Moni täällä tuntuu pitävän "jumala" itsestään selvänä asiana tai olentona. Tätä lukee silmät ymmyrkäisinä.Minua ei ole kotona kasvatettu mihinkään uskontoon, niin en ymmärrä ollenkaan mitä yritetään sanoa.
Joosua, sinä kirjoitit jossain kohtaa Mopin palstalla:
"ihminen tarvitsee Jumalaa määrittääkseen oman olemassa olemisensa ja sille antaakseen sille jonkin merkityksen".
Ensinnäkin. Kun sanot: "Ihminen tarvitsee jumalaa", niin tarkoitatko että ihminen on itse keksinyt jumalan omiin tarpeisiinsa? Jos tarkoitat tätä, niin olen samaa mieltä.
Mutta, et rehellisesti voi väittää että jokainen lähes 7 miljardista nykyihmisestä "tarvitsee jumalaa" antaakeen elämälle "merkityksen".
Elämän merkitykselliseksi kokeminen ei kaipaa jumalia. Millä lailla jumala olisi "elämän merkitys" ?
Joosua, sinä kirjoitit jossain kohtaa Mopin palstalla:
"ihminen tarvitsee Jumalaa määrittääkseen oman olemassa olemisensa ja sille antaakseen sille jonkin merkityksen".
Ensinnäkin. Kun sanot: "Ihminen tarvitsee jumalaa", niin tarkoitatko että ihminen on itse keksinyt jumalan omiin tarpeisiinsa? Jos tarkoitat tätä, niin olen samaa mieltä.
Mutta, et rehellisesti voi väittää että jokainen lähes 7 miljardista nykyihmisestä "tarvitsee jumalaa" antaakeen elämälle "merkityksen".
Elämän merkitykselliseksi kokeminen ei kaipaa jumalia. Millä lailla jumala olisi "elämän merkitys" ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin olen monta kertaa kummastellut niitä jotka julistaa suurin sanoin saaneensa elämälleen "tarkoituksen" jumalasta tai Jeesuksesta. Miten?
Olet ymmärtänyt viestini aivan oikein.
Ajattelen niin, että ihmisen aivot ovat sen verran suuret, että ymmärtää syntyneensä ja joskus myös kuolevansa. Kun ihminen tämän tajuaa ja ymmärtää, on luonnollista kysyä: mikä minä olen, mistä minä tulen ja minne minä olen menossa?
Tämän mysteerin selvittämiseen itselleen ihmisen tarvitsee luoda käsitys itsestään, menneisyydestään ja tulevaisuudestaan. Luonnollisin vastaus ihmisellä tähän mysteeriin kai lienee, että on olemassa jokin minua suurempi voima jossakin. Sanotaan tätä vaikkapa Jumalaksi, kaiken olevan synnyttäjäksi ja ylläpitäjäksi. Kristinopin mukainen (uskonnollinen) vastaus tähän on kolmiyhteinen Jumala. Hyvin monet uskovat tähän vastaukseen, mutta kaikki eivät, koska tämä on vain eräs ratkaisuvaihtoehto lukemattomista.
"Mutta, et rehellisesti voi väittää että jokainen lähes 7 miljardista nykyihmisestä "tarvitsee jumalaa" antaakeen elämälle "merkityksen"."
En aio väittääkään, mutta uskoakseni jokaisen tarvitsee ratkaista tuo elämän mysteeri jollakin itseään tyydyttävällä tavalla. Ehkä kaikkien ei tarvitse sitä itse pohtia, vaan riittänee, että joku toinen antaa ratkaisun, johon voi uskoa ja luottaa.
"Elämän merkitykselliseksi kokeminen ei kaipaa jumalia. Millä lailla jumala olisi "elämän merkitys" ?"
Niinkuin olet näissäkin keskusteluissa huomannut, joillakin ihmisillä koko elämän tarkoitus on määräytynyt tekemänsä elämänmysteerin ratkaisun ympärille täyttäen koko elämän tarkoituksen. Esimerkiksi Pakkula mopin palstalla oli sitä mieltä, että elämän tarkoitus on valmistautuaa tuonpuoleiseen. Kukin ratkaisee tämän kysymyksen tavallaan.
Kiitos vastauksesta!
Pari ihmettelyä:
"...ymmärtää syntyneensä ja joskus myös kuolevansa. Kun ihminen tämän tajuaa ja ymmärtää, on luonnollista kysyä: mikä minä olen, mistä minä tulen ja minne minä olen menossa?"
