Joskus nuorempana oli vaikea olla sellainen kun on.Vaikka näin uutenavuotena, kun tavat ja tottumukset poikkesi valtaosasta:) Niin että edes se hyvä puoli on vanhenemisessa.
Mä en juuri jaksa muunnella totuutta, mutta miten kukin sitten asiat ymmärtää, se onkin toinen juttu.
Toivon kumminkin, että pitäisit musta. Oikeastaan se olis tosi tärkeää mulle, mutta juuri siksi mä
kerron asioita niin kuin ne on.
Jotain juttuja on tietysti mahdoton selittää kunnolla, kun osa asioista ehkä kulkeutuu vähän muita
teitä sun korviisi, jos kulkeutuu. En mä nyt luule olevani niin kiinnostava, että musta riittää
loputtomiin pohdittavaa kahvipöytäkeskusteluisssa:)
Joku sussa vaan vetää niin lähelle, että tulet jatkuvasti mieleen. Siksi musta oli eilenkin vaikea lähteä
pois kun olisin niin mielelläni vielä katsonut sun silmiisi.
Muut kyselee multa joskus erikoisia asioita ja mietinkin kulkeutuuko ne sitten lopulta sun korviisi
ja millä tapaa esitettyinä.
Voihan olla, ettet tykkäisi musta yhtään jos tuntisit kunnolla, mutta mä toivon silti hartaasti että
pidät. Koska mä kyllä pidän susta ja ihan liikaa. Ja mäkin kuulen joskus asioita susta niissä
pöytäkeskusteluissa, mutta en uskalla kysyä yhtään enempää. Vaikka mieli tekis ihan hirveästi.
näkeehän sen tietysti sokeampikin, miten paljon mä pidän susta.
Otsikko ja nimimerkki on vihje, koska sinä se varmaan olit. Tai sitten Zorro:)
Mä en juuri jaksa muunnella totuutta, mutta miten kukin sitten asiat ymmärtää, se onkin toinen juttu.
Toivon kumminkin, että pitäisit musta. Oikeastaan se olis tosi tärkeää mulle, mutta juuri siksi mä
kerron asioita niin kuin ne on.
Jotain juttuja on tietysti mahdoton selittää kunnolla, kun osa asioista ehkä kulkeutuu vähän muita
teitä sun korviisi, jos kulkeutuu. En mä nyt luule olevani niin kiinnostava, että musta riittää
loputtomiin pohdittavaa kahvipöytäkeskusteluisssa:)
Joku sussa vaan vetää niin lähelle, että tulet jatkuvasti mieleen. Siksi musta oli eilenkin vaikea lähteä
pois kun olisin niin mielelläni vielä katsonut sun silmiisi.
Muut kyselee multa joskus erikoisia asioita ja mietinkin kulkeutuuko ne sitten lopulta sun korviisi
ja millä tapaa esitettyinä.
Voihan olla, ettet tykkäisi musta yhtään jos tuntisit kunnolla, mutta mä toivon silti hartaasti että
pidät. Koska mä kyllä pidän susta ja ihan liikaa. Ja mäkin kuulen joskus asioita susta niissä
pöytäkeskusteluissa, mutta en uskalla kysyä yhtään enempää. Vaikka mieli tekis ihan hirveästi.
näkeehän sen tietysti sokeampikin, miten paljon mä pidän susta.
Otsikko ja nimimerkki on vihje, koska sinä se varmaan olit. Tai sitten Zorro:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
vastailen tässä, sillä miten yhdistinkään tekstisi erääseen z:an, josta kyllä ajattelisin pitäväni, mutta kaikki on silti vaiston varassa. Vaikka siihen pitkälti luottaakin, niin pelkästään sen varassa on melko huteraa ja toivoisi, että olisi myös joitakin faktoja sen tueksi. Pidemmän päälle on raskasta arvuutella asioita. Viime vuonna voimat oli välillä vähissä ja toivoisi jo vähän kevyempää matkantekoa.
Järki taas kolkuttelee ja kertoo, että mielikuvitus tekee ylitöitä tai luontainen hulluus tarvitsee suitsia. Mutta valoisampaa tätä vuotta sinulle, minulle ja muillekin lukijoille.
