Viinasta ei tule enää riehakasta oloa kuin ennen .Tulee vain turta olo ja alkaa väsyttämään .Rahat menee hukkaan Parempi olla kai juomatta.
Iloinen humala niinkuin ennenvanhaan
rentteli
11599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mulla on sama ongelma. En saa enää sitä nuoruusvuosien hienoa nousuhumalaa millään. Jos menen vaikka jollekin rokkikeikalle, en katso enää edes keikkaa, vaan olen baarin tms puolella juomassa lisää. Sitten menen vain sekavaksi ja muisti menee.
Ei ole hauskaa enää toi juominen, rupeaa pää pehmenemään kännissä aina pahemmin ja krapulat kestävät monta päivää, tulee hermotärskyjä, menee keskittymiskyky ja jos joudun ottamaan vaikka buranaa, niin munuaiset kipeytyvät pahasti.
Olen ollut jonkin aikaa jos selvinpäin, mitä sitä väkisin...niin, ikää on 36 vuotta.
Ole juomatta vaikka kaksi viikkoa. Kyllä sen jälkeen taas käy päähän. Putkijuomista yleensäkin tulee välttää. Eli ei koskaan korjausta aamusta ja siitä jatkoa. Vain illasta voi vähän ottaa unilääkkeeksi.
muuhun kuin siihen, että olin tyytyväinen kun pystyin pitämään taukoa.
Ei vaan viina lähemmäs nelikymppisenä tehnyt mitään hyvää oloa, karmea krapula minullekin tuli. Lopetin koko viinatouhun, nyt olen ollut ilman 4 vuotta. En kaipaa enää baareja ja krapulaa. Nuorena se oli hauskaa, ei enää sitten.
tauoista. Siitähän se juominen jatkuu tauon jälkeen mihin pisteeseen se viimeksi jäi. Tosin krapulassa otettu viina ei tee sitäkään "hyvää" mitä se selvään päähän otettuna tekee. Nelikymppisten humalat on jo niin väsähtänyttä touhua, että oksat pois. Jos siinä iässä on pakko vielä kännitellä vaikkapa joka viikonloppu ja juhlapyhä, niin ongelmasta voi jo puhua. Seuraavat päivät ovat niin hukkaan heitettyä elämää. Olen minäkin jättänyt kokonaan juomisen ja juhlissakin kilistelen vissyllä, kun siitä yhdestä tai kahdesta ei ole oikein iloa ja kännistä tulee jo maailmanlopun krapula. Näin on minulle parempi, kun olen addiktoituvaa tyyppiä ja onneksi addiktio on nyt liikunnassa ja siitä saa paljon paremman olon pidemmällä tähtäimellä.
Kun takana on riittävän pitkä juomishistoria ja tarpeeksi ikää, niin alkoholin nautittavuus on mennyt - lopullisesti.
Viinakiintiö alkaa täyttymään, ja viinasta tulee aina vain surkea ja väsyttävä pöhnä, ja kovat krapulat.
Niin se vaan menee...
Siinä vaiheessa kannattaa harkita vakavasti raitistumista, kun juopottelun paras nautinto tulee krapulan korjailusta..
Niinpä oikessa olet.Ei ole mitään syytä ottaa kun näin käy .
saada sitä nuoruuden humalaa, siis vaikka join yli kolmekymppisenä enää viikonloppuisin. Ei tullut, mutta alkuviikko töissä meni aina pilalle, sairaspoissaoloja, masennusta ja syyllisyyttä. Sitten sattui aina alaselkään kunnon juopottelun jälkeen ja oli monta päivää hermostunut olo.
Useampi vuosi siihen meni, sitten vaille nelikymppisenä päätin, et nyt on juomat juotu ja joskus voin kyllä otttaa. Tapojen muuttamiseen meni vielä vuoden verran, nyt juon ehkä kerran vuodessa, eikä ryyppy jää päälle. Ei kyllä tule hienoa humalaakaan, vain väsymys.
Mistähän toi johtuu muuten vanhemmilla ihmisillä?
sanotaan vielä, et nyt pystyn ottaan ne pari saunakaljaa, josta tulee rento olo, vaikkei nousuhumalaa tietenkään, eikä enää ole pakko alkaa dokaamaan heti kun maistaa kaljaa tai muuta. Tai sitten jos jossain ravintolassa ollaan niin juon lasin punkkua ruuan kanssa. Ennen ei onnistunut kohtuukäyttö.
Mut ei tosiaan kännejä, kun ne ei ole enää hienoja, aika väsynyttä touhua kyl. Ei jaksa mennä lähibaariin kuunteleen samoja juttuja
Kyllästyin itsekkin näihin samoihin juttuihin .Lopetin ryyppäämisen sen kummempia tuskia ilmeisesti juomisesta oli tullut pakko pullaa .Joka homma joka oli kotona tehtävä ei onnistunut ilman mäyrä koiraa.Nyt taas elämä maittaa ja kun tiedän entiseen ei ole paluuta ei edes tee mieli .
yli kolmekymppisenä, kun parikymppisenä lopetin urheilun - viina maistui enemmän. Opinnot jäivät samalla juuri ja juuri käytyyn lukioon, senkin lopetin kerran kun ei kiinnostanut kuin ryypätä(silloin se oli juhlimista). Tein pätkätöitä, mut sain muutaman kerran potkut dokaamisen tai krapuloiden takia.
Ei enää toiminut mullakaan viina kuin ennen, aika saatanan masentavia oli kännit. Lähdin baaristakin usein mitään sanomatta pois, pahalla päällä. Sitten dokasin kotona aamuun asti ja sammuin. Krapulat kesti esim viikonlopun jälkeen aina tiistaihin.
Mä tajusin, että kaikki sosiaalinen toiminta, kaverit ja kaikki on viinaan liittyviä. Jotenkin toi juominen oli niin kaiken perusta, sitä ajatteli kaikessa, vaikka oli lapsi ja muuta. Viina meni senkin edelle, erohan siitä tuli. Samalla meni duunipaikka varastossa.
Nykyäänkin mietin vielä viinaa ja dokaamista usein, kuvittelen et se olis hienoa olla taas kännissä. Jotenkin on niin ehdollistunut hommaan. Ei tää aina ole helppoa vieläkään. Nyt olen päässyt uusiin töihin, on energiaa enemmän kun vuosiin, olen ryhtynyt opiskelemaan nelikymppisenä ammattia ym. Mulle on ollut suuri apu siitä, että lopetin dokaamisen.
Tarkkaivuushäiriö ja ainainen hermostuneisuuskin on vähän parantuneet. Nekin varmaan viinasta johtuvia juttuja. Oon kyllä onnellisempi ollut ilman viinaa kuin viinan kanssa.