Otsikolla tarkoitan sitä, että sairaiden pitäisi saada ostaa apteekeistä tarvitsemiaan lääkkeitä.
Lääkkeitä on apteekeissa, mutta ne ovat suurelta osin reseptilääkkeitä. Våitetään, että näin tehdään potilasturvallisuuden takia, kattia kanssa, lääkärien rahansaanti sillä turvataan.
Terveyskeskuksissa on pitkät jonot, jolloin avun saamiseksi on mentävä yksityislääkärille, joka taas maksaa liikaa.
Olen viettänyt monia talvia Espanjassa, jossa lääkkeitä saa ostaa mitä tahansa lääkkeitä resptittä. Apteekeista saa hyviä neuvoja, niitä väitetään jopa paremmiksi kuin lääkärien ohjeet.
Saahan ihminen ostaa vaikka myrkkyä! Ovatko suomalaiset kykenemättömämpiä itsehoitoon kuin vaikkapa espanjalaiset.
Terveysasemien ruuhkaisuus ja huono sekä kallis terveydenhoito on saatava paremmaksi!
Tarttukaamme asiaan!!!
Lääkkeitä on apteekeissa, mutta ne ovat suurelta osin reseptilääkkeitä. Våitetään, että näin tehdään potilasturvallisuuden takia, kattia kanssa, lääkärien rahansaanti sillä turvataan.
Terveyskeskuksissa on pitkät jonot, jolloin avun saamiseksi on mentävä yksityislääkärille, joka taas maksaa liikaa.
Olen viettänyt monia talvia Espanjassa, jossa lääkkeitä saa ostaa mitä tahansa lääkkeitä resptittä. Apteekeista saa hyviä neuvoja, niitä väitetään jopa paremmiksi kuin lääkärien ohjeet.
Saahan ihminen ostaa vaikka myrkkyä! Ovatko suomalaiset kykenemättömämpiä itsehoitoon kuin vaikkapa espanjalaiset.
Terveysasemien ruuhkaisuus ja huono sekä kallis terveydenhoito on saatava paremmaksi!
Tarttukaamme asiaan!!!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sairaala maailmassa on ollut varsin akuuttina asiana itsehoito, joka tähtää selviytymiseen kotihoidossa. Siis sairaalan hoitojaksot mahdollisimman vähäisiksi, asianomainen itse ottaa vastuun toipumisestaan noudattamalla annettuja ohjeita.
Ruuneperi kyllä tarkoitti itsehoidolla käsikaupassa olevia lääkeitä ja niiden lisäämistä oieden mukaiseen hankintaa käsikaupassa. Ilmeisesti antibiootit ovat niitä joita kaivataan käsikauppaan. Jokainen on oman itsensä oireiden ja vaivojen paras tulkitsija, mutta mitä lääkettä oireisiin hankin käsikaupasta, vastuu jääkin ostetun lääkkeen käytöstä jää omalle vastuulle.
Myönnän jos tilaisuus tulee ja mieleen muistuu saatan ostaa ulkomailta hieman lääkevarastoa omaan lääkekaappiin, samalla huomioin hintaa.
Etelän matkalla lämpimässä ilmanalassa jalat helposti turpoavat, joten sikäläisestä farmaciasta saa vaivaan käsikauppa lääkettä ja olo parantuu ja loman vietto voi ilman turvonneita nilkkoja jatkua.
Erikoiselta tuntuu varsinkin tulehduskipulääkkeenä hyvin tunnettu Burana 400mg on käsikauppa lääke, mutta Burana 600mg vaatiikin jo lääkärissä käyntiä reseptin saamiseksi. Tässäkin huomioitava käytetäänkö Buranaa kuuriluonteisena vai kertakäyttöisenä kipulääkkeenä. Sivuvaikutukset Buranaakin käytettäessä on huomioitava.Tässä vain yksi esimerkki.
Joitakin lääkkeitä ehkä voitaisiin lisätä käsikauppaan mutta kyllä monet lääkkeet vaativat tarkkaa harkintaa niitä määrättäessä. Ongelma, ikä, paino, fyysinen kestävyys, otettujen näytteiden tulokset näyttelevät suurta osaa lääkettä määrättäessä joten erikoisasiantuntija tieto - taito on tuiki tarpeellinen laskettaessa lääkkeen päivittäistä tarvetta. Samalla on otettava huomioon kaikkien käytössä olevien lääkkeiden yhteisvaikutus ja se ei ole helppoa reseptin kirjoittajalle lääkettä määrättäessä.
