Isäni on alkoholisti, ollut jo monen monta vuotta. Viime vuosina tämän käyttäytyminen on muuttunut radikaalisti ja jo taloudellinen tilanteemmekin on erittäin epävakaa tämän syyn vuoksi. Tuntuu että koko ajan kaivaudutaan pohjamutia syvemmälle!
Äitini jäi työttömäksi vuosi takaperin ja ainoat kunnolliset tulot tulevat isältäni. Tämä ei ole kovinkaan lohdullista sillä tämän työpaikkakin on vaarassa alkoholismin vuoksi. Hän on monet kerrat mennyt humalassa töihin ja olisi saanut potkut jo ajat sitten ellei tällä olisi vankka työhistoria samassa firmassa.
Taloudellisen ahdingon vuoksi äitini ei voi ottaa eroa miehestään ja olemme riippuvaisia hänestä.
Alkoholin takia isäni ei kykene töiden jälkeen tekemään kodin askareita, ei kykene sosiaalisiin suhteisiin ja on erakoitunut täysin. Hän ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa ja on katkera kaikille ja täten syyttää kaikkia hänen huonosta olostansa.
Vuosien mittaan perheoloihimme on ilmaantunut itsemurhauhkauksia, aggressiivisuutta niin fyysistä kuin psyykkistäkin ja valtavaa manipulointia. Nämä ovat toimivia keinoja isältäni, sillä sukuhistoriaamme kuuluu useita itsemurhia/itsemurhayrityksiä mihin voi vedota. "Teen kuten veljesi, haluatko sitä?"-tyylillä.
Olemme hakeneet erilaisia hoitoja ja palveluita tuloksetta. Päivystyksessä sanottiin että mies on liian hyvässä kunnossa sinne ja yksityisillä klinikoilla tarjotaan vain vahvoja rauhoittavia lääkkeitä, mm. diapamia. Nekin pillerit joutaneet viemäriin, sillä epäilemme miehen sekakäyttöä eikä tämä ole muutenkaan koskaan selvinpäin jotta voisi niitä lääkkeitään ottaa.
En uskalla enää olla kotonani rauhallisin mielin, ja pelkään palavani loppuun tämän asian kanssa. Teen opiskelujeni ohessa kolmea sivutyötä ja yritän korvata osan siitä vastuusta mitä isäni on jättänyt minun ja äitini vastuulle. Sukulaiset tietävät hyvin vähän perheen sisäisistä asioistamme sillä kulissia on aina täytynyt pitää yllä.
Isäni viimeisin töppäys oli se, että uhkaili taas itsemurhalla ja kävi jopa minuun käsiksi kangetessaan viinapulloa kädestäni (ei tullut fyysisiä vaurioita) jolloin poikaystäväni soitti poliisit ja mies vietiin putkaan yöksi jottei tee kellekään, varsinkaan itselleen mitään. Nyt kun herra on taas kotona niin hän on suunniltaan. Jos katse voisi tappaa niin olisimme jo kihlatun kanssa kuolleita! Hän on katkera siitä kun soitimme poliisit eikä hän ymmärrä asian todellista laitaa....
Mikä neuvoksi? Mistä hoitoa? Emme pysty enää pitämään miehestä huolta sillä olemme kaikki jo liian väsyneitä tähän kaikkeen.
Äitini jäi työttömäksi vuosi takaperin ja ainoat kunnolliset tulot tulevat isältäni. Tämä ei ole kovinkaan lohdullista sillä tämän työpaikkakin on vaarassa alkoholismin vuoksi. Hän on monet kerrat mennyt humalassa töihin ja olisi saanut potkut jo ajat sitten ellei tällä olisi vankka työhistoria samassa firmassa.
Taloudellisen ahdingon vuoksi äitini ei voi ottaa eroa miehestään ja olemme riippuvaisia hänestä.
Alkoholin takia isäni ei kykene töiden jälkeen tekemään kodin askareita, ei kykene sosiaalisiin suhteisiin ja on erakoitunut täysin. Hän ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa ja on katkera kaikille ja täten syyttää kaikkia hänen huonosta olostansa.
Vuosien mittaan perheoloihimme on ilmaantunut itsemurhauhkauksia, aggressiivisuutta niin fyysistä kuin psyykkistäkin ja valtavaa manipulointia. Nämä ovat toimivia keinoja isältäni, sillä sukuhistoriaamme kuuluu useita itsemurhia/itsemurhayrityksiä mihin voi vedota. "Teen kuten veljesi, haluatko sitä?"-tyylillä.