Sitä minäkin toivon, kaikille meille.
Luontaisesta hulluudesta tuli yksi juttu mieleen ja alkoi hymyilyttämään:)
Joskus ollaan ehkä pikkaisen hassuja:)
Tiedätkö mikä on vähän hassua myös? jos joskus on vähänkin pieni mahdollisuus,että hän olisikin
ehkä vastannut, mulle tulee jonkinlainen kirjoituskynnys.
Sitä tahtoisi sanoa jotain kaunista ja hienoa, eikä yhtäkkiä tiedäkään mitä kirjoittaa..
ehkä sanonkin vain, että odotan kuitenkin aina paljon niitä pieniäkin hetkiä, jolloin todella
voi olla lähellä ja jutella. Kyllä mä tiedän, ettei se aina ole niin yksiselitteistä, mutta odotan
kuitenkin..
Vähän epätodennäköistähän se olis, että me oltaisiin oikeasti ne keneksi toivotaan toisiamme.
Hellä halaus kumminkin, tämän oudon leikin tavoin. Ajatuksissani ne jotkut hetket on mulle
aarteita mielessäni hellittäväksi. Niihin palaan mielessäni usein ja varsinkin nukkumaan mennessä:)
kauniita unia.
Miten sinä vietit uuden vuoden aattoa eilen? Rauhallisesti kotona? Itse kävin sukuloimassa, lauleltiin karaokea, herkuteltiin ja katsottiin elokuvaa eli ihan rauhallista viettämistä itsellänikin.
Olen huomannut itsestäni saman, tuon kirjoituskynnyksen. Itselläni se taitaa johtua eniten siitä, että pelkään vastaavani "väärälle". Tekstini taitaa olla niin henkilökohtaisella tyylillä kirjoitettu, että jos vastaukseni meneekin eri henkilölle kuin olin sen tarkoittanut, se aiheuttaa hämmennystä eikä vain hänelle jolle vastasin, myös ihan yleisesti täällä palstoilla. Täytyisi kai opetella neutraalimpi tyyli vastata. Taidanpa nyt sitten tähän opetella sitä...
Meillä molemmilla näyttäisi jonkinlaisesta kaukoihastuksesta olla kyse, mutta minuun verrattuna olet jotenkin etuoikeutetummassa asemassa ihastuksesi kanssa. Näet häntä ja kuulet hänestä muilta ja voit keskustella hänestä toisten kanssa. Et ole tainnut ihastumistasi kuitenkaan muille paljastaa, vaikka epäilitkin, että se saattaisi näkyä sinusta?
Itse olen tunteeni kanssa melkolailla yksin. Näen häntä melko harvoin, juttelemme vielä harvemmin enkä hänestä kuule mitään keneltäkään. En siis ole osallisena kahvipöytäkeskusteluissa, jossa hänestä puhuttaisiin. Mutta toisaalta hyväkin, etten kuule hänestä "juttuja" muilta. Haluan kuulla hänen itsesä kertomana asioita, tulee ainakin oikeaa tietoa. Joskus aikaisemmin, kun häntä en ollut vielä kunnolla tavannutkaan, jotain vinkkiä hänestä sain, eikä se johtanut mihinkään hyvään. Ajattelin tästäkin hänelle kertoa, kunhan joskus päästään juttelemaan.
Huomaan joskus miettiväni, mitä ihastukseni ajattelee tietyistä asioista. Harmittaa, että tiedän hänestä tosi vähän. Haluaisin tietää hänen harrastuksistaan, kiinnostuksen kohteista, ajatuksiaan eri asioista jne. Olen muodostanut hänestä oman mielikuvani niiden tietojen ympärille, jotka minulla hänestä on. Pidän hänestä paljonkin, mutta voi tietysti olla, että hän on erilainen kuin olen kuvitellut. Odotan kovasti sitä, että tutustun häneen oikeasti.
Hellä halaus ja kauniita unikuvia sinulle!
