Oon niin sekaisin etten tiedä mistä aloittaa.. Lopetin pitkäaikaisen suhteeni, koska olin jo pitemmän aikaa ymmärtänyt että olimme erilaisia ja suhteemme ei ollut sellainen jossa molemmilla olisi ollut kaikkein paras olla.. Tutustuin samaan aikaan naiseen, josta lopulta tuli sydänystäväni. Sähläsin asiat pahankerran niin että taisin menettää hänet. :( Nyt musta tuntuu että paha taisi saada palkkansa. Oon jotenkin aivan sekaisin.. ja yksin. Onko kellään käynyt vastaavanlaista tapausta ja jos on niin kuinka ihmeessä ponkaisen täältä kuopasta taas maanpinnalle?
Jättäjä ja jätetty..
yksinäinen
81254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta, sähläsit asiasi tämän uuden suhteen vai kuinka..?
Toimimattomasta suhteesta on osattava myös lähteä. Luulen, että olet tehnyt siinä kohtaan aivan niin kuin sydän sanoo. Pitkäaikaisen suhteen jälkeen heti kun "löytää" uuden, niin monet asiat ovat vielä selvittämättä oman pääkopan sisällä. Tulee tehtyä asioita, joita ei välttämättä aina tekisi. Pitkän suhteen loppu on aina mullistava asia - muutos edellisen ja vanhan elämän välillä on yhtäkkiä suuri ja hämmentävä.
Suhteen loppuvaiheessa tulee etsittyä turvaa ja ymmärtämystä muualta. Usein sitä saakin, mutta täytyy muistaa, että ne vanhat tunteet edellisestä suhteesta voi vielä häiritä - alitajuisesti?
Ei sydänystävä hylkää sinua koskaan, aitoa ystävyyttä ei voi menettää. Kerro ystävällesi tunteesi.
Jos olet sitä mieltä, että ehdit ystävystyä tuon uuden ihmisen kanssa niin, että ystävyydestä voisi kehittyä merkityksellinen ystävyyssuhde elämääsi --- älä luovuta noin helpolla.