Villiä meininkiä...

MillaN kirjoitti:

…ChatMaan vanhassa kansakoulussa.:)

Milla kävi haastattelemassa vanhaa KansakoulunOpettajaa Kyykkyvuoren Vanhainkodissa. Opettaja istui kyykkystuolissa ja kävelykeppi nökötti pöydän reunaa vasten. Millan oli kuunneltava hyvin tarkkaan opettajan kertomaa, koska puhe oli hidasta, mutta liikkeet vielä kuin nuorella pojalla. Välillä Milla sai väistää kävelykeppiä kun opettaja kuvitteli sen olevan karttakeppi ja kyykkystuoli keinui uhkaavan näköisenä. Opettaja muisteli oppilaitaan syvällä hartaudella, kävelykeppi heilahteli aivan kuin hän olisi välillä komentanut oppilaitaan ja huusi kovalla äänellä, että ”Kyllä se oli villiä meininkiä!”

Opettaja opetti seiskaluokkaa ja hänen luokassaan oli seitsemän oppilasta. Kaikki lapset olivat ChatMaan kylän lapsia, jo tarhaiässä keskenään leikkineitä villejä viikareita, kuten vanha KansakoulunOpettaja heistä kertoi. Opettaja muisti vielä erittäin hyvin oppilaiden nimet, LiirumLaarum, Ässäagentti, Waffe, Jermu, Siiri, Nellie ja WirnPyrsk. Vanha Kansakoulun Opettaja sanoi heidän olleen osaavia oppilaita, ainakin opettajan härnäämisessä. Milla sopi opettajan kanssa, että hän kertoisi vaikkapa yhdestä koulupäivästä ja niin vanha KansakoulunOpettaja aloitti tarinansa.

Oli kaunis keväinen aamu ja oppilaat saapuivat kouluun hyvissä ajoin, jokaisella joku metku mielessä, kuten odottaakin saattoi, sillä opettajan härnääminen oli kaikki kaikessa. Jo edellisenä päivänä oppilaat olivat sopineet keskenään, että ”Mitäänhän me ei haluta oppia”, mutta opettajaa pitää kiusata. Ensimmäinen tunti oli matematiikkaa ja opettaja jakoi jokaiselle oppilaalle uudet kynät ja kumit, sillä eihän ne päivää pitempää villikoilla kestäneet. Oppilaat olivat innoissaan, matematiikka oli mielenkiintoista, varsinkin metkujen puolesta. Ässäagentti, Jermu ja Waffe virittelivät edellisenä iltana tekemiään ritsoja, Siiri laski pehmohiiriään, LiirumLaarum mietti miten paljon puujalkoja pitäisi sahata, Nellie piirteli paperille uudella kynällään viivoja ja mietti montako metriä lyijykynän jälkeä mahtaa yhdestä kynästä tulla ja WirnPyrsk hihitteli itsekseen takapenkillä. Opettajan silmistä vierähti kyynel muistellessaan WirnPyrskiä, kyllä osasi olla kiltti lapsi, vaikka opettajan karttakepin suutuspäissään katkaisikin ja Milla sai taas väistää, ettei kävelykeppi olisi osunut ohimoon.

Kaikki rauhoittuvat, ”Tyyntä myrskyn edellä”, sanoi opettaja ja jatkoi tarinaansa. Hän kyseli oppilailtaan, kuinka paljon on kaksi kertaa kaksi ja Ässäagentti viittasi ja samassa alkoi sataa kuminpalasia opettajan otsaan. ”Opettaja kerää vaan ne kuminpalaset lattialta ja vastaus löytyy sieltä”. Vanha KansakoulunOpettaja kumartui kyykkystuolissaan ja sanoi, neljä niitä kuminpalasia lattialta löysin, osasipa oikein vastata. Opettaja kysyi vuorostaan Siiriltä, mitä on sata plus tuhat? Siiri hypisteli pehmohiiriään ja vastasi hennolla äänellä, ”Duhadsada, opeddaja.” Toiset virnuilivat Siirille, Siiri oli liian kauan syönyt tuttia, teekirjain oli vieläkin D ja useasti Siiri jostain kummasta syystä liitti ainekirjoituksessa deen eteen kaksoispisteen ja siitä tuli :D. Sitä hän käytti liian paljon ja opettaja ei saanut millään tätä tapaa kytkettyä Siiriltä pois, mutta opettaja oli yhtä ihastunut Siirin pehmohiiriin kuin Siiri itsekin eikä kehdannut jättää Siiriä jälki-istuntoon deen vuoksi.

