Joosualle, kirjoitit mopin palstalla näin.
"voisin kertoa mieleeni jääneen vuosien takaisen keskusteluni s24:llä erään vl-foorumin moderaattorin kanssa, joka silmää räpäyttämättä rinnasti itsensä ja omat kirjoituksensa Raamatun apostoleihin ja heidän kirjoituksiinsa. Perusteluna hän käytti sitä, että hän on Pyhä, koska hänessä, hänen ajatuksissaan ja kirjoituksissaan vaikuttaa Pyhä Henki samalla tavalla kuin apostoleissa aikanaan. Voisiko näin ollen ajatella, että esim. hänen nettikirjoittelunsa tallentuneena jälkipolville olisi uutta tulevaisuuden Raamatun kirjoittamista?"
Mopin palstalla kirjoitti yksi puhuja, nimimerkillä Maalaispoika, jotenkin niin että raamattu pitää ottaa Jumalan ilmoituksena, mutta "ilmoitus on päättynyt". Raamattuun ei saa lisätä mitään. Uutta ilmoitettavaa ei ole. Miten tämä nykyään on ymmärrettävä? Sinullakaan ei ole lupaa laittaa "lisäsivuja" siihen.
"voisin kertoa mieleeni jääneen vuosien takaisen keskusteluni s24:llä erään vl-foorumin moderaattorin kanssa, joka silmää räpäyttämättä rinnasti itsensä ja omat kirjoituksensa Raamatun apostoleihin ja heidän kirjoituksiinsa. Perusteluna hän käytti sitä, että hän on Pyhä, koska hänessä, hänen ajatuksissaan ja kirjoituksissaan vaikuttaa Pyhä Henki samalla tavalla kuin apostoleissa aikanaan. Voisiko näin ollen ajatella, että esim. hänen nettikirjoittelunsa tallentuneena jälkipolville olisi uutta tulevaisuuden Raamatun kirjoittamista?"
Mopin palstalla kirjoitti yksi puhuja, nimimerkillä Maalaispoika, jotenkin niin että raamattu pitää ottaa Jumalan ilmoituksena, mutta "ilmoitus on päättynyt". Raamattuun ei saa lisätä mitään. Uutta ilmoitettavaa ei ole. Miten tämä nykyään on ymmärrettävä? Sinullakaan ei ole lupaa laittaa "lisäsivuja" siihen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Klassinen kristillinen kanta samaistaa ilmoituksen Jeesuksen Kristuksen persoonaan. Minkä tahansa dogmatiikan alkeisoppikirjan mukaan varsinainen Jumalan Sana tarkoittaa Kristusta (”alussa oli Sana”). Toisen asteen jumalansanaa on alkukristillinen suullinen saarna Kristuksen merkityksestä (esim. 1. Tess. 2:13). Raamattu on kolmannen asteen jumalansanaa, sikäli kuin se todistaa (tai ennustaa) Kristuksesta. Neljännen asteen jumalansanaa on tämänkin päivän sananjulistus.
(Professori Heikki Räisäsen kirjasta "Tuhat ja yksi tulkintaa")
Minkä asteen "jumalan sanaa" on Pakkulan kirjoittelu foorumissa sitten? Omasta mielestään puhuu ja kirjoittaa pyhää sanaa.
"Mopin palstalla kirjoitti yksi puhuja, nimimerkillä Maalaispoika, jotenkin niin että raamattu pitää ottaa Jumalan ilmoituksena, mutta "ilmoitus on päättynyt". Raamattuun ei saa lisätä mitään. Uutta ilmoitettavaa ei ole. Miten tämä nykyään on ymmärrettävä? Sinullakaan ei ole lupaa laittaa "lisäsivuja" siihen."
Käsittääkseni yleinen käsitys kristillisyydessä onkin, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ja se on päättynyt. Mutta jos olet lukenut näitä vl-palstoja, olet varmaankin havainnut, ettei vanhoillislestadilaisuudessa kaiketi näin uskota. Vähän väliä näissä keskusteluissa nousee vl:ien piiristä esille käsityksiä, jotka todistavat tästä. Muistaakseni nimim. Maalaispoikakin muistutti tästä tuossa kirjoituksessaan vastaavassa tilanteessa. Tästä samasta asiasta on kysymys myös tuossa ko. vl-foorumin moderaattorin kanssa käymässäni keskustelussa. Kysymys lienee siitä, ettei Raamattu yksin riitä, koska siitähän oppinsa ammentavat muutkin "vääräoppiset" uskonliikkeet ja erottuakseen muista pitää tehdä lisälehtiä Raamattuun.
Minä en kyllä ole Raamattuun mitään lisäämässä, mieluiten riisuisin sieltä vt:n puolelta pois kaikkein julmimman väkivallan, mikäli voisin sen tehdä ja tekisin Raamatusta puhtaasti lähimmäsenrakkauden opaskirjan, mikä sen keskeisin merkitys minulle itselleni onkin.
Kun hän ei pystynyt Raamatulla perusteltuja mielipiteitä kumoamaan, hänen puolustuksensa ohi Raamatun menneille mielipiteilleen oli, että henki (kirjoitan pienellä koska se ei ole Raamatun Pyhä Henki, Totuuden Henki), ilmoittaa heille yli Raamatunkin asioita.
Joku hänen tuttunsa sai hänen vaahtoamistaan laimennettua ja liki anteeksipyydellen häipyi palstalta.
Jatkuvan ilmoituksen oppi ei ole ainutlaatuista kristinuskossa. Ilmoitus voidaan käsittää viestiksi, jota ihminen ei voi saavuttaa pelkästään omien edellytystensä varassa. Puhtaimmin tällaista käsitystä edustaa toisaalta konservatiivinen evankelinen, toisaalta oikeaoppinen katolinen näkemys. Edelliselle Raamattu, jälkimmäiselle kirkon oppi on sarja annettuja jumalallisia totuuksia. Katolisen uskon ja elämän ohjeena on Raamatun lisäksi perimätieto, joka kirkon opetusviran hoidossa karttuu jatkuvasti, mutta jonka katsotaan pohjautuvan apostolien suullisena säilyneeseen opetukseen.
Perimätiedon kiteytyminen yhä uusiksi dogmeiksi, jotka paavi vahvistaa, käy ilmi esim. Neitsyt Mariaan liittyvässä opinkehityksessä. Marraskuussa 1950 vahvistettu dogmi opettaa: ”Maria, ilman perisyntiä siinnyt Jumalan synnyttäjätär, joka on aina pysynyt neitseenä, on maallisen elämänsä jälkeen otettu ruumineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen.”