Sinähän kirjoitat hienosti:) Kadehdin aina ihmisiä, jotka osaavat ilmaista noin hyvin asiansa ja
kirjoituskin on johdonmukainen ja kaunis:)
Minulla asiat jotenkin pompsahtelevat ruudulle samaan tahtiin kun päässäni:)
Vietin uuden vuoden aattoa ja eilistäkin päivää ihan kotosalla. Syötiin ja juteltiin vierailleiden
sukulaisten kanssa ja mukavahan heitäkin oli nähdä.
Tarkoitinkin vain sitä tavoista poikkeamista, että sellainen ´lärvien vetäminen´ei ole koskaan
kuulunut elämääni, vaikka lasin tai pari joskus voin juodakin ja silloin kun tuntui joskus nuorena
että se tavallaan muka kuului asiaan oli olevinaan niin outo lintu kun ei ikinä ollut humalassa:)
Olen minä siinä mielessä onnekas, että aika usein näenkin häntä, jolle täällä olen muka
kirjoittamassa, mutta en tosiaan kauaa kerrallaan ja en oikeastaan kovin hyvin tunne häntä.
En siis varsinaisesti ole osallisena juurikaan missään pöytäkeskusteluissa, eivätkä ne koskaan
oikeastaan anna hänestä oikeaa tietoa ( harmi:) ) nimi saattaa vilahtaa jossain lauseessa,
noin vain yleisellä tasolla ja tuntuu, että jo silloin kaikki näkevät kasvoistani sen aiheuttaman
kiinnostuksen. Enkä totta vie uskalla kysyä yhtään mitään ja minäkin kyllä mielummin kuulen
asiat ihan häneltä itseltään. Sellaiset jotka hän haluaa kertoa.
Minulla on paha tapa ehkä vähän udella ja kysellä, siis suoraan häneltä, asioita joita hän ei
selvästi halua kertoa:) Ei se mitään, tietysti tahtoisin tuntea hänet kunnolla, mutta ei se
aina niin helppoa ole minullekaan.siis asioista ehkä kipeistäkin, kertominen.
Hän vaikuttaa monipuoliselta ihmiseltä ja osaa keskustella selvästi monenlaisista asioista.
Oikeastaan joskus pelkään, että hän havaitsisi minut aikamoiseksi tyhjäpääksi jos
tuntisi paremmin. Olen kateellinen ihmisille, jotka pystyvät keskustelemaan hienosti.
Minulle se on aika vaikeaa. Pitäisi ehkä seurata aikaansa paremmin ja opetella sitä
jotenkin. Ainakaan se ei tule luonnostaan minulta.
Tulipas tässä nyt jotakin:) Vaikka on vapaata, olen ehtinyt jo buukata kasakaupoin tekemistä
ja menoja ja nyt on paras laittaa liikettä itseeni.
Mukavaa viikonloppua sinulle ja hänelle tietenkin myös..ja kaikille muillekin palstalaisille:)
Se on tuo keskustelutaito kyllä tärkeä taito monessa tilanteessa. Itse en välttämättä ole niinkään hyvä keskustelija, haluaisin olla parempi. Olen ehkä aina ollut enemmän kiinnostunut kirjoittamisesta kuin keskusteluista tai yleensäkin esillä olosta. Nuoruudessa äidinkielen tunnilla esitelmät, paneelikeskustelut ym. äänessäolemiset olivat minulle kauhistus. Ainekirjoitus oli kuitenkin mukavaa ja samoin kielioppi. Tuo kiinnostus kielioppiin taisi herättää kavereissa joskus hilpeyttäkin. Nyt on kouluajoista jo sen verran aikaa, ettei tämä teksti taida välttämättä olla enää kieliopillisesti oikeaa. Eikä täällä palstoilla sitä vaaditakaan, mutta jotenkin on itselle vaikeaa tahallaankaan "väärin" kirjoittaa.
