Kaikki sanovat aina, että ensirakkauden saa vain kerran. Olen vasta 14 ja luulen että olen elänyt jo ensirakkauteni: Ihastuin ala-asteella luokkalaiseeni poikaan. Hän oli ihana ja söpö ja suloinen ja ihan kivakin :) Ihastuin häneen epulla ja olin kusessa häneen vielä seiskan alussakin. Nelkillä seurustelin tuon pojan kanssa muutaman päivän, mutta koska olin silloin niin ujo, että juoksin häntä karkuun :( Unelmoin tuosta pojasta joka ikinen hetki. Eli vielä seiskan alussa pidin tuosta pojasta, (Emme päässeet samalle luokalle seiskalla) mutta sitten ihastuin toiseen poikaan. Olin aivan rakastunut häneen, mutta se ei ollut samanlaista, kuin ensimmäisen pojan kanssa. Tai ehkä olin vain kasvanut ja oppinut ajattelemaan paremmin ja viisaammin. No, toisen pojan jälkeen sain tietää, että uudella luokallani oleva poika on ihastunut minuun. Olimme silloin jo hyviä kavereita, ja olin itsekkin vähän ihastunut häneen. No, nyt seurustelemme, mutta tämäkään ei ole samanlaista kuin ensimmäisen pojan kanssa. Vaikka en enää olekkaan ihastunut ensimmäiseen poikaan, pysähdyn aina välillä muistelemaan sitä tunnetta, mikä oli kokoajan sisälläni ala-asteen aikana
Ensirakkaustuhlattu?
pysähtynytmuistoihin
2279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulen, että se todellinen rakkaus odottaa sinua vielä jossakin. Ensimmäinen ihastus saattaa olla vain mieleenjäävä ja hätkähdyttävä juuri sen vuoksi, että se on se ensimmäinen. Itsekin ala-asteella itkin yhden pojan perään pari vuotta, mutta se oli vain sellaista lapsuuden/varhaisnuoruuden ihastusta vaikka silloin luulinkin olevani "kusessa" koko loppu elämäni. Nyt 20 vuotiaana olen vasta löytänyt sen todellisen ensimmäisen rakkauteni ja toivottavasti ainoan. En moneen viikkoon pystynyt nukkumaan kuin noin kaksi tuntia yössä ja päivisinkin tuntui kuin olisin humalassa ollut. Ajatus ei juossut ollenkaan kun aivot eivät suostuneet ajattelemaan mitään muuta kuin häntä.
Ensimmäisiä ihastuksia oli minullakin ala-asteella ja yläasteella, mutta en koskaan seurustellut.
Lopulta tykästyin yhteen vanhaan kaveriini vuosiksi, odotin ja odotin vastakaikua. Tunteeni olivat niin voimakkaat, etten välittänyt hänen ärsyttävästä ja ahdasmielisestä käytöksestäänkään. Olin suoraansanoen rakkaudesta sokaistunut. Hän oli tyly ja itsekäs, mutta silti näin vain hänet hyvät puolensa, joita hänessäkin oli :/ lopulta se homma päättyi siihen, kun hän minulle muka tunteensa tunnusti, ehdimme olla epävirallisesti yhdessä varmaan kuukauden, kunnes hän kertoi että hänellä onkin toinen.. mutta se oli enemmänkin kaukosuhde (hän asui todella kaukana toisellapuolella Suomea, eikä matkustusmahdollisuuksia paljon ollut), joten emme nähneet sinäaikana tai tehneet mitään virallisesti. En laskisi sitä edes kunnon seurusteluksi, mutta rakkautta se oli.
Nyt ihastuin sitten poikaan koulussa ja otin yhteyttä aluksi kaverina, nyt meistä on tullut hyvin läheiset, käyneet muutaman kerran ulkona ja pientä vihjailua molemmilta puolilta ihastumisesta. Vielä ei tosin kumpikaan ole uskaltanut tunnustaa :) ja täysin toista maata kuin se edellinen tyyppi. Tuntuu, että hänen kanssaan voisi tullakin jotain vakavempaa.
Minun ensirakkauteni meni, mutta mitäpä siinä, kyllä minäkin tiedän tuon tunteen kun pysähtyy muistelemaan sitä ensimmäistä, mutta samaan en tahdo palata.
Ehkä hän oli sinun ensirakkautesi, ensimmäinen voimakas tuntemus jää aina elämään muistoihin.
Mitä plussa puolia voisin omasta takaa sanoa on, etten enää tunne mitään valtavaa mustasukkaisuutta nykyistä kohtaan. Se oli hirveää, kun ei saattanut ajatuksiaan irti toisesta ajattelematta koko ajan "nyt se tietenkin on kiinnostunut tosta sen uudesta kaverista...". Minun pahin pelkoni kävikin toteen kuten aikaisemmin mainitsin, mutta ei sillä mitään väliä enää ole. :) Ollut ja mennyt