Toteamuksena, ei se lääkkeiden käyttö ja niiden määrääminen ole niin yksinkertaista, käyttäjän kokonaisuus ja sairaus - oireet on aina huomioitava. Vastuukysymys on hyvin tärkeää, jos ostat käsikauppalääkettä jokainen vastaa itse lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista ja käytöstä.
sivuvaikutuksista?
Tiedän tapauksen mainitsemastasi Burana 600-tulehduskipulääkkeestä, jossa potilas kuoli,
ja välitön kuolinsyy oli vatsan limakalvon puhkeaminen, eikä siis perustauti, jota hän sairasti,
ja joka aiheutti kivut.
Lääkäri nimenomaan kehoitti ottamaan jopa kaksi tablettia kipujen lievitykseen.
Ei hän siitä mitään 'vastuuta' ottanut.
Kyseisen taudin oireitten alunalkaen tultua, tämä potilas kävi yksityislääkärin vastaanotolla Forumin lääkäriasemalla. Hän sai lääkärin lausunnon: "Syöpä se ei alnakaan ole". Myöhemmin, kun potilas meni työterveyslääkärille ja sai lähetteen ylilääkärille erääseen sairaalaan, tämä totesi syöpäsairauden,
saman, mikä oli ollut potilaan isoisälläkin.
Ei väärästä diagnoosistakaan kukaan mitään vastuuta ota.
Olen samaa mieltä Ruuneperin kanssa siitä, että potilailla on itsellään nykyisin tietoa ja omien
oireittensa tuntemusta, että käsikauppalääkkeitä voitaisiin aivan hyvin ostaa samoin kuin ulkomaillakin.
Emme ole sen valistumattomampia. Kaikissa lääkkeissä on mukana tarkat ohjeet ja käytön rajoitukset ja riskit. Ne pystyy kyllä ottamaan huomioon.
.
En näe järkevänä tuota Ruuneperin ehdotusta, väärinkäyttö varmasti lisääntyy ja miten hoidetaan korvaukset.
Kaikki lääkkeet eivät voisi olla tarkan valvonnan alla, mutta sellaisetkin mitä minä käytän ovat tosi vaarallisia terveelle.
Tietty onhan meitä saatava valvoa myös siltä osin, mitä sairauksia meillä on, viranomaisilla ja kai virkavallalla on lupa kurkistella mikäli tarve vaatii.
kuinka monella todella on tietoa lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Vaikka vain 10-20 % olisi tietämättömiä, on riski liian suuri.
Ei tarvitse kuin lukea palstalaisten tietoisuutta vitamiineistä, niin ilmenee asiaan perehtymättömyyttä.
Toki on helpompaa saada ostaa lääkkeensä apteekista suoraan, mutta en luottaisi farmaseutin lyhyemmän koulutuksen kattavan samaa tietoutta, kuin kokenut alan lääkäri.
Aluksi haluan todeta, että on erinomaista, kun täällä Suomi24/70 foorumilla vielä keskustellaan muustakin, kuin pilvin (p)ilveilyista.
Mitä itselääkitysasiaan tulee, niin olen täsmälleen samaa mieltä, kuin ketjun avaaja ja myös samoin perustein.
Meillä täällä armaassa kotomaassa on vielä paljon jäänteitä holhousyhteiskunnasta.
Koulutustasomme on korkea ja kaikkinainen tieto leviää sähkön nopeudella. Miksi eivät päättäjät luota meihin?
Vai onko asia todella niin, että ne joilla on intressejä tässä asiassa, kuten lääkäreillä ja apteekkilaitoksella, eivät millään luovu ns. saavutetuista eduista.
Kuten avaaja totesi, niin esim. Espanjassa on lääkehuolto pitkälti kunkin itsensä käsissä. Minullakin on useamman vuoden kokemus asiasta.
Ei kai kukaan tervejärkinen halua tuhota itseään lääkkeillä, pikemminkin päinvastoin. Vähäjärkiset tekevät sen joka tapauksessa systeemistä riippumatta.