En tiedä, onko kouluissa nykyään enemmän ja erilaista esiintymisopetusta kuin minun aikoina. Toivottavasti, sillä vaikka sitä esiintymistä inhosikin, niin tärkeä taito se on kuitenkin oppia. Näin vanhemmiten sen on kantapäänkautta joutunut oppimaan, kun on tullut vastaan tilanteita, että on pitänyt olla esillä. Ja jonkunlaista masokistin vikaa sitä täytyy itsessä olla, kun olen aikuisiällä sellaisiin tehtäviin joskus vapaaehtoisestikin hakeutunut.
Oikeassa olet tuossa, että aikaansa pitäisi seurata, niin pysyisi keskusteluissa paremmin mukana. Eipä tule itseltäkään aina lehdet riittävän hyvín luettua. Kiire mukamas :) mutta menee aika monesti paljon turhempaan. On se vähän niinkin, että siihen riittää aika, mikä eniten kiinnostaa. Yleensä niin, oikeasti kiirepäiviäkin tietysti on.
Mukavaa viikonloppua sinulle ja kaikille palstalaisille ja erityisesti tietysti sille omalle ihastukselle :) jos vaikka minut tästä tunnistaa.
juon tässä aamukahvia ja laitan vielä muutaman sanasen sinulle, jos satut lukemaan.
Onhan tämä keskustelupalsta, vaikka suurin osa meistä enimmäkseen hakeekin salaperäisillä
omilla koodeillaan ja vinkeillään sitä omaa rakastaan täältä:)
Muistan muuten vieläkin kauhulla niitä onnettomia kertoja kouluaikana, jolloin jokaisen
oli pidettävä esitelmä tai muita vastaavia tilanteita.
Olin nimittäin aivan kauhean ujo niihin aikoihin ja jo ajatus esiintymisestä sai vatsani
kipeäksi.
Olisi tosiaan hyvä oppia esiintymistäkin, mutta jollain pehmeällä tavalla, joka saisi
luottamaan siihen, että oma varmuus kantaa ja pienet mokatkaan eivät haittaa.
Esitelmäni ja muut esiintymiseni eivät oikein menneet nappiin ja enemmin lisäsivät
pelkoani kerta kerralta suuremmaksi.
Jotenkin vuosien varrella se ujous kyllä karisi tavallaan pois, eikä ehkä kovin moni ujoksi
minua kuvailisi ainakaan joka tilanteessa, vaikken minä se äänekkäinkään aina ole, mutta
se nyt johtuu vain siitä, etten ole tietävinäni joka asiasta kaikkea ja en aina ole varma,
mitä osaisin sanoa...muuten puhun kyllä mielelläni ihmisten kanssa ja ventovieraille
puhuminen ja heidän kohtaamisensa on minusta hyvinkin hauskaa.
Oli aika, jolloin se tavallaan kuului työnkuvaani ja se tietysti opetti ja auttoi sen ujouden
poistamisessa.
Puheiden pito jo ajatuksena saa vieläkin sen pikkutytön sisälläni esiin:) Hymynaama tähän
vaikka asia onkin minulle vähän kipeä..ja on tilanteita jotka eivät ole minulle mitenkään
helppoja muutenkaan, mutta en sen enempää nyt niistä laita tähän.
Muuten minäkin pidin kirjoittamisesta ja kielistä ylipäätään:) Kielioppi sinänsä ei niinkään,
se tuntui jotenkin ´työltä´ja ennemmin opin asiat sellaisella musta tuntuu fiiliksellä:)
Mutta varsinkin englanninkieltä rakastin ja vieläkin sen murteet ovat minusta hauskaa
kuunneltavaa. Scottimurre on oikein lempilapseni:)
Olet ihan oikeassa sen kanssa, että aika riittää ehkä siihen mikä kiinnostaa.
tunnen vähän huonoa omaatuntoa jos en lue kunnolla päivän lehteä, mutta sen sijaan
selaan näitä palstoja ja muuta hassua täältä koneelta:)
Joskus täälläkin törmää todella mukaviin kirjoittajiin. On muutama sellainen jota, vaikken
niin paljon edes ehkä kirjoittanutkaan, muistelen erityisellä lämmöllä.
