Minulla on nyt ollut selvinpäin olossa vaikeinta, että joudun selittämään vanhoille kavereille, miksi en juo. Eivätpä enää pidä yhteyttä. Kaikki tapaamiset on olleet aina viinaan liittyviä, oli sitten yhteisiä reissuja, rokkikeikkoja tai muuta. Mistä siis kavereita? Tosiaan vanhat kaverit syyllistävät kun ei juo, tai pitävät jotenkin vellihousuna tai jotain. Itse kuitenkin juopottelevat usein ja sama itku krapuloista / morkkisista jatkuu. Mä kyllästyin siihen, kaikki rahat meni viinaan itsellä ja rupes pääkin pikkuhiljaa menee huonommaksi juomisesta. Aina oli hermostunut olo, masensi ja tuli ihme säpsäyksiä juomisen jälkeen monta päivää.
Mistä olette löytäneet uusia ystäviä?
Mistä olette löytäneet uusia ystäviä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eiköhän ne entiset kaverit kohta ala soitella ei kenenkään kaali kestä loputonta juomista . Kaikilla se loppuu jossain vaiheessa .Ensimmäinen merkki viinasta ei tule kunnon humalaa ,ei muuta turta ja väsynyt olo. Kuka sen jälkeen enää viittii ryypätä.
Mahtava kertomus, onnea sinulle. Ajan myötä kyllä huomaat, että "akanat putoilevat jyvistä". Tosin, ystävänhän jokainen itse valitsee. Sananlaskussa on jotakin perää: Jos haluat saada ystävän sulje toinen silmäsi. Jos haluat pitää ystävän sulje molemmat silmäsi. Saatat saada ystävän jostakin naapurista, kenen kanssa et ehkä aikaisemmin ole paljon jutustellut. Tai työkaverista. Harrastuksen parista saat ystäviä tai opiskelun piiristä. Tai tapaat yhtä äkkiä jossakin puolitutun ihmisen menneisyydestäsi. Ajan kanssa huomaat, että et ole yksinäinen, mutta opi sietämään myöskin yksinäisyyttä.
Tiedän hyvin tuon kavereiden syyllistämisenkin. Aiemmin itse seurustelin alkoholistin kanssa ja kiskoin itseni irti tuosta suhteesta. Jaoin silloin erokipuni muutamien ystävieni kanssa, joilla sama ongelma parisuhteessa, kumppani juo. Nyt saan jonkinlaista vihaa näiltä ystäviltäni niskaani, koska oma elämän laatuni on parantunut paljon siitä, kun viellä seurusteli alkoholistin kanssa. Olisin valmis kuuntelemaan ja tukemaan heitä nyt, jos heillä olisi rohkeutta ja voimia erota "huonoista" suhteistaan.
Raitistuttuani olen saanut ystäviä, kavereita ja tukihenkilöitä niistä raittiista alkoholisteista, joita olen tavannut AA-palavereissa.
..kypsyen. Kaikkeen kypsyy aikanaan, jopa seksiin. Sano "kylläseksi" kunnes tulet kylläseksi. Ehkä seuraavassa elämässä tulee kaveritkin kylläseksi.
Onnittelut viisaasta päätöksestä. Saattoi olla elämäsi paras sellainen.
Kunhan alat päästä uuden elämäntavan makuun, alat pikkuhiljaa tarkastella itseäsi suhteessa yhteiskuntaan ja huomaat, miten viinakeskeinen maa tämä todellisuudessa on. Pikkuhiljaa alat päästä myös itsesi kanssa paremmin sinuiksi, jolloin yksin oleminenkin helpottuu, kun seinät eivät kaadu kotosalla enää päälle.
Raittius on pitkälti yksilölaji. Helpompaa olisi juoda muiden mukana, se ei todellakaan vaadi kummoisia älyllisiä ponnisteluja. Oma linja on mahdollista pitää, ja valita seuransa sen perusteella. Entisissä juoppoporukoissa yhden lähtä on toisille kauhistus, koska sitä porukkaa kasassa pitävä liima on lähinnä jaettu kurjuus.
Hyvää jatkoa sinulle!
Kiitos kannustuksesta.
... ei ainakaan tiettävästi ole kukaan kuollut=)
Mukavia harrastuksia:
-hiihto, juoksu, pyöräily (luistelu, murtsikka, laskettelu, lumikenkäily, leijahiihto=))
-laulu (mm. kuoro)
-erilaiset kansalais- ym- opistojen ryhmät
-ilmailu (lennokit ja leijat (kites) ovat sieltä halvimmasta päästä ja sopivat aikuisillekin - siitä voi aloittaa)
-kalastus (onki-/pilkkivehkeet ei paljon maksa)
-kirjallisuus
-kuvataide
-teatteri
-käsityöt, puu, kivi (koru), lasi, kankaat
Näissä on kaksi sellaista joita itse harrastan ja voit olla varma, että siinä pullo unohtuu.
kyllä nyt olen ajatellut lopettaa ihan kokonaan. Ei enää turhia krapuloit tai masennuksia.
Mulle on muutaman kerran elämäni aikana sattunut niin, että kun tulee suuri elämänmuutos, niin kaveripiiri vaihtuu. Oon jonkun aikaa yrittäny pitää yhteyttä, mutta siitä on tullu jotenkin "kankeaa" ja kun lopetin yhteydenpidon pikkuhiljaa, niin eivät hekään ole kertaakaan yrittäneet tavoitella. Uudet , siihen elämäntilanteeseen sopivat ystävät vaan jostain taas tulee. Aika aikaa kutakin.
En osaa oikeen vastata kysymykseesi, mutta näin se vaan menee. Oli ne hienoja ihmissuhteita, mutta niin ovat nämä nykyisetkin.
mulla ainaskin oli kaikki kaverit, niin sanottuja ryyppy kavereita ja luulin etten voisi kenellekkään enää puhua niistä ryyppy ajoista ja tapahtumista kuin niille jonka kanssa ne on eletty ja koettu, niin hyvät kun pahat. kun kerroin raitistumisestani, näin että se sai kaverini hämilleen...ei kysymyksiä, ei moitteita, näin vaan hämillisyyttä ja pientä vaivallisuutta kasvoilta..tunnenhan heidät. uskon, että se johtui siitä kun he samalla ymmärsivät etteivät pysty edes ajattelemaan lopettavansa ja sitä kautta varmastikin tulee heille mieleen että ystävyys loppuu kun ei enää voi ryypätä yhdessä "pitää niin sanotusti hauskaa", ja voihan olla että se ystävyys loppuukin, sitä olin pelännyt vuosia...mut kun sinne ämpärin pohjalle vihdoin (pääsee=), ni ei semmoinen enää pelota. kun uskalsin raitistua ja avata silmäni rehellisesti itseeni, aloin myös nähdä toisia imisiä syvemmälle. sain todella nopeasti uusia ystäviä, jolle pystyin puhumaan rehellisemmin ja syvällisemmin kuin koskaan aikaisemmin, homma toimi molemmin puolin...elämäni paras ratkaisu, mun tosin piti menettää kaikki maallinen mammona ja vaimo...mutta onnellisempi olen nyt kun tunnen itseni=)