Viidennestä haaveilevia?

Oletko miettinyt sitä kun lapset kasvaa isoksi, riittääkö rahat?
kaikki alle 7 vuotiaita niin ei lapsella ole vielä ns. "omaa tahtoa". esim. vaatteiden, lelujen, pelejen, telkkareiden, läppärien, kännyköiden ym. suhteen kun ei niitä tarttekkaan, kaikkia ainakaan.
En todellakaan toivo samanlaista lapsuutta kenellekkään muulle kuin mitä minulla oli, vaikka ei edes mistään pahimmasta päästä. Kiusattiin aina kun oli vanhat, siskon rumat vaatteet päällä, en päässyt mihinkään erikoisiin urheilu. ym juttuihin kun ei ollut rahaa, ratsastuksesta puhumattakaan. (siis ei rahaa edes luistimiin). Aina vain makaroonia ja jauhelihaa, en pysty syömään vieläkään sitä moskaa kun alkaa aina muistot palaamaan mieleen. Muutenkaan en saanut joululahjoja tai synttärilahjoja kun luotettiin siihen että isä ostaa sitten ( ei asunut kanssamme. isäpuoli oli kyllä ). Kyllä silloin tuli itkettyä kun taas sisarukset saivat aina enemmän lahjoja (iso-, ja pikkusisarukset). Enään en kyllä jaksa ajatella sellaisia, muutin yksin asumaan 16-vuotiaana kun ei ollut rahaa asua ja kasvaa kotona. (en siis ole mikään ikäloppu, vaan 20-vuotias).
No mutta, toivottavasti mietitte vielä 5 lasta, kun muut lapset ovat vielä noin pieniä.
En sano että olette huonoja vanhempia, mutta ei se rakkaus riitä kaikkeen. Sekin rakkaus saattaa alkaa laantumaan kun elää monta vuotta kädestä-suuhun, huomattu omissa vanhemmissa.
No en muista/ pysty/ kykene kirjoittamaan tai kuvaamaan sitä tuskaa jonka se rahattomuus, kädestä suuhun eläminen aiheutti, mutta toivottavasti tämä herätti ajatuksia teissä:).

Raskas lapsuus kirjoitti:

Oletko miettinyt sitä kun lapset kasvaa isoksi, riittääkö rahat?
kaikki alle 7 vuotiaita niin ei lapsella ole vielä ns. "omaa tahtoa". esim. vaatteiden, lelujen, pelejen, telkkareiden, läppärien, kännyköiden ym. suhteen kun ei niitä tarttekkaan, kaikkia ainakaan.
En todellakaan toivo samanlaista lapsuutta kenellekkään muulle kuin mitä minulla oli, vaikka ei edes mistään pahimmasta päästä. Kiusattiin aina kun oli vanhat, siskon rumat vaatteet päällä, en päässyt mihinkään erikoisiin urheilu. ym juttuihin kun ei ollut rahaa, ratsastuksesta puhumattakaan. (siis ei rahaa edes luistimiin). Aina vain makaroonia ja jauhelihaa, en pysty syömään vieläkään sitä moskaa kun alkaa aina muistot palaamaan mieleen. Muutenkaan en saanut joululahjoja tai synttärilahjoja kun luotettiin siihen että isä ostaa sitten ( ei asunut kanssamme. isäpuoli oli kyllä ). Kyllä silloin tuli itkettyä kun taas sisarukset saivat aina enemmän lahjoja (iso-, ja pikkusisarukset). Enään en kyllä jaksa ajatella sellaisia, muutin yksin asumaan 16-vuotiaana kun ei ollut rahaa asua ja kasvaa kotona. (en siis ole mikään ikäloppu, vaan 20-vuotias).
No mutta, toivottavasti mietitte vielä 5 lasta, kun muut lapset ovat vielä noin pieniä.
En sano että olette huonoja vanhempia, mutta ei se rakkaus riitä kaikkeen. Sekin rakkaus saattaa alkaa laantumaan kun elää monta vuotta kädestä-suuhun, huomattu omissa vanhemmissa.
No en muista/ pysty/ kykene kirjoittamaan tai kuvaamaan sitä tuskaa jonka se rahattomuus, kädestä suuhun eläminen aiheutti, mutta toivottavasti tämä herätti ajatuksia teissä:).

Meillä kaikilla siis eri isät. Itsellä ainut isä joka oli jotenkin tekemisissä kanssani.

^raastavaa kirjoitti:

Meillä kaikilla siis eri isät. Itsellä ainut isä joka oli jotenkin tekemisissä kanssani.

mEILLÄ 5 LASTA JA NUORIN 11KK JA VANHIN 7,V JA VOIN SANOA ETTÄ RAKKAUTTA ON RIITTÄNYT KAIKILLE JA RIITTÄÄ JATKOSSAKIN !! mEILLÄ RIITTÄÄ MAINIOSTI MYÖS RAHA ,KOSKA TALOUS ON HYVÄLLÄ POHJALLA JA OLLAAN KORKEATULOISIA MOLEMMAT!!eLKÄÄ IHMISET JAUHAKO PASKAA ...EI KAIKKI OLE PERS-AUKISIA JA VUOKRALLA ASUVIA ,TYÖTTÖMIÄ....VAAN JOILLAKIN ON OMAKOTITALO,HYVÄPALKKAISET TYÖT ,LAPSILLE RAKKAUTTA JA TARJOTA HYVÄ ELÄMÄ.