Knaps sanoo sakset, kun leikkaavat vaikkapa sanomalehden kuolinilmoitussivusta jonkin vaikuttavan muistokirjoituksen. Knaps sanoo sakset, kun leikkaavat jostakin toisesta lehdestä mukavan runon tai aforismin.
Vuosien varrella monta Knapsahdusta.
Kieli keskellä suuta olen niitä knapsittuja paperipaloja liimaillut ruutuvihkoon.
Monia sanontoja, pitkiäkin pätkiä jostakin tekstistä, olen kirjoittanut ruutuvihkooni muistiin.
Kirjastosta lainatuista kirjoista on tullut myös kirjotettua runoja ruutuvihkoon.
Sielä vihossa on sikinsokin jos mitäkin tekstiä. On aivan Mahtavaa pätkästä ittensä sängynpäälle ja ruveta sitä vihkoa pläräämään. Mitäs sillä on väliä, mistä kohdasta sen vihon aukasee, kun joka sivulla on semmosia sanarivistöjä, jotka jollakin tavalla ovat saaneet minut "liikahtamaan".
Kovasti rauhoittavaa touhua lueskella näitä kirjoituksia. Monista suorastaan Huokuu kirjoittajan omakohtaisia(kin) tuntemuksia.
Tähän repaleiseen vihkoon mahtuisi vielä lisääkin runoja ja aforismeja.
Palstalla on aika usein musiikkilinkkejä, jotka tuovat oman värikkyyden aloituksiin.
Kovin usein en tee aloituksia, mutta rohkenin nyt tehdä tällaisen. Olisin iloinen ja otettu ja mielissäni ja suberrrrrrr-onnellinen, jos äityisitte napsuttelemaan Teille tärkeitä runoja tähän aloitukseen. Voisitte perustella, miksi se on hyvä, mutta jos ei hutsi perustella, niin mitäpäs siitä, voihan vaan pätkästä joku aforismin tapainen ja se on siinä sitte.
Kopioisin sitten mieleisiä siihen mun ruutuvihkooni.
Kirjoitan tähän itsekin yhden "runon" sieltä ruutuvihostani. Se vaikutti minuun todella paljon. Se voisi sopia tälle palstalle juuri nyt. Valitettavasti minulla ei ole tiedossa kirjoittajaa, jos joku tietää, voisi sen ilmoittaa.
ROHKEUS
Ennen ihailin ritareita kiiltävissä haarniskoissa,
heidän miekkojaan ja keihäitään,
ja heidän rohkeuttaan hyökätä vihollisia vastaan.
Nyt ihailen haarniskattomia ritareita,
miehiä jotka eivät kätkeydy suojavarustuksiin;
miehiä jotka uskaltavat olla haavoittuvia
ja paljastaa haurautensa.
En ihaile tuhon tuottajia
vaan niitä jotka hoitavat heikkoja,
miehiä joiden miekat eivät vahingoita
vaan suojaavat suojattomia.
Rohkeus ilman voimaa on hulluutta:
minulla on tappava miekka
jolla voin pilkkoa kenet tahansa
Katso miten se välkehtii auringossa;
vain yksi isku ja olet mennyttä.
Mutta rohkeus ilman rakkautta on itsekkyyttä
rohkeus ilman nöyryyttä on väkivaltaa
rohkeus ilman haavoittuvuutta on kovuutta
rohkeus ilman kestävyyttä on tyhjä näytös.
Rohkeutta on olla läsnä silloinkin,
kun ruumis ja sielu murtuvat.
Se on oman rikkinäisyyteni kohtaamista,
sillä vain siten voin ymmärtää
murtuvia veljiäni ja sisariani.
Rohkeutta on rakastaa omana itsenään
ilman naamiota joka voidaan ottaa pois.
Rohkeudessa on suuri lepo ja rauha
sillä omia kasvoja ei kukaan voi riisua.
Siksi suurinta rohkeutta vaatiikin
kohdata riski tulla hylätyksi,
riski epäonnistua rakastamisessa.
Edes ritarit hienoissa haarniskoissaan
eivät voi paeta sitä.
Niinpä he taistelevat lohikäärmeitä vastaan
eivätkä ihmisten puolesta.
Toivotan mukavaa päivää teille kaikille. Toivon, että tämä vuosi toisi meille kaikille paljon hyviä asioita.
Itsestäni toivon, että kykenisin rohkeasti ottamaan vastaan tämän alkaneen vuoden.
Vuosien varrella monta Knapsahdusta.
Kieli keskellä suuta olen niitä knapsittuja paperipaloja liimaillut ruutuvihkoon.
Monia sanontoja, pitkiäkin pätkiä jostakin tekstistä, olen kirjoittanut ruutuvihkooni muistiin.