Tuohonpa ei paljon lisätä tarvitse. Lääkärien tuputtama lääkemäärä on uskomatonta,itse minä olen oppinut omat diagnoosini paremmin tekemään.Aina olen vastustanut lääkkeitten "turhaa" käyttöä,ensin kokeiltava selvitä muuten,ei joka pikku kolotukseen heti jotain turruttavaa.Kaikkein ikävintä on tämä lääkäreitten huitaisema resepti mielen väsymyksissä,hyväuskoisimmat ja alttiimmat eivät itse ajattele ja alkavat popsia jos mitä "masennuslääkettä."
Jokaisella normaalilla ihmisellä on vaikeimpiakin aikoja,ja jos sitten tuntuu,ettei millään jaksa itse selvitä,menee lääkäriin. Tietysti olen itsekin tällaiseen joutunut,saanut reseptejä,mutta sittenkin pystynyt jättämään ne käyttämättä. Olen kuitenkin,niin kauan kuin jaksan, se oma minäni ja koetan tuskani selvittää itse. Psyykelääkkeillä varmaan on vaikutusta muuttaa ihmistä aivan toiseksikin,ja sitä minä en halua.
Eipä tarvitse kuin lukea kommenttisi, niin tajuaa missä piilee vähäjärkisyys. Tietämättömyys tekee ylimieliseksi, kun siihen vielä kytkeytyy pelko itsensä tuhoamisesta lääkkeillä, mennään jo pitkälle vääristyneessä ajatusmaailmassa.
Kummallista, että johonkin tahoon uppoaa herkästi jokin lehdistössä heitetty ajatus, esim. kolesterolin hillitsemiseksi tarkoitettu lääkitys! Nyt en tietenkään puhu heistä, jotka "varmuuden vuoksi pyytävät lääkäriltään,vaan potilaista, joille se on elintärkeä elimistön rasva-aineenvaihdunnan geenivirheen vuoksi, niinkuin itselläni. Mutta jos halutaan esiintyä asiatuntijana, ne seikat sivuutetaan.
On monta seikkaa, joita on turhaa edes esittää, jos se järki on juuttunut Pilvin* irvailemiseen.
hankitaan halvempia ja monipuolisempia lääkkeitä ulkomailta. Espanjan mainitsin mutta vastaavia maita lienee paljon. Valistuneisuus ei ainakaan ole muissa maissa parempi.
Jos reseptivapauteen päädytään, ilmestyy ohjekirjoja, joissa kerrotaan lääkkeiden vaikutuksista ja haitoista. Nykyään nuo "lääkeraamatut" ovat vain lääkärien käytössä.
Pilvi on tyypillinen suomalaisen holhousyhteiskunnan "tuote".
Sen mukaan kaikkien pitäisi toimia vain yhdellä tavalla.
Jos ei luota itseensä, menköön lääkäriin pyytämään ohjeita elämäntavalleen.
Ne jotka luottavat itseensä ja hankkivat tietoa tiedon lähteiltä päättävät itse, mitä lääkkeitä ja milloin nauttivat.
Valinnan vapautta on lisättävä.
täällä.Aika ikävä lukea tuollaista hyvästä kirjoittajas kuten sus on sinuun verrattuna varsinkin.
Lääkeraamattuja on apteekeissa voit rauhassa tutkia kun vaan pyydät ja lääkkeiden nimet oikein kirjoitettuna, koska niissäkin on pienen merkkieroja.
Google on hyvä myös siinä kokeile vaikka!
pitäisi selvitä jos luit kommentit. Eihä Sus'in kommenttiin ollut aihetta puuttua.
Pahoittelen etten heti ehtinyt nimetä kenelle vastine oli.
sanoo minulle jo kaiken, joten hieman variaatiota arvostelukykyysi kun lähdet arvioimaan henkilöä, missä puutteesi jälleen ilmenee.
Hyvää jatkoa ammatinvalinnallesi:D
askareisiin,niin tulipa mieleeni nykyisin paljon keskusteltu aihe pilven vapauttamisesta, kaiketi jokainen tietää pilvi-sanan arkipäiväisemmän käytön,kun on kysymys marihuanasta,kannabiksesta,hasiksesta.
Se on kuulemma oivallinen kipulääke tietyissä sairauksissa.
Mutta...mutta,ei sekään niin yksinkertaista, huumeisiin kuuluva "lääke", en sen enempää rupee vauhkomaan asian puyolesta enkä vastaan kuitenkaan.Silläkään alalla en ole asiantuntija...nääs.
valitsemallaan ilkeilyn tiellä?????
