Miksi tutkitaan kaikkia

Eikös nykyään tutkijalautakunta nosta heti kytkintä, jos joku lentävä
vempain tulee alas väärällä tavalla ja varsinkin jos se vioittuu ja
tulee henkilövahinkoja. Alkaa harras, joskus viikkoja, jopa kuukausia
kestävä tutkinta, jossa tupakkia ja päivärahoja palaa. Sitten lätkäistään
loppulause, joka parhaimmillaan kuuluu: ei suosituksia.
Jos riippuliitimestä katkeaa runkopalkki, saatetaan suositella tekemään
vahvempia laitteita. Jos on lennetty matalassa pilvessä ja törmätty puunlatvaan
suositellaan lentämään korkeammalla ja noudattamaan muutenkin sääntöjä.
Tutkitaan mihin asentoon mikäkin mittari on pysähtynyt ja mietitään oliko
säällä vaikutusta ja mikä oli lentäjän persoonan vaikutus.
Jos kone tulee alas lentäjän taitamattomuuden takia, suositellaan opettamaan
paremmin ja hillitsemään näyttöhaluja.
Mikä on se kriteeri jolla ilmasta tippuvat ovat enemmän tutkimuksen
arvoisia. Ainakin se on taattu aihe uutisiin. Ilmeisesti ihmisiä kiehtoo
se ajatus että toinen kanssaeläjä on tehnyt virheen ja
tulee valtavalla vauhdilla taivaalta alas.

Jos vaari ajaa traktorin kumoon, siitä ei kiinnostu kuin vakuutusyhtiö.
Tai jos eno täräyttää veneellään järven pohjaan, ei lähde kuin kylän poliisi
enintään tutkimaan asiaa. Jos ajat rekalla talon seinän läpi- olet jo
kuitenkin pieni sankari. Mutta jos meni vain hatelikkoon, ei toivettakaan
julkisuudesta, tutkinnasta puhumattakaan. Kyllä se on niin väärin.