä, jota joskus olimme ettemme satuttaisi muita ihmisiä. Monet muut kun pitivät aina toista meistä parhaana ystävänään mutta me pidimme toisiamme parhaina ystävinä. Tilanteesta johtuen kesti kauan että uskalsimme sanoa toisillemme "olet paras ystäväni." Koska muita ehdokkaita oli niin paljon, toinen ei ehkä tuntisi samoin. Ja koska itse olen aina nuorempana ollut vain ystävä silloisille bestiksilleni, tiedän miltä se tuntuu.
Me olemme nyt niin hyviä ystäviä että välillä en voi uskoa sitä todeksi. Meillä on "oikeasti läheinen suhde, jossa me voimme jakaa kaiken toisillemme, luottaa toisimme ja nauttia samaan aikaan toistemme seurasta täysin" alkuperäistä kirjoittajaa lainatakseni. Ja se on mahtavaa.
Minulle kävi myös kurjasti ystäväni toimesta. Hän leikki puolivuotta ystävääni ja samaan aikaan puhui toiselle ystävälleni minusta tyyliin "wer-wet on täysi kakara, ja idiootti." Tiemme erkanivat, mutta hän on yhä muun muassa parhaan ystäväni ystävä ja kaverieni ystävä joten saatan kohdata hänet vielä jossain. Ja ajatus kääntää sisuskaluni nurin.
Anteeksi viestin sekavuus ja voimia alkuperäiselle kirjoittajalle!- elämää...
mmm... mulla toi on nykynen ongelma... En pääse "kavereistani" millään eroon. Ongelma on se, että mut pakotetaan tekemään asiota joita en halua. Kerran kun voitin sulkapallopelin kaveria vastaan vaikka mun ois pitäny hävitä (että nää kaverin joukkeessa ois voittanu) mut hakattiin sillä mailalla. Äiti sit kotona kysy että mistä nuo mustelmat. Ajattelin että jos vanhempi tähän puuttuu niin vasta asiat pahenee. Mutta niinhän ne paheni ilmankin. Nyt mun pitäis valehella kaikille että oon raskaana ja että teen abortin. Sanoin että en varmana sitä paitsi abortti on mun mielestä murha. Haista vittu ja turpaan tuli. Nyt taas äitille selitän mistä nää mustelmat tulee. Sanon että kaadun paljon ku on niin liukasta. Joka päivä henkistä kiusaamista että myös fyysistä. Ja nyt kaikki koulussa luulee että oon raskaana ku ne ehti levitellä jo sitä että muka oon ekalla viikolla. ÄÄÄÄÄÄHH!
Kerran yritin erota näistä tyypeistä mutta turpaan tuli siinäkin. Tiedän, mun pitää vaan erota niistä mutta en halua että joku paikka murtuu siinä hakkaamisessa. Koulua en voi vaihtaa koska tää on niin v**un pieni kylä jossa vaan 1 koulu. Helpottaa kuiteski ajatella että kohta se on ohi ku ysi loppuu tänä vuonna ja haen opiskelemaan isompaan paikkaan. Se vaan että en tiiä jaksanko tätä enää kovin kauaa. Mun ex poikaystävältä oltiin kysytty että laitoitko sen paksuski (siis mut). Siinä sitten hällekkin selitä että kuinka mua kiusataan. No erohan siitä tuli kun alettiin häntäkin kiusaamaan. Mulla on kaks oikeata kaveria jotka oon tuntenu aina. He eivät koskaan satuttaisi mua niin paljon. Mut en pääse olemaan heidän kaa ku välkällä tullaan ja otetaan kädestä kiini ja raahataan jonnekki kuuntelemaan heidän käskyjään. Kerran koitin pistää vastaan- ja turpaan tuli. JA H*TTO KU OPET KATTOO VAAN VIERESTÄ!!!!!!! Ne vaan kattoo jaa siellä ne tytöt leikkii. Huoh onneksi pääsen viikoksi pois tutustumaan toiseen kouluun. Ehkä saisin sieltä kavereita :)
Sori ku on niin pitkä (ja kirjotus virheitä saatto tulla ku näppäimistöstä patterit kohta loppu :D - *********G
elämää... kirjoitti:
mmm... mulla toi on nykynen ongelma... En pääse "kavereistani" millään eroon. Ongelma on se, että mut pakotetaan tekemään asiota joita en halua. Kerran kun voitin sulkapallopelin kaveria vastaan vaikka mun ois pitäny hävitä (että nää kaverin joukkeessa ois voittanu) mut hakattiin sillä mailalla. Äiti sit kotona kysy että mistä nuo mustelmat. Ajattelin että jos vanhempi tähän puuttuu niin vasta asiat pahenee. Mutta niinhän ne paheni ilmankin. Nyt mun pitäis valehella kaikille että oon raskaana ja että teen abortin. Sanoin että en varmana sitä paitsi abortti on mun mielestä murha. Haista vittu ja turpaan tuli. Nyt taas äitille selitän mistä nää mustelmat tulee. Sanon että kaadun paljon ku on niin liukasta. Joka päivä henkistä kiusaamista että myös fyysistä. Ja nyt kaikki koulussa luulee että oon raskaana ku ne ehti levitellä jo sitä että muka oon ekalla viikolla. ÄÄÄÄÄÄHH!
Kerran yritin erota näistä tyypeistä mutta turpaan tuli siinäkin. Tiedän, mun pitää vaan erota niistä mutta en halua että joku paikka murtuu siinä hakkaamisessa. Koulua en voi vaihtaa koska tää on niin v**un pieni kylä jossa vaan 1 koulu. Helpottaa kuiteski ajatella että kohta se on ohi ku ysi loppuu tänä vuonna ja haen opiskelemaan isompaan paikkaan. Se vaan että en tiiä jaksanko tätä enää kovin kauaa. Mun ex poikaystävältä oltiin kysytty että laitoitko sen paksuski (siis mut). Siinä sitten hällekkin selitä että kuinka mua kiusataan. No erohan siitä tuli kun alettiin häntäkin kiusaamaan. Mulla on kaks oikeata kaveria jotka oon tuntenu aina. He eivät koskaan satuttaisi mua niin paljon. Mut en pääse olemaan heidän kaa ku välkällä tullaan ja otetaan kädestä kiini ja raahataan jonnekki kuuntelemaan heidän käskyjään. Kerran koitin pistää vastaan- ja turpaan tuli. JA H*TTO KU OPET KATTOO VAAN VIERESTÄ!!!!!!! Ne vaan kattoo jaa siellä ne tytöt leikkii. Huoh onneksi pääsen viikoksi pois tutustumaan toiseen kouluun. Ehkä saisin sieltä kavereita :)
Sori ku on niin pitkä (ja kirjotus virheitä saatto tulla ku näppäimistöstä patterit kohta loppu :DEI HEMMETTI MITEN TYHMIÄ NOI SUN "KAVERIT" ON!!! Mä en tiiä mitä sä voit tehä, ite en kestäisi tommosta! Mun tekis mieli hakata ne sun "kaverisi", v*tun pask**isia.!!! sa*tana!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3673160Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3101508En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n841312- 1081311
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991295Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591255- 481145
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi801062Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa25960- 33847