Muutama viikko sitten lopetin joka iltasen kaljottelun .Joka alkoi töitten jälkeen siinä viiden maissa ja jatkui kello yhdeksään .Kiintiö oli kahdeksasta kymmeneen tölkkiin.Enempää ei uskaltanut ottaa koska aamulla täytyi olla ajokunnossa . Päivällä ei tehnyt kaljaa mieli mutta heti töitten jälkeen kauppaan .Ja ensimmäinen töllkki piti repiä auki autossa vaikka kotiin oli vajaa kilometri.Mikään ei kiinnostanut muu kuin kaljan kittaaminen. Kaikki kotityöt oli tehtävä hampaat irvissä.Mutta sitten iski uupumus töihin lähteminen oli yhtä tuskaa hikee lykkäsi päähän ja kokoajan oli jonkin lainen pelko päällä.Kaikki pelotti saako lopputilin jne. Kaverilla oli noita antabus kapseleita sain parikymmentä ja heti päivällä tapletti huuleen .Se on siinä illalla ei kaljaa revitä. Kova oli yö edessä en nukkunut varmaan paria tuntia enenpää.Mutta aamulla kapseli huuleen.Pikku hiljaa alkoi olo parantua .Nyt on mennyt kolme viikkoa kapseleita en ole ottanut .Mutta hirveä tarmo on tullut tilalle johtuuko huonosta omasta tunnosta tai mistä en tiedä. Koko ajan on tehtävä jotain ja vanhassa talossahan niitä piisaa.En aio palata enää siihen helvettiin mikä oli koko ajan päällä.
Lopetin kaljottelun hirveä tarmo tuli tilalle.
Dudasel
2251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se hirveä tarmo puuhastella voi olla myös alitajunnasta kumpuavaa hermostumista, kun kaljahammasta alkaa piakkoin kolottamaan.
Toivon olevani väärässä.
Meikä myös puuhasi vaan niin armottomasti aina ennen juomisen uudelleen aloittamista.
Nekin ilmiöt oppii itsessään tunnistamaan.
Ei pakota kaljahammasta eikä hermostuta.On vain raukee olo päivän töistä lähden nukkumaan . Kaljaa ei tee mieli taisi tulla se paljon puhuttu kiintiö täyteen.