Juu, totta, mutta syntymän ja kuolemisen hyväksymiseen ei tarvita jumalia. Mihin tarvittaisiin? Tiede kertoo ihmisen evoluution ja se selittää myös mitä kuoleminen tarkoittaa. Ihminen on osa luontoa ja maailmankaikkeutta kuten kaikki muukin, ei se ole sen ihmeellisempää.
"Tämän mysteerin selvittämiseen itselleen ihmisen tarvitsee luoda käsitys itsestään, menneisyydestään ja tulevaisuudestaan."
Kyllä, mutta tuon ajatustyön aineksiksi riittävät mainiosta tieteen upeat saavutukset. Ihmisen evoluution lisäksi perimäkin on jo kartoitettu...
"Luonnollisin vastaus ihmisellä tähän mysteeriin kai lienee, että on olemassa jokin minua suurempi voima jossakin."
Ei todellakaan seuraa loogisesti mistään että tarvittaisiin minkään "selittäjäksi" jumalia eikä joulupukkeja eikä muitakana fantrasiahahmoja.
Toki niillä voi itseään viihdyttää, tarinoita voidaan keksiä lisää sillä ihmisne mileikuvitus on rajaton. Samoin moni voi turvallisuudentunteensa takia tarvita kuvitelmia ja fantasiahahmoja.
Näin itse olen ajatellut. Miten sinä? Miksi kaipaat "itseä suurempaa"? Jotta sinulla olisi kivempaa?
>>>"Pari ihmettelyä:
"...ymmärtää syntyneensä ja joskus myös kuolevansa. Kun ihminen tämän tajuaa ja ymmärtää, on luonnollista kysyä: mikä minä olen, mistä minä tulen ja minne minä olen menossa?"
Juu, totta, mutta syntymän ja kuolemisen hyväksymiseen ei tarvita jumalia. Mihin tarvittaisiin? Tiede kertoo ihmisen evoluution ja se selittää myös mitä kuoleminen tarkoittaa. Ihminen on osa luontoa ja maailmankaikkeutta kuten kaikki muukin, ei se ole sen ihmeellisempää".>" "Tämän mysteerin selvittämiseen itselleen ihmisen tarvitsee luoda käsitys itsestään, menneisyydestään ja tulevaisuudestaan."
Kyllä, mutta tuon ajatustyön aineksiksi riittävät mainiosta tieteen upeat saavutukset. Ihmisen evoluution lisäksi perimäkin on jo kartoitettu...">" "Luonnollisin vastaus ihmisellä tähän mysteeriin kai lienee, että on olemassa jokin minua suurempi voima jossakin."
Ei todellakaan seuraa loogisesti mistään että tarvittaisiin minkään "selittäjäksi" jumalia eikä joulupukkeja eikä muitakana fantrasiahahmoja.
Toki niillä voi itseään viihdyttää, tarinoita voidaan keksiä lisää sillä ihmisne mileikuvitus on rajaton. Samoin moni voi turvallisuudentunteensa takia tarvita kuvitelmia ja fantasiahahmoja.">"Näin itse olen ajatellut. Miten sinä? Miksi kaipaat "itseä suurempaa"? Jotta sinulla olisi kivempaa? "
Siitä puuttuu mysteeri, ihme, käsittämättömyys, sielu.
Siitä puuttuu sen tajuaminen, että ihminen pystyy saamaan tietoonsa vain pienen murun todellisuudesta. Ikinä emme voi päästä perille siitä, kuinka valtavan paljon on sellaista, mitä emme tiedä ja mitä meidän rajallisuutemme vuoksi ei koskaan ole mahdollistakaan saada tietää.
Puheesi on kuin tuon vanhan tiaisen lastenrunossa:
Pikku pupu loikki
metsäniityn poikki.
Katseli se ympärilleen,
virkkoi lintuystävilleen:
'Näinkö suuri maailma on,
avara ja loputon!
Aikaisemmin luulinhan
sen kotiporttiin loppuvan.'
Vastas vanha tiainen:
'Pikku pupu poloinen!
Maailma on avarampi,
monin verroin mahtavampi
kuin tää pieni metsämaa.
Ulottuu se metsän taa.
Siellä iso kylä on
ja järvi aivan suunnaton.
Siellä vasta maailma
loppuu, usko viisasta!'