Olen muusikko ja ikää reilut 20 vuotta. Olen ollut jo pitempään alavireinen ja tietoinen siitä, että kaikki ei ole nyt hyvin. Olen puhunut kavereilleni, mutta he ovat vastanneet, että se johtuu vain stressistä ja että kaikki on ok, kun otan tunnin kaksi rennosti. Eivät he tiedä miltä minusta tuntuu, tätä on ollut useamman vuoden; alakuloisuutta, sydän tykyttää kuin höyryjuna ja nyt on ruvennut sattumaan rintaan.
Mutta nyt sain sitten paniikkikohtauksen. En tiedä miksi. Eräs kaverini väitti sitä hermoromahdukseksi, mutta eihän se vastaa ollenkaan tapahtunutta?
Minun oli tarkoitus soittaa ja halusinkin, mutta jokin naksahti ja romahdin totaalisesti.
Itkin ja en jaksanu mitään. Sillä hetkellä olisin halunnut jopa kuolla. En saanut itseäni koottua, ollenkaan. Kun sain, kesti vaivaiset kaksi minuuttia ja olin samassa mielenterveydeltään kriittisessä ja itkuisessa tilassa. Jouduin pyyämään kotiin kyydin, koska en pystynyt menemään ihmisten ilmoille.
Kotiin päästyäni rauhoitun hetkeksi, mutta sitäkään ei kestänyt kauan vaan itkin lisää. Minulla oli paha olla.
Ei se johtunut siitä, että olisin jättänyt syömättä tai nukkunut huonosti. Aamulla oli jo epävarma olo, mutta odotin innolla esiintymistä. Esiintymispaikan nähtyäni jotain tapahtui. Nyt pelkään esiintyä, en uskalla nousta lavalle. Seuraavaan esitykseen on vielä aikaa, mutta pelkään sitä silti. Muutenkin oloni tuntuu nykyään hauraammalta, kova ulkokuoreni murtuu. Muutama päivä sitten, kohtaus meinasi uusiutua.
Tämä tapaus on jänyt alitajuntaan, vaikka ei sen pitäisi.
Mitä pitäisi tehdä?
Pitäisikö mennä lääkärille, vaikka kohtauksia on ollut vain yksi varsinainen?
Pelkään sitä, että lääkäri sanoo, että "Ei sinua vaivaa mikään". En tiedä miksi, mutta kuitenkin..
Mitä pitää tehdä? Aikaa ei kuitenkaan ole niin paljon.
Mutta nyt sain sitten paniikkikohtauksen. En tiedä miksi. Eräs kaverini väitti sitä hermoromahdukseksi, mutta eihän se vastaa ollenkaan tapahtunutta?
Minun oli tarkoitus soittaa ja halusinkin, mutta jokin naksahti ja romahdin totaalisesti.
Itkin ja en jaksanu mitään. Sillä hetkellä olisin halunnut jopa kuolla. En saanut itseäni koottua, ollenkaan. Kun sain, kesti vaivaiset kaksi minuuttia ja olin samassa mielenterveydeltään kriittisessä ja itkuisessa tilassa. Jouduin pyyämään kotiin kyydin, koska en pystynyt menemään ihmisten ilmoille.
Kotiin päästyäni rauhoitun hetkeksi, mutta sitäkään ei kestänyt kauan vaan itkin lisää. Minulla oli paha olla.
Ei se johtunut siitä, että olisin jättänyt syömättä tai nukkunut huonosti. Aamulla oli jo epävarma olo, mutta odotin innolla esiintymistä. Esiintymispaikan nähtyäni jotain tapahtui. Nyt pelkään esiintyä, en uskalla nousta lavalle. Seuraavaan esitykseen on vielä aikaa, mutta pelkään sitä silti. Muutenkin oloni tuntuu nykyään hauraammalta, kova ulkokuoreni murtuu. Muutama päivä sitten, kohtaus meinasi uusiutua.
Tämä tapaus on jänyt alitajuntaan, vaikka ei sen pitäisi.
Mitä pitäisi tehdä?
Pitäisikö mennä lääkärille, vaikka kohtauksia on ollut vain yksi varsinainen?
Pelkään sitä, että lääkäri sanoo, että "Ei sinua vaivaa mikään". En tiedä miksi, mutta kuitenkin..
