kaamos.masennus

Että sitä pitikin kolmekymmentä vuotta kärsiä niistä ja ihan suotta. D-vitamiinilisällä kaikki oireet tiessään!!!

depressiivisesti itkukohtauksilla lapsesta asti. Nyt en todellakaan ole kymmeneen vuoteen jaksanut kahteen kuukauteen lähteä marras- joulukuussa kotoa kuin ihan pakolliset asiat hoitamaan. Pidän siis niin sanotun pakollisen sairastalviloman joka vuosi. Minulla on lääke sekä päivänvalolaite, jolla otan valohoitoa aamuisin. Mutta niin vakava-asteinen tämä on, että täytyy melkeinpä nukkua kaiket talvet. Tosi kurjaa ja totta on, mutta onni että jaksan sentään kotona lueskella ja istuskella. Monesti on pakko jo iltapäivällä voimattomuuden takia mennä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Klo 9 illalla olen niin uupunut talvisin, että pakko on mennä nukkumaan, sillä silmät eivät pysy auki.

Voin sanoa, että todella kamalaa tämä on. Käyn myöskin Etelän auringossa muutaman viikon ajan talvella, jotta jaksan paremmin.

kuin lapissa elävillä.Etelässä ja keskisuomessa ei ole kaamosta ollenkaan.

Mikään ei huvita, ei jaksa, nukkuu yli 10 tuntia joka yö, mikään ei tunnu merkitykselliseltä, pienimmänkin asian hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta.. jne. Ja sitten tammi-helmikuun vaihteessa helpottaa.

Heti kun lehdet tippuu puista ja joka luonto menee harmaaksi, alkaa psyykkeeni oireilla ja tästä ei tule loppua ennekuin kevättalvella alkaa päivät pidentyä. Usein menee helmikuun loppupuolelle ennekuin mieli virkistyy.
Mulla ei tuo kirkasvalolamppu ja D-vitamiini-lisätkään auta kummoisesti. Jos olisi mahdollista, niin muuttaisin etelään.