Ei Suomi ole vain "valistuneiden" yksilöiden maa, missä tieto kulkee sähköisesti, niinkuin täällä esitetään.Kaikilla ei edes mahdollisuutta käyttää Internettiä!
Meillä on maaseudun väestöä, ikä-ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuuttakaan oppia käyttämään eri tietolähteitä niinkuin Pharma Fennicaa, joka on itsellänikin.
On huononäköisiä vanhuksia, hieman dementoituneitakin, miten mielestänne he selviäisivät lääkityksensä yhteensovittamisesta? Koko systeemin romuttaminen ei Suomessa onnistu, jos kyetään näkemään laaja kokonaisuus, eikä vain joltakin "elitistiseltä" tasolta.
Menen suoraan asiaan kun katson sen tarpeelliseksi.
Aihe on minusta sen verran tärkeä, etten voi hymistellä ja myötäillä asiassa.
Mitä tulee doktorx---- sai hän sen minkä tilasi!
Jos potilas itse ottaa vastuun hoidostaan, on hän myös vastuunkantaja. Lääkärien erehdyksethän haudataan.
Reseptilääkkeistä kela-korvaukset, ja kokonaan korvattavat joihinkin sairauksiin, niistähän menee vain jotain käsittelykuluja.
Ei kirjojen lukeminen kuitenkaan lisää yhtään itsehoidon mahdollisuutta. Lääkkeitä pitää voida hankkia ja käyttää.
itsekö?
kuin Doktor, se oli juuri niin.
kyllä lääkäritkin joutuvat vastuuseen jos on aihetta, haudattaisihan siinä monia ns. valistumattomiakin! Sekö on Ruuneperin ajatus, jos sitä lainkaan on, paitsi omasta näkövinkkelistä ja tarpeesta?
roihahti
Yritetään kestää taasen
Lääkärit kokevat sekä hyvänä että huonona asiana sen, että ihmiset ottavat selvää asioista , ja netin kautta se on helppoa. Moni tekeekin itse diagnoosinsa ja esittää sen lääkärin vastaanotolle mennessään, osuu usein varmasti oikeaankin. Kohtuullinen itsetarkkailu on hyväksi, ja ainakin minulla oma verenpainemittari kertoo paremmin totuuden , jonkinasteinen valkotakkisyndrooma kai on.
Medikalisaatiosta ei suotta puhuta. Normaalejakin asioita on alettu lääkitä, kuten kaljupäisyyttä, ujoutta, alakuloisuutta, lyhytaikaista unettomuutta, lihavuutta. Esim. unilääkkeistä olen sitä mieltä, että ne voivat olla tarpeellinen ensiapu kriisitilanteessa ja jo pelkkä resepti saattaa rauhoittaa pelkoa, että uni taaskaan tule. Masennuslääkkeitä määrätään varmasti turhaankin, mutta uskoisin niistäkin olevan vaikeissa tapauksissa todellista ensiapua. Liian usein lääkitään vain oireita, syyt jäävät selvittämättä ja sairauteen johtaneet asiat ennalleen.
Luin hiljattain, miten kaukopartiomiehille annettiin Pervitiniä, amfetamiinijohdannaista, ja jotkut hiihtäjät ovat tunnustaneet käyttäneensä sitä myös. Taisi se mummun Hota-pulverikin aika ytyä olla, kamferitipoistakin apu löytyi moneen vaivaan. Äiti antoi meille kouluun lähtiessä pahanmakuista kalanmaksaölyä joka aamu, ja se maku jo vakuutti aineen tepsivyydestä.
Nyt pitääkin mennä nappaamaan itselleni määräämä päivittäinen multikalkkitabletti, jossa on kalkkia, magnesiumia, C- ja D-vitamiinia.
Me suomalaiset olemme vieläkin lääkäriuskovaisia, vaikka lääkärit ovat jo aikoja sitten pudonneet jalustaltaan tänne maan pinnalle.
Lääkäritkin ovat vain erehtyviä ihmisiä, kuten viime vuosina on nähty ja kuultu.
Lääkäri on kuin mikä tahansa ammattilainen, joka toimii konsulttina potilailleen tai paremminkin asiakkailleen.
Kun lääkäri neuvoo käyttämään jotain lääkettä, on asiakkaan pyydettävä tarkka selvitys lääkkeen vaikutuksista ja erikoisesti haittavaikutuksista.