Kirjastosta lainatuista kirjoista on tullut myös kirjotettua runoja ruutuvihkoon.
Sielä vihossa on sikinsokin jos mitäkin tekstiä. On aivan Mahtavaa pätkästä ittensä sängynpäälle ja ruveta sitä vihkoa pläräämään. Mitäs sillä on väliä, mistä kohdasta sen vihon aukasee, kun joka sivulla on semmosia sanarivistöjä, jotka jollakin tavalla ovat saaneet minut "liikahtamaan".
Kovasti rauhoittavaa touhua lueskella näitä kirjoituksia. Monista suorastaan Huokuu kirjoittajan omakohtaisia(kin) tuntemuksia.
Tähän repaleiseen vihkoon mahtuisi vielä lisääkin runoja ja aforismeja.
Palstalla on aika usein musiikkilinkkejä, jotka tuovat oman värikkyyden aloituksiin.
Kovin usein en tee aloituksia, mutta rohkenin nyt tehdä tällaisen. Olisin iloinen ja otettu ja mielissäni ja suberrrrrrr-onnellinen, jos äityisitte napsuttelemaan Teille tärkeitä runoja tähän aloitukseen. Voisitte perustella, miksi se on hyvä, mutta jos ei hutsi perustella, niin mitäpäs siitä, voihan vaan pätkästä joku aforismin tapainen ja se on siinä sitte.
Kopioisin sitten mieleisiä siihen mun ruutuvihkooni.
Kirjoitan tähän itsekin yhden "runon" sieltä ruutuvihostani. Se vaikutti minuun todella paljon. Se voisi sopia tälle palstalle juuri nyt. Valitettavasti minulla ei ole tiedossa kirjoittajaa, jos joku tietää, voisi sen ilmoittaa.
ROHKEUS
Ennen ihailin ritareita kiiltävissä haarniskoissa,
heidän miekkojaan ja keihäitään,
ja heidän rohkeuttaan hyökätä vihollisia vastaan.
Nyt ihailen haarniskattomia ritareita,
miehiä jotka eivät kätkeydy suojavarustuksiin;
miehiä jotka uskaltavat olla haavoittuvia
ja paljastaa haurautensa.
En ihaile tuhon tuottajia
vaan niitä jotka hoitavat heikkoja,
miehiä joiden miekat eivät vahingoita
vaan suojaavat suojattomia.
Rohkeus ilman voimaa on hulluutta:
minulla on tappava miekka
jolla voin pilkkoa kenet tahansa
Katso miten se välkehtii auringossa;
vain yksi isku ja olet mennyttä.
Mutta rohkeus ilman rakkautta on itsekkyyttä
rohkeus ilman nöyryyttä on väkivaltaa
rohkeus ilman haavoittuvuutta on kovuutta
rohkeus ilman kestävyyttä on tyhjä näytös.
Rohkeutta on olla läsnä silloinkin,
kun ruumis ja sielu murtuvat.
Se on oman rikkinäisyyteni kohtaamista,
sillä vain siten voin ymmärtää
murtuvia veljiäni ja sisariani.
Rohkeutta on rakastaa omana itsenään
ilman naamiota joka voidaan ottaa pois.
Rohkeudessa on suuri lepo ja rauha
sillä omia kasvoja ei kukaan voi riisua.
Siksi suurinta rohkeutta vaatiikin
kohdata riski tulla hylätyksi,
riski epäonnistua rakastamisessa.
Edes ritarit hienoissa haarniskoissaan
eivät voi paeta sitä.
Niinpä he taistelevat lohikäärmeitä vastaan
eivätkä ihmisten puolesta.
Toivotan mukavaa päivää teille kaikille. Toivon, että tämä vuosi toisi meille kaikille paljon hyviä asioita.
Itsestäni toivon, että kykenisin rohkeasti ottamaan vastaan tämän alkaneen vuoden.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi Heikku!
Tuo oli kaunis runo eikä minulla ole sinulle vastarunoa nyt.
Suupielet kutsuvat päikkäreille, kummallista naamanvenytystä ollut pitkän aikaa, ja ne luomet jotka jo muutenkin raskaat ovat meinaavat väkisin mennä kiinni.
Mutta kun jostain löytyy SE juttu tai runo niin kerron sen sinulle.
Nyt hyvää päiväunta vaan.
T.meriläiskä :))
Pätkäse vaan luomes iiriksien päälle ja nauti rentouttavasta olotilasta.
Melkein välittömästi, kun olin lähettänyt aloitukseni, niin puhelin soi.
Kaveri halusi keskusteluseuraa ja lupasin mennä hänen luokseen juttelemaan.
Pännii vähäsen, kun tulin tehneeksi aloituksen. Ei ole oikein sopiva keskustelunaihe.