Mitä pitää tehdä? Aikaa ei kuitenkaan ole niin paljon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja mieluiten psykiatrille jos saat ajan. Paniikkitaudissa on ongelmana se, että kohtausten pelko lamaannuttaa ja elämä kapeutuu. Pyydä arviota tilanteestasi ja jos sulle ehdotetaan lääkettä niin pyydä sen lisäksi jotain kriisi tms. terapiaa. Mut ole tarkkana että hoitava ihminen osaa asiansa. tältä palstalta ja netistä löydät paljon vinkkejä. Jokaisen tilanne on kuitenkin omansa ja ainutlaatuinen joten lue kaikkea (tätäkin) kriittisellä silmällä.
Kaikkea hyvää!
Paniikkihäiriöstä kärsii osa ainoastaan kerran tai pari elämän aikana. Toisille se jää taas sairaudeksi. Lääkärit ovat tähdentäneet julkisuudessa, että tekijä miksi paniikkihäiriöön joudutaan on aina ulkopuolisista tekilöistä johtuva. Tressi tai muu elämän muutos. Siksi kenenkään ei kannata etsiä itsestään vikaa.
Itkuinen olo on monesti ahdistusta, joka vie paniikkiin.
Se että pelkosi kohdistuu esiintymis paikkaan johtuu varmaan tilassa olevista ihmisistä, eikä tilasta. Tyhjään tilaan voit mennä varmaan ilman pelkoa, mutta tilanne jolloin siellä on ihmisiä on se pelottava. Jos on mahdollista niin koeta mennä sinne tilaan, vaikka kuuntelemaan muiden esiintymistä ensin. Myös samaan aikaan sinun kanssa esiintyjiin kannattaa olla yhteydessä. Jos joku esiintyjistä tuo sinulle turvallisuuden tunteen, niin siirry hänen viereen, jos mahdollista esiintymään. Saattaa, että pelkosi menee ihan itsestään ohi.
"Paniikkihäiriöstä kärsii osa ainoastaan kerran tai pari elämän aikana. "
Lienet tarkoittanut _paniikkiKOHTAUSTA/paniikkiKOHTAUKSIA. Paniikkihäiriötän kun ei diagnosoida yhden eikä kahden paniikkikohtauksen perusteella.
jos toi pahenee, nii oot pulassa. KUn aloitat nyt hoitamaan tota, ni se auttaa.
Vältä kofeiinia kuin ruttoa. Jos käytät, se on todennäköisin aiheuttaja oireille ja lopettamisen jälkeen oireet poistuvat viikoissa tai muutamassa kuukaudessa.
http://qmies.blogit.fi/
mä lopetin kofeiinin käytön, ei auttanut.
Kehon puhdistuminen lopettamisen jälkeen voi viedä parikin vuotta.
Paniikkikohtaukset ovat yleisiä, muista etteivät ne ole vaarallisia eikä niissä ole mitään hävettävää. Itse aloin vältellä todella paljon eri paikkoja kunnes tajusin että se vaan pahentaa tilannetta. Nyt ajattelen että jos paniikkikohtaus tulee niin tulkoon. Mikäli kohtaukset alkavat liikaa mietityttää kannattaa hankkia joku tarvittaessa otettava lääkitys turvaksi esim. Proplal ( beetasalpaaja ei rauhoittava) jota kuulema monet esiintyjät käyttävät jos iskee liian paniikinomainen olo. Älä missään nimessä kuitenkaan lopeta esiintymistä koska se on sulle selkeestikkin tärkeää. Aika usein paniikkikohtaukset voivat liittyä elämäntilanteeseen ja helpottaa ajan oloon itsestään. Tuota alavireisyyttä kannattaisi ehkä selvittää. Mun mielestä kannattaisi käydä vaikka terveyskeskuspsykologin juttusilla ja miettiä jatkoa ja mitä oireilun taustalla voisi olla. Oletko esim liian vaativa itseäsi kohtaan jne. Alavireisyyttäkin on ohimenevää ja joskus kyse taas voi olla masennuksesta. Myös aika moni on sairastanut masennuksen elämänsä aikana.
sain vasta toisen paniikkikohtauksen. Alavireisyys on pahentunut, näen painajaisia joissa olen apaattinen enkä hymyile. Unia, joissa tiedostaa, että kaikki ei ole hyvin. Itken ilman syytä ja sattuu.. Avunhuutoni ovat kaiketi olemattomia? En tiedä. ehkä pitäisi huutaa kovempaa..