Paljon esiintyy myös ristiriitaisuuksia eri lääkäreiden kesken. Yksi neuvoo käyttämään jotain lääkettä, kun toinen neuvoo olemaan käyttämättä.
Siksi on aina tärkeätä pitää mielessä, että kysymyksessä on jokaisen oma keho ja mieli.
Ei pidä panna suuhunsa kaikkea mitä suositellaan ja jopa määrätään, kuten olemme nähneet.
Meissä kansalaisissa on paljon järkeviä ja asioista tietoisia, mutta paljon on ihmisiä jotka käyttää väärin lääkkeitä, syödään aivan liikaa ja täysin hallitsemattomasti, miten niiden kävisikään.
Vaikka onhan niitä joka maassa missä tällaista valvontaa ei olekkaan.
Kaikessa on hyvät ja huonot puolet olipa asiat miten tahansa, koskaan ei löydy kultaista keskitietä, ja tuskin edes yhteisymmärrystä missään asiassa, aina on ne poikkeukset.
Tunnustan että olen puolittanut kaksi lääkettä, kun lääkäri sanoo että pitää syödä kun on pitkäaikaissairaus, ja yhden kyllä ostin mutta en syö......?
Paljon on ihmisten keskuudessa omien tietojen ja taitojen yli- ja aliarvioimista, taitaa olla jokapäiväinen ilmiö. Mielipiteeni on ollut ja on edelleen jokainen on asiantuntija omassa ammatissa jonka on itsellensä valinnut. Kaikkia meitä tarvitaan omilla ammatti alueilla. Sitä mutu-tietoa on vain liikkeellä erittäin paljon.
Lääkärien koulutus on hyvin pitkä johon tulee lisänä vielä erikoistuminen. Lääkärikoulutus on Suomessaa varsin korkeatasoinen, ulkomailta tulevat lääkärit ovat pitkän aikaa täällä opissa kuin variksenpojat tuulessa.
Yleensä ulkomailta tulevat lääkärit ovat hyvin kohteliaita ja harkitsevia, konsultoivat varsin herkästi vanhempaa kollegaa.
Monet lääkkeet vaativat tarkkaa harkintaa niitä määrättäessä. Ongelma, ikä, paino, fyysinen kestävyys sekä oireiden perusteella otettujen näytteiden tulokset näyttelevät suurta osaa lääkettä määrättäessä joten erikoisasiantuntija tieto - taito on tuiki tarpeellinen laskettaessa lääkkeen päivittäistä tarvetta. Samalla on otettava huomioon kaikkien käytössä olevien lääkkeiden yhteisvaikutus ja se ei ole helppoa reseptin kirjoittajalle lääkettä määrättäessä.
Ei pitäisi aliarvioida asiantuntijoiden osaamista sairauksien hoidossa ja niiden toteamisessa. Oikean - oikeiden lääkkeiden määrääminen on ns "pikkutarkkaa" työtä tutkimustulosten perusteella.
Jos lääkkeiden osto vapautettaisiin resepti pakosta, miettikää mikä olisi lopputulos.
Edellä joku mainitsi kun apteekeista ostettiin käsikauppalääkeinä Hota- ja Pervitin pulvereita, kun kaikilla oli ns päänsärkyä, ja väsymys ei saanut yllättää.Onneksi niitä ei enää myynnissä ole. Suosittelen vilkaisemaan Googlesta mitä lääkeaineita tuotteet sisälsivät.
Pidän edelleen lääkäreiden ammattitaitoa ja ammatti etiikkaa varsin korkeatasoisena, luottavisin mielin menen vastaanotolle jos tarve vaatii. Elämä on ainutkertainen, miksi tuhota sitä oman ylimielisyyden vuoksi mutu-tuntumalla hankituilla elimistöä vahingoittavilla lääkkeillä ja aliarvioimalla asiantuntijan tieto-taitoa.
Positiivinen oma tahtotila, halu saavuttaa ja säilyttää kokonaisvaltainen terveyden tila, on jokaisen ulottuvilla jota myös itsehoidoksi voidaan kutsua. Omalla asenteella moniin asioihin on tervehdyttävä vaikutus, saavuttaa myönteinen asenne elämään, Joskus se voi olla hankalaa vaikeiden sairauksien kohdalla, toivo on se jota ei pitäisi menettää. Joskus on vain hyväksyttävä vaikeatkin asiat sellaisina kun ne teen tulevat, elämä vain on tällaista.