Ehkä tämä on vähän kuin tosielämässäkin. Toisista huokuu jotain, joka tuntuu tutummalta
kuin joku toinen:)
Joskus tietysti miettii onko tarpeen kertoa itsestään näinkin julkisella paikalla, mutta
taitavat monet paljastaa nykyään huomattavasti enemmänkin. Ihan kaikin tavoin:))
joten ehkei tämä nyt niin suuri paljastus ollut.
Mukavaa päivää sinulle ja muille ja tietysti hänelle, aina aivan erityistä lämpöä huokuvalle,
aivan erityiselle miehelle:)
Hei kerro nyt hiukan parempi vihje, kun näinkin paljon olet kirjoitellut. Nuorempana? Kerro vaikka kuinka vanha olet. Vai kirjoitteletteko vaan lämpimiksenne?
Minä ainakin pidän eräästä, vaikka en tunnekaan oikeastaan yhtään, jostain selittämättömästä syystä ja haluaisin kyllä oikeastaan tutustua. Mun tapaus on kyllä ilo silmälle, mutta ei se ole se juttu, on sitä ennenkin kauniita naisia nähty. Olisi mukava selvittää mikä se selittämätön viehätys on siinä toisessa.
Luulen hänen, jolle kirjoittelen tässä, piirtäneen erään merkin yhteen paikkaan:)
joku ainakin tässä taannoin oli vähän hassutellut:)
Saatan tietysti erehtyäkin, mutta mitäs siitä sitten...
Niin no, ikä on vähän suhteellinen käsite;)
En minä ihan tyttökään ole, muttei nyt toinen jalka haudassakaan vielä:) Joskus kyllä
tytötellään ja se vähän naurattaa minua..mutta kivaltahan se kuulostaa, mikäs siinä:)
Ilo hänkin on minun silmälleni, ei voi muuta sanoa. Joskus, kun on sopiva tilaisuus, oikein
tarkastelen kauan salaa:)) ja mietin miten joku voikin olla niin..mutta on sitä komeita
miehiäkin nähty eikä kukaan muu ole saanut aikaan samaa, joten joku suuri tuntematon
hänessäkin vetää lähelleen:)
Mukavaa päivää sullekin ja toivottavasti joskus saat selville sen viehätyksen hänessä:)
vaikka kaikkia asioita maailmassa ei järjellä selitetä eikä kai aina ole tarviskaan.
Teillä on niin mielenkiintoinen keskustelu menossa, että täytyy pakkautua kommentoimaan, suonette anteeksi?
Lainaus: "Joskus aikaisemmin, kun häntä en ollut vielä kunnolla tavannutkaan, jotain vinkkiä hänestä sain, eikä se johtanut mihinkään hyvään." Tämä siis tuolta W*:n vastauksesta. Ymmärrän kyllä, että on vaikea kysellä ihmisiltä jostakin tietystä henkilöstä herättämättä epätoivottua huomiota, mutta tuota lausetta en kyllä ymmärrä. Jos haluaa tutustua ja tietää ihmisestä enemmän niin miten se niin kaivattu tieto voikin olla pahasta? Ja jos on pahasta, niin miksi se ei ole vaikuttanut siten, että kiinnostus olisi lopahtanut?
Kamppailin itsekin vastaavan ongelman kanssa aiemmin, siksi varmaan sotkeudun tähän keskusteluun. Olisi niin tehnyt mieli kysellä ihmisiltä tästä tietystä, vaan ajattelin sen kiinnostukseni herättävän huomiota, joten en kysellyt. Lisäksi ajattelin, että siltä "kohteelta" saisin oikeata tietoa, eikä toisten ehkä värittyneitä mielipiteitä.
en osaa oikein siihen kysymykseesi vastata. Ehkäpä siihen liittyy jotain väärinymmärrystä tai
muuta mysteeriä:)
En minäkään uskalla kysyä hänestä muilta, vaikka mieli tekisi udella kaikenlaista.
hänessä on kaikenlaista kiinnostavaa, en usko kuitenkaan että vaikka hänessä olisi jotain
hmmm...jonka hän mielummin salaisi ja sitten saisin sen selville, että se mitenkään
muuttaisi tunteitani. En nyt sano että hänessä on:) vaan että hän on osoittautunut
kaikinpuolin hyväksi minulle aina ja tavallaan kai sitten luotankin häneen.
