Että äitiyden alussa noin (2 ensimmäistä kuukautta) kun ajoin autoa ja vauva itki minä ahdistuin ja hyvä etten paniikkikohtausta saanut..
Sama ahdistus tuli jos isä lähti aamusta viemään vauvaa vaunuajelulle että saisin nukkua.
ja muutenkin vauvan itkiessä ahdisti kamalasti,onneksi siihen on nyt tottunut..
Sama ahdistus tuli jos isä lähti aamusta viemään vauvaa vaunuajelulle että saisin nukkua.
ja muutenkin vauvan itkiessä ahdisti kamalasti,onneksi siihen on nyt tottunut..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki mitä sinussa tapahtuu, on normaalia. Meissä äideissä on sisässyntyisesti tuo lapsesta huolehtiminen, ellei siinä asiassa ole tapahtunut jotain muutosta joissain yksilöissä.
Mieheni ei voi vieläkään ymmärtää (lapsista vanhin murkku, nuorin leikki-ikäinen), että minulle ei ole lepoa, että lapset viedään minun luotani pois, että "saisin levätä". Olen paljon levollisempi, kun saan olla perheeni kanssa.
Se on kiva kuulla että olen "normaali":D neuvolassa ne vaan niin innokkaasti oli tarjoamassa mielialalääkkeitä,terapiaa ja rauhottavia että aloin jo epäillä omaa mielenterveyttä..
Mitä helv..!!!
Itsellänikin on neuvolan tätien jutuissa ollut ihmettelemistä, että miten kliinisesti suhtautuvat ihmisiin ja miten vähän tieteävät ihan ihmisyyden perusasioista.
Tietenkin äiti ahdistuu lapsensa itkusta, se on lapsen hengissäsäilymisen edellytys! Autolla ajo ei ole kauankaan kuulunut ihmisen perustoimintaan ja selväähän on, että vauva ajava äiti on ns. "luonnoton" yhdistelmä. Oma vauvani ei tykännyt sitten yhtään olla autossa ja voi sitä sirkusta, kun oli vähän niin kuin pakko matkustaa autolla. Kyllä sitä tienposkessa oltiin ainakin 200 kertaa (jos luku riittäkään..) tissiä antamassa ja vaikka mitä tekemässä, että pääsi jatkamaan matkaa.
Sallit vain kaikken tunteiden tulla, ja ihan rauhassa etenet mitä tilanne silloin vaatii. Vauvakin vain kertoo itkulla tunteistaan..