Olemme hakeneet erilaisia hoitoja ja palveluita tuloksetta. Päivystyksessä sanottiin että mies on liian hyvässä kunnossa sinne ja yksityisillä klinikoilla tarjotaan vain vahvoja rauhoittavia lääkkeitä, mm. diapamia. Nekin pillerit joutaneet viemäriin, sillä epäilemme miehen sekakäyttöä eikä tämä ole muutenkaan koskaan selvinpäin jotta voisi niitä lääkkeitään ottaa.
En uskalla enää olla kotonani rauhallisin mielin, ja pelkään palavani loppuun tämän asian kanssa. Teen opiskelujeni ohessa kolmea sivutyötä ja yritän korvata osan siitä vastuusta mitä isäni on jättänyt minun ja äitini vastuulle. Sukulaiset tietävät hyvin vähän perheen sisäisistä asioistamme sillä kulissia on aina täytynyt pitää yllä.
Isäni viimeisin töppäys oli se, että uhkaili taas itsemurhalla ja kävi jopa minuun käsiksi kangetessaan viinapulloa kädestäni (ei tullut fyysisiä vaurioita) jolloin poikaystäväni soitti poliisit ja mies vietiin putkaan yöksi jottei tee kellekään, varsinkaan itselleen mitään. Nyt kun herra on taas kotona niin hän on suunniltaan. Jos katse voisi tappaa niin olisimme jo kihlatun kanssa kuolleita! Hän on katkera siitä kun soitimme poliisit eikä hän ymmärrä asian todellista laitaa....
Mikä neuvoksi? Mistä hoitoa? Emme pysty enää pitämään miehestä huolta sillä olemme kaikki jo liian väsyneitä tähän kaikkeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuole nälkään taloudellisen ahdingon takia.
siis hopeat tai tyhjät pullot jakoon ja jokainen saa elää /kuolla kuten haluaa.
mitä muita vaihtoehtoja sulla/teillä olis ? ei mitään järkevää.ei yhtään mitään.
siis toimeksi !
omaa tilaansa, ei myönnä sitä itselleen eikä muille, niin muiden keinot auttaa häntä muutokseen ovat nollassa.
Kukaan tässä maailmassa ei ole toista ihmistä raitistanut pysyvästi. Pakotettu raittius taas ei kestä.
Ikävä ja kylmä totuus.
Muutos voi tapahtua vain juopon omasta halusta ja ymmärryksestä.
Hän ei ole saavuttanut umpikujaansa ja pohjakosketustaan, vielä.
Sinun on keskityttävä oman elämän rakentamiseen. Vailla mitään omantunnontuskia, koska et tilanteessa voi mitään, etkä ole syyyllinen millään tavalla.
Onko se välinpitämättömyyttä tai vastuuuttomuutta? Ei ole, vaan realismia, koska muita vaihtoehtoja ei ole.
Nykyisellään vammautat itsesi.
tuttua. Meillä minä vain olin jo ehtinyt muuttaa pois kotoa ja äitini jäi vääntämään isäni kanssa sitä helvetillistä arkea. Itsemurhauhkauksia tuli välillä ja isä jopa toteuttikin uhkauksensa. Hoitoon ei halunnut, koska ei siihen itsekään uskonut, joten mitään hyötyä siitä ei olisi ollutkaan.
Siinä mielessä karmeeta, että selvänä isäni oli mitä mukavin ja ihmisten pitämä seuramies, mutta viina pilasi kaiken. Hänen kuolemastaan jäi siis tuplasuru, liian aikainen lähtö ja jostain kummasta syystä myös häpeä, kun pienellä kylällä uteliaita riittää...
Helpotus kai se kuolema oli, mutta minusta tuntui, että olin menettänyt osittain isäni jo vuosia aiemmin.
Tilanteesi on todella vaikea ja ymmärrän halusi auttaa, mutta alkoholisti ei tule koskaan toipumaan raittiuteen, ellei itse sitä kovasti halua. Kukaan ei voi tietää raitistuisiko hän, jos lähdette ja jätätte hänet oman onnensa nojaan. Toinen vaihtoehto on se, että hän jatkaa entistä enemmän juomistaan menettäen työpaikkansa (se on muutenkin lähellä tuolla menolla) ja kolmas se, että tekee itselleen jotain radikaalia.
Tsemppiä kuitenkin ja sinun olisi hyvä käydä puhumassa tilanteestasi ammattiauttajan kanssa. Al Anon-ryhmästä voisit saada vertaistukea.