Mut tehty, mikä tehty. Unohdin tossa aloituksessa mainita, että kun täällä palstalla on monia, jotka osaavat itse tehdä runoja, niin jos joku haluais semmosen laittaa, niin ihan mukavaa olis.
Nyt kuitenkin lähden kyläreissulle.
Samoin Sinulle alkavaan vuoteen iloa, valoa, rohkeutta jaloa.
Laitanpa tähän omasta repaleisesta vihkostani erään runon.
Tämän on kirjoittanut 75 vuotias naapurini emäntä,
sekä hän että tämä värssy saavat minut aina hyvälle tuulelle.
Pälpättäjä
Auta Luoja armahainen,
kielen kannat kiinni sido.
Leuat lukkohon loksahuta,
etten liikoja latele, sopimattomia
sanele, mielipahaa muille tuota.
Niin on lennokas mieli mulla,
irtonainen kielenkanta,
lenksottavat leukaperät…
Suu puhetta pulputtaapi, sanat
luvatta säntäileepi, etten ennätä
kiinni ottaa, kun jo kuulija tavoittaapi…
Kui mie lapsi karjalainen, juurivesa
laulumaiden, niin vikkelän kielen sain,
ettei pilttuussaan pysy, aisoihinsa asetu.
Vielä tässä vanhanakin, kielenkannat
kiusaa tekee, leuka löllönä löpäjääpi…
Kuulijoita kaivertaapi…
Ei tuo häijy rauhaa anna, ennen kuin
roina maahan pannaan, kielenkannat
maahan kuopataan…Vaan oisko olo
parempi, jos suu supussa istuisi -?
Sanat seurassa salaisi, puheenparren
piilottaisi. - Ken moista kotiinsa kutsuisi.
jotain kaunista ja ylevää sanonut mut kun ajatusmailma on kuin Kollaan taistelumaasto välirauhan aikana.
Yks juttu mul olis semmone ohjenuora tääl elämän koulus.
Älä pyri täyrellisyyteen sillä se on yksinäinen paikka koska siel ei oo ketää,
Näkisin että ritarin haarniska on pyyteetön rakkaus ja miekkansa totuus ja kilpensä viattomuuden ikuisuus.
Miuta on aina kiehtonut aika:
Aika
Aika on aluton ja loputon.
Se yhdistää kaksi ajattomuutta.
Se on portti kahden pimeyden välillä.
Se on päätön rihma,
jota tuntematon käsi kerii
olemattomasta olleeseen
maailmain vavistessa.
– Kenen on se käsi, joka kerii?
Miksi se kerii?
Mistä, mistä lähtee valo,
joka lankeaa ajan rihmalle?
Ja miksi se sitä valaisee?
Tätä kaikkea on kysytty.
Tätä kaikkea kysytään.
Mutta hapuileva ajatus
tapaa vain tyhjyyden,
jonka edessä kaikki sydämet värisevät.
– Eikö kukaan
missään, milloinkaan;
ratkaise ongelmaa,
jonka jokin tuntematon oikku
asetti ihmisen arvattavaksi
piloillaan ehkä –?
Uuno Kailas
Nyt oon kotiutunut ja nyt mua ei saisi lähtemään mihinkään, vaikka mikä olis. Ah, ihana olla möllöttää kotona.
Pistin alaraajoihin villasukat ja oikasin kintut rahille, joka on tämän tietokonepöydän alla.
Enpäs saanut inspiroitua immeisiä värkkäämään omatekoisia runoja.
Kiitos RosaLiiin antamastasi "Pälpättäjästä". Kovasti se minuakin hymyilytti. :)
Kivennokas istujalle kans kiitokset Uuno Kailaan runosta. Ehdottomasti pidin siitä.
Joo ja hmmmm.... äläkäs nyt k/k luule, että meikäläinen edes yrittäis olla täydellinen missään.
En onnistuisi semmosessa pyrkimyksessä. En usko, että täydellistä ihmistä on olemassakaan. Semmosen kyllä oon tuntenut, joka itse on Luullut olevansa täydellinen, mutta luulkoot mun puolesta.
Minäpäs alan nyt lukemaan, että onkos tullut mimmosia uusia alootuksia. En vielä oo ehtinyt, kun Ryntäsin vaan heti mun omaan alotukseen :)
pystyt tosi rohkeasti vastaan ottamaan tämän alkaneen vuoden, älä muuta yritä uskotellakkaan:)))
Aforismia:
Aloita tekemällä se mikä on tarpeellista, sitten se mikä on mahdollista - yhtäkkiä huomaatkin tekeväsi sitä mikä on mahdotonta:)
Itseensä uskominen on maailman vanhin ja palkitsevin uskonto. " Petteri Wessman"
Keskellä vaikeutta on mahdollisuus:)))