Hervannan apteekista,kylläpä oli väkeä kuin helluntaiepistolassa (suoraan sanoen en ymmärrä tätäkään vertausta), minulla onnekkaalla vain pillereitä otettava verenpaineeseen. Niittenkin ottamisen aloitusta viivytin pari vuotta,kun mielestäni tämä alapainenormitus ei pidä oikein paikkaansa.Sanotaan,että alle 80, olin sitä mieltä,etten vielä tarvinnut, lääkärin jo tarjotessa lääkitystä,kun minulla näytti aina korkeintaan 90.No yläpaineen kanssa sitten rupesin minäkin uskomaan,että nyt on sen aika...pari vuotta sitten.
Siinäkin kinasin aluksi,että se on temperamenttikysymys,ja että sehän saattaa heittelehtiä tilanteesta riippuen. No viimein uskoin,ja tarpeen on.
Tuosta apteekkimyynnistä minulla on erittäin mukavat kokemukset, farmaseutit neuvovat todellakin paremmin kuin lääkärit,joilla ei tietysti ole aikaakaan,jos ajattelevat,että potilas...asiakas itteki ymmärtää. Mulla on terveyskeskuksen ns.omalääkäri erittäin sopiva minulle (mies tietysti).kun olen joittenkin vaivojen takia joutunut joskus poikkeamaan useammankin kerran vuodessa,nykyisin, niin kun hän tietää luulojeni "omasta tietämyksestä" olevan erinomaiset,hän kysyy....tehhäänkös sitten näin, oletko samaa mieltä.
Niin....aloittaja ei varmaankaan tarkoittanutkaan kaikkien lääkkeitten siirtämistä vapaavalintaan, vaan tietysti lääkärisetä tutkii ja määrää. Mutta aika paljon lääkitystä voisi siirtää apteekkeihin ilman reseptiä.
Joku tuolla ylempänä puhui systeemin romuttamisesta...eihän toki.
Nuorempana todellakin selvisi,jos ymmärsi, miten voi ilman lääkityksiäkin pysyä kunnossa ja itse keksiä keinoja. Mutta nyt....ei auta itku markkinoilla...ei se niin enää onnistukkaan, vanheta pittää,vaik kuin pullikois vastaan.
lääkärissä, sillä siellä on usein pitkät jonot, niin arvelin.
Siellä on myöskin n.s. itsehoitohuone, jossa eräs ystäväni, jolla on verenpainetauti, käy mittaamassa paineensa. Hänen mukanaan minäkin siinä huoneessa olen pari kertaa pistäytynyt.
Marraskuussa, kun pahin 'possu-pandemia'-aika oli menossa, koko tk oli aivan tyhjä, kun menimme.
"Ei ristinsielua", sanoimme toisillemme. Vastaanotossa oli kuitenkin pari hoitajaa, huomasimme ohittaessamme.
Ystäväni arveli lääkärien olevan sairaana ja parantelevan lämpimillä rannoilla flunssaansa.
- En tiedä siitä.
Punnitsimme itsemme ja mittasimme verenpaineemme, ystävälläni on lääkitys siihen. Minulla ei verenpainetta ole ainakaan toistaiseksi.
"Perusterve nainen..." alkoi lääkärintodistukseni silloin, kun viimeksi ajokorttia uusin.
Mutta toisessa lonkkanivelessäni on pinnoiteproteesi, niin kuin olen kertonutkin. Kirurgi määräsi sen
laitettuaan paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, sillä pinnoite laitetaan usein vain työikäisille. Liikutella saa
ja pitääkin joka suuntaan, eteen, taakse, sisäkiesrto, ulkokierto...hyvältä se tuntuu.
Sitä ei siis yleensä laiteta tällaiselle vanhalle eläkemammalle.
Siksihän tuo omamittaushuonekin on hyvä, että pyörälenkillä on päämäärä, se motivoi paremmin.
Liikkeellelähtö on usein hidasta, mutta jälkeenpäin ei koskaan kaduta.
Taidan olla nykyisin niin kuin yksi isän hevosista, se vanhin tamma. Ensin sitä ei tahtonut millään saada liikkeelle, mutta sitten kun se lähti, sitä ei saanut pysähtymään.
:)
Olen sitä mieltä että kotitarvelääkkeet , reseptittömät olisi hyvä saada markettien puolelle myyntiin, hinta halpenisi ja monelle apteekit ovat liian kaukana, saa olla isokin lähiö, kuten tämä missä asun 19 000 asukasta on vain 1 apteekki.
Kaikki määrätyt ja ostetut lääkkeet kirjautuu ylös, jos jotain sairauksia ja isoja leikkauksia potilaalle tulee saadaan tietoon mitä lääkkeitä on käytetty, ja mitä käytetään päivittäin, etenkin yksinäisillä ihmisillä tuo on tärkeä, ajatelkaa vaikka äkillistä sairauskohtausta, kolaria tai muuta jossa potilas kuljetetaan suoraan sairaalaan.
Tämä muutos on tehtävä harkiten ja järjellä, kaikki emme ole perusterveitä, eikä monella ole omaa harkintakykyä lääkkeiden käytössä.
En ole vapauttamisen kannalla näillä näkymin, pienissä erissä tosiaankin voisi olla mahdollisuus saada lääkkeitä päivittäis tavara kauppoihin,
Sanot, että kaikki emme ole perusterveitä, ja sehän pitää paikkansa varmaankin.
Koskaan kukaan meistä ei tiedä, mikä tauti olisi uhkaamassa.
Tuo sana 'perusterve' tulee ilmeisesti siitä,
ettei minulla ole verenpainetautia eikä diabetestä, siis ei ole metabolista oireyhtymää.
Uskon, että se suvussa "periytyminen" on paljolti ruokavalion ja -tapojen seurausta,
ei niinkään geeneissä periytyvää. Tämä viimeinen on vain oma oletukseni asiasta.
"Possu-pandemia" osoittautui pelättyä vaarattomammaksi, ne tyhjät käytävät tk:ssa kertoivat siitä.
- Niistä lääkäreitten sairauslomista en tiedä, ainakaan sukulaislääkärini ei ole ollut matkalla.
Ja hän otti samalla kertaa sekä tavallisen että "possu-pandemia"-rokotuksen. Näin ainakin Turussa toimittiin. Hän on hyvä ja huolellinen lääkäri.
Perusterveellä tarkoitin henkilö jolla ei ole pitkäaikaissairauksia, astma, allergia, sydän ja verisuonisairauksia, kasvaimia, syöpää, itselläni on diabetes, vaikeasti aisoissa pidettävä 'perintö', no periytymisestä olen kyllä aivan eri mieltä, ja senhän voi jokainen varmistaa googlelta.
Esimerkiksi noita sairauksia sairastavat eivät voi ihan joka kipuun tai kuumeeseen heti tropata itseään, on oltava perillä monesta, ja ainakin omahoitajalta kysyttävä useimmissa pienemmissäkin tapauksissa.
Jos on helposti masentuva tai synkkämielinen voi helposti alkaa popsimaan pillereitä, niistä on montakin tapausta tiedossa.
Juuri noiden heikoimpien yksilöiden ei parane saada kaikkea mitä haluavat, tukkiutuu ne sairaalat sairaistakin
Kai se positiivisuus on äidin maidossa siirtynyt, pienet murheet ja vastoinkäymisen lakaisen piiloon.
ja siitä on paljolti lähtenyt oma oletukseni sen synnystä, itselläni ei sitä onneksi ole,
enkä ala sitä nyt googlettamaan, sillä muistelen, että hiukan vieläkin ollaan epätietoisia sen
puhkeamiseen johtavista tekijöistä.
Taipumus siihen kenties voi periytyä, mutta elintavat kuitenkin ratkaisevat ? Niin olen ymmärtänyt.
Viruksestakin on puhuttu, muistelisin.
Vanhempani olivat lääkkeiden käyttöä vastaan, ja se on "periytynyt" ainakin meille lapsillensa jokaiselle.
Se oli aikaa, jolloin tuberkuloosi "lentävänä keuhkotautina" niitti kansaa, myöskin polio-epidemia oli siihen aikaan vammauttamassa ihmisiä! Muistan koulukaupunkini kaduilla monta vammautunutta kävelemässä sen aiheuttamin jaloin.
Äitini sai kaikki lapsensa pysymään terveenä, lämpimin kiitollisuudentuntein häntä ajattelen, samoin isääni, joka teki sen mahdolliseksi.
Terveet elintavat ovat aivan kaiken muun perusta, mielestäni.