Kaikissa meissä kai on jotain jonka mielummin pidämme piilossa vierailta.
Mutta paras ehkä on odottaa aina asianomaisen itse kertovan mitä tahtoo.
En minäkään ehkä tahtoisi hänen kuulevan epämääräisiä, väritettyjä kuulopuheita
minusta ja muodostavan sitten mielipidettään niiden kautta.
Jos ollaan tekemisissä keskenään, ihmisten välinen kemia kyllä välittyy ja ehkä se
tutustuminenkin sitten joskus edistyy jos niin on käydäkseen.
Minä tollero tunaroin tuonkin liialla uteliaisuudella. Otin reippaana tyttönä yhteyttä ja kysyä pamautin suoraan. Vastaus oli kyllä kaikin puolin asiallinen ja suora, kuten oli kysymyskin, vastaus oli ei.
Olisi siis pitänyt sittenkin tehdä taustatutkimusta, eikä yrittää suoraa lähestymistapaa. Siis edes sen verran, että olisi ottanut selville siviilisäädyn..
täytyypi sanoa, et hienosti ja rohkeasti teit, kun otit yhteyttä ihastuksenkohteeseesi suoraan :)
Anteeksi, jos tapoin hyvin alkaneen keskustelunne, ei ollut tarkoitus. Jatkakaa toki siitä mihin jäitte.
Yhteydenottoni ei kyllä ollut hieno eikä rohkea, pikemminkin päinvastoin. Tosin oli siitä se hyöty, että totesin tämän miehen vastaavan hänestä mielessäni muodostamaa mielikuvaa. Se että hän yleensä vastasi, oli tietysti suurin plussa, mutta se tapa millä hän vastasi oli juuri sellainen kuin mielessäni olin se kuvittelut olevan; asiallinen, lämmin ja jollakin tapaa ymmärtäväinen.
Tiesin jo yhteyttä ottaessani, että vastaus ei voisi olla muuta, kuin mitä se oli. Vaikka hän olisi ollut vapaa, painimme ns. eri sarjoissa. Ehkä tarkoituksenani oli keskeyttää se sisäinen prosessi, jossa tuolloin olin. Jos vastaus olisi ollut joku muu, olisin varmaankin ollut ongelman edessä, itseasiassa monenkin sellaisen. Eikä tässä nyt puhuta mistään "tavallisesta tilanteesta", ei - olen edelleenkin sinkku.
Mutta tässä tämä avautuminen.
Toivon kaikkea hyvää tälle häiritsemälleni miehelle tulevaisuudessa, toivottavasti hänelle ei jäänyt asiasta traumoja..
Jatkakaa keskustelua siis, areena on teidän. Minä hipsin tästä taas lukijan asemaan, enkä puutu muiden keskusteluihin. Miten se aina niin meneekin, että ne vain " kuivahtavat" kun tulen paikalle..
Mä en muutenkaan aina niin kovin pitkiä ketjuja osaa laittaa ja samassa ketjussa itsestään
ei viitsi ihan hirveästi paljastaa. Siinä voi olla se riski, että joku sukulainen vaikka tunnistaa:)
enkä aina ehdi niin usein koneelle. Kyllä mä vastaan jos vain olen täällä ja suinkin ehdin.
joten et sä mitään keskustelua tappanut:)
mä luulen, että moni etsii vain sitä rakastaan täältä ja vastailee vain enimmäkseen
sopiville ´ehdokkaille´:) Ellei aihe ole erityisen puhuttava.
eikä kaikki välttämättä tosiaan ole kovin usein näillä palstoilla. mä yritän ainakin
kerran päivässä ehtiä, mutta sanotaan nyt että ikävä-palstalla ainakin tapahtuu niin nopsaan, etten
pysty lukemaan ollenkaan kaikkia viestejä siellä. tämä on sen verran hiljaisempi osio,
että pysyn helpommin jyvällä:) Siksi olen viimeaikoina kirjoitellut enemmän tänne.