LiirumLaarum oli villi, ehtiväinen ja sanavalmis tyttö. Hän oli käynyt hakemassa puujalat työkaluvajasta ja mittaili niitä tekemällä lyijykynällä merkintöjä. Opettaja yritti olla vihainen LiirumLaarumille, mutta eihän siitä mitään tullut ja niin kaikki alkoivat mittailla puujalkoja sopivan mittaiseksi. Nellie oli ensimmäisenä tekemässä viivoja puujalkoihin, sillä häntä kiinnosti valtavasti miten monta metriä hän ehtisi kynällä kirjoittaa tunnin aikana. Waffe kiusasi LiirumLaarumia, tökki lyijykynällä LiirumLaarumia takamuksille ja opettaja suorastaan säikähti, kun LiirumLaarumin suusta tuli sellaista puhetta, että vanha KansakoulunOpettaja ei moista ollut ennen kuullut.

WirnPyrsk oli ollut omituisen hiljainen koko tunnin aikana, hän oli sellainen puolipuolueellinen koululainen, oli joko yksin tai sitten lähti täysillä toisten mukaan. Aikansa katsottuaan, kun Waffe kiusasi LiirumLaarumia hän säntäsi luokan eteen, otti opettajan karttakepin ja kävi huitaisemassa Waffea takamuksille. Kuului hirvittävä huuto, Waffe kaatui pulpetin päälle, jonka ääressä istui Siiri laskemassa pehmohiiriään, molemmat menivät nurin, samassa kaatui Jermu joka otti tukea Nelliestä, molemmat horjahtivat vasten LiirumLaarumia ja puujalat räsähtivät keskeltä poikki. Kaikki huusivat, opettaja yritti saada hiljaisuutta luokkaan, mutta meteli vain yltyi, kunnes Ässäagentti pamautti hajupommin ja jokainen säntäsi mahtavaa hajua pakoon ulos pihalle. WirnPyrsk tuli viimeisenä opettajan keskeltä kahtia katkennut karttakeppi kädessään ja selitteli virnuillen, ”Kun minä yritin olla puolipuolueeton, mut sitten tuli haju…”

Vanhan KansakoulunOpettajan kyykkystuoli keinui hänen nauraessaan ja kävelykeppi heilui Millan väistellessä. ”Oli se mukava oppilas, toi seuraavana päivänä kiinalaisen karttakepin tilalle” ja opettaja nauroi.

Tuntia jatkettiin pihalla ja vierekkäiseltä luokalta tuli matematiikan tunnille oppilas nimeltään Varjoissa. Hän oli tarkka ja hyvä oppilas, huumorintajuinen kaveri ja kaikki tunsivat hänet. Opettaja kehoitti oppilaita istumaan nurmikolle ja tuntia jatkettiin. Opettaja pyysi jokaista piirtämään ympyrän, josta sitten laskettaisiin halkaisija. Kaikki piirsivät ympyrää, mutta Nellie ei olisi millään tahtonut, koska tutkimus lyijykynän jäljen mittaamisesta oli kesken. Ei auttanut, ympyrä olisi piirrettävä ja Nellie joutuisi seuraavana päivänä aloittamaan testinsä taas uudella kynällä. Jermulla oli kypärä mukana ja sillä hän piirsi tarkan ympyrän. Vihdoin jokainen oli piirtänyt mielestään ympyrän ja opettaja tarkasti kaikkien ympyrät, mutta kun hän tuli Varjoissan kohdalle, niin tämä olikin piirtänyt hiekalle ison neliön. Opettaja ihmeissään, ”Ei ole totta, tämähän on neliö eikä ympyrä.” ”Niin onkin”, sanoi Varjoissa, ”se on nyrkkeilykehä ja mä haluun laskea kuinka monta sen keskelle mahtuu.” Silloin kaikki oppilaat ryntäsivät neliön keskelle ja alkoi kauhea tappelu, hiekka pöllysi, sanoja lenteli, painokelvottomia ja meteli sen mukainen, mutta opettaja ja Varjoissa nauroivat nurmikon laidalla vedet silmissä ja koulupäivä oli lopetettava laastarointiin.

”Voi niitä aikoja, samanlaisessa nyrkkeilykehässä ne vieläkin tuolla Hakkuuaukealla taistelevat, toivottavasti tämä tarina saa Hakkuuaukean torin taululla olla sen aikaa, jotta lukea sen ehtisin, sillä uudet silmäkakkulat on tulossa ja rollaattorin pyörät ovat vaihdossa” sanoi vanha KansakoulunOpettaja ja siivitti kyykkystuolinsa kovaan keinuun samalla tahtia kävelykepillä lyöden. Tarkemmin katsottuaan kävelykeppiä tai pikemmiten väisteltyään, Milla huomasi sen olevan karttakeppi.:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä