Miten olisi tämä saatanan sietotekniikan oppiminen?
Näen lomillakin painajaisia pomosta, kun se vaatii liikaa. Pitäisi olla supermies, pitäisi tehdä 4 työtä yhtä aikaa 2160 euron palkalla? Olen ollut alalla jo 3,5 vuotta koodarina! Lähtöpalkka oli 1600 euroa! Toinen yritys tarjosi jo mulle 3800 euron palkkaa, mutta olin pelkuri ja uusi työpaikka oli liian kaukana!!?!?! Pelkurimaisesti peruin paikan!!
Mutta unet kait kertoo totuuden? Ne kertoo että: Häivy saatana ja äkkiä!
Näen lomillakin painajaisia pomosta, kun se vaatii liikaa. Pitäisi olla supermies, pitäisi tehdä 4 työtä yhtä aikaa 2160 euron palkalla? Olen ollut alalla jo 3,5 vuotta koodarina! Lähtöpalkka oli 1600 euroa! Toinen yritys tarjosi jo mulle 3800 euron palkkaa, mutta olin pelkuri ja uusi työpaikka oli liian kaukana!!?!?! Pelkurimaisesti peruin paikan!!
Mutta unet kait kertoo totuuden? Ne kertoo että: Häivy saatana ja äkkiä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaankin kirjoitit tämän saadaksesi jotain vahvistusta ajatuksillesi? No, tässä tulee.
Nykyinen työpaikkasi ei varmaankaan muutu sinulle merkittävästi paremmaksi. Et tule saamaan merkittäviä palkankorotuksia olemalla samassa työpaikassa - Suomessa vaan toimitaan niin. Jos et enää mielestäsi kehity paljoa nykyisessä työssäsi, et varmaankaan tule siinä kehittymään tulevaisuudessakaan: on aika etsiä uusia haasteita.
Ala etsiä jotain toista työpaikkaa rauhallisesti oman työn ohella. Samalla otat rauhallisesti sen pomosi kanssa ja teet asiallisesti ja ahkerasti töitä. Omaa työtä on paljon helpompi sietää, kun se on vain väliaikaista, eikä pysyvä olotila. Kun tulee vastaan jokin kiinnostava työ, jossa on parempi palkka, otat sen vastaan. Tavoitteena olisi löytää työ, jossa voisi olla ainakin 5 vuotta ja oppia jotain uutta ja hienoa. Jos et ole pääkaupunkiseudulla, varaudu muuttamaan.
Totta on, että jos haluaa kehittyä työurallaan, pitää olla valmis vaihtamaan työpaikkaa. - Itse olen hieman samanlaisessa tilanteessa. Muutaman vuoden olen tehnyt puhtaasti testaushommia. Haluttaisi tehdä välillä muitakin hommia, mutta nykyisessä työpaikassani sellainen tuskin tulee onnistumaan, koska työskentelen asiakashankkeessa täysipäiväisesti. Palkka ei ole huippua koulutukseen nähden (DI), mutta työtehtäviin ja työn vastuullisuuteen nähden palkkataulukon ylärajalla. Kaiken lisäksi ongelmana alkaa pikkuhiljaa olemaan ikäni, 38 vuotta. - Keski-ikäinen diplomi-insinööri tekee perustestaushommia. No joo. Menetteleehän se ainakin tällä hetkellä, mutta kun päivittäin näkee sen, että oma urakehitys on nollassa, ja kymmenen vuotta nuoremmilla työkavereilla, joista useammalla on vielä alempi koulutus, on täydet mahdollisuudet edetä urallaan ko. firmassa, ei pahemmin naurata.
Anna pikkupomojen häärätä kaikessa rauhassa, mutta älä ala kynnysmatoksi. Opettele sanomaan ei, en ehdi, en tee ylitöitä, ei voi mitään, ei kiinnosta, ei ole minun ongelmani ;)
Jos ei ala pomon tyyli muuttumaan, aina voi iskeä parin päivän kuumeflunssa kriittiseen aikaan...
Alan nykymenossa ei tahdo pärjätä, jos on valmis kaikkeen ja laittamaan itsensä aina likoon, kun joku kysyy / 'vaatii'. Pelin henki on, että jos teet työsi loistavasti, sinut 'palkitaan' lisätyöllä. Oman jaksamisen kannalta pitkässä juoksussa, on opeteltava pitämään puoliaan. Jonkinasteista väliinpitämättömyyttä on pakko opetella.
Reilulla 2000e/kk palkalla en kyllä tressaisi pätkääkään töistä tai yöuniani menettäisi, on niin pieni palkka koodaamisesta kuitenkin.
Työpaikan vaihtoa ei kannata pelätä. On helppo jämähtää ensimmäiseen vakipaikkaan ja vertailukohtien puuttuessa sietää vaikka mitä. Sanon vain, että pääsääntöisesti vaihtamalla paranee ;)
Olen itse ollut samassa tilanteessa ja voin sanoa, että vaihtamalla paranee. Saat samalla uudelta työnantajalta lisää liksaakin ja mahdollisesti paremmat olot. Jos ei auta, niin sitten taas paikka vaihtoon. Useampien pitäisi äänestää jaloilla niin alan ongelmat saattaisivat joskus alkaa ratkeamaankin. Itsekin kärvistelin liian kauan kahdessa paikkaa ja kolmas osui oikeaan.
Ensimmäisessä paikassa en uskaltanut omia oikeuksia ajaa, mutta kun sama rumba toistui toistamiseen ja työantaja jätti mm. lomarahat maksamatta: Hankin toisen paikan ja samalla kun nostin kytkintä olin valmis vaikka raastupaan menemään ellen olisi näitä lomarahoja saanut. Lopputulos: Sain lomarahat. Työnantajan lyhytnäköisyys kostautui ja he menettivät pitkällisen investointinsa tuloksen, minut ja perässä monta muutakin. Yleensä nimittäin et ole ainoa joka näin ajattelee.
Ensimmäistä kertaa, kun uskalsin omasta huonosta kohtelustani valittaa niin, tämän jälkeen jotenkin se työpaikkanaivius hävisi ja osaan suhtautua töihini terveellä tavalla. Työni oli melkein nimittäin maksaa minulle ihmisuhteeni, sen verran stressaantunut olin ja minun kanssa oli kenenkään mahdoton olla. Purin vihani vääriin kohteisiin. Pelottavaa toki tuo taisteluun lähteminen oli, mutta se kannatti niin henkisesti kuin taloudellisestikin.