Jos sua yhtään lohduttaa, niin kyllä sä minustakin olit ihan rohkea ottaessasi häneen
yhteyttä. Vastaus ei ehkä ole se minkä toivoisi, mutta jos toinen on vastannut
kiltillä, lämpimällä tavalla se on kuitenkin ihan hyvä muisto ja ehkä jonkinlaisen
ystävyydenkin alku?
Jos sä luet vielä tämän, niin kivaa päivää sulle:)
Liian vapaa-ajan täytteeksi minä täällä istun, onneksi työt taas alkavat jossakin vaiheessa. Saa aivoille jotakin muuta puuhasteltavaa, kuin vanhojen jo valmiiksi märehdittyjen asioiden puiminen. Sillä kai se tämä asia taas tuli mieleen, kun näitä teidän tarinoita lueskelin. Ei pitäisi lukea.
Näistä jutuista mitä ihmiset tänne yleensä kirjoittavat ei oma äitikään tunnistaisi, saati sitten joku vieraampi ihminen, luulen mä. Ellei tosiaan ole jotain yhteistä juttua, jonka molemmat tunnistavat. Melkoista arpapeliä kaikkien näiden viestien seasta niitä on löytää, joten jos jostakusta tuntuu ihan kestämättömältä elää epätietoisuudessa, suosittelen ottamaan ko. henkilöön yhteyttä suoraan. Jos vain uskoo pystyvänsä kohtaamaan tämän henkilön mahdollisesti vielä jatkossakin..
Tuskinpa tässä mitään ystävyyttä kannattaa alkaa rakentelemaan, ei liene kannatusta. Menin itse jotenkin ihan jumiin ja se vähäinenkin vuorovaikutus loppui kokonaan. En ollutkaan niin rohkea kuin luulin. Tästä joko jutusta on jo kulunut sen verran aikaa, että paras vaieta se kuoliaaksi.
Näin sitä vähän vanhempanakin näyttää oppivan itsestään uusia puolia, pitäisi varmaan tutustua paremmin ensin itseensä. :)
Hyvää alkanutta vuotta kaikille.
Että kävi noin. Varsinkin jos hän oli mukava ihminen.
Mä en ala antamaan neuvoja sulle, kun en itsekään oikein selviä omasta elämästäni.
Muistellaankohan me vielä yhdeksänkymppisinä, jos sinne saakka eletään, näitä
tunteita?
Jos tästä jotain hyvää etsisi, niin hänen läsnäolostaan tulee aina niin hyvä olo.
Hän on aika voimakas ja sellainen valovoimainen, sanavalmis ihminen ja tunnen
etten oikein osaa olla tarpeeksi nokkela tai hauska tai edes riittävän kaunis.
Vaikkei se kauneuskaan tietysti loputtomiin ihmistä pelasta. Särkyy niitä
suhteita huippukauniillakin.
Usein jälkeenpäinkin, kun olen tavannut hänet, on kauhean hyvä ja lämmin olo.
ja iloinen ja silti mietin miksen osannut kuitenkaan oikein sanoa kaikkea
mitä tahtoisin ja toivon että edes joskus saisin hänelle yhtä hyvän ja
onnellisen olon.
Tänään katselin kaihoisana kun useasti näin hänet jossain kaukana.
ehkei hän huomannut minua tai mistä minä tiedän vaikka hän ei aina tulisikaan
vaikka tietäisi minun olevan lähellä. Toivon vaan.
no, ehkei tästä nyt tosiaan kukaan vielä tunnista:) taidan joskus murehtia
vähän turhiakin. Siksi toisekseen, äitini ei ainakaan, hän kun ei edes omista
konetta:)
parempaa tätä vuotta sulle kuitenkin ja hyvää yötä kaikille.
Piti jo vaieta, mutta sanonpahan vielä. Turha pelätä hänen pitävän sua "tyhjäpäänä" tms. niinkuin tuossa jossain vaiheessa kirjoitit. Ja tämän voi sanoa ja allekirjoittaa ihan pelkästään lukemalla sun kirjoittamat viestit tässä ketjussa. Onnea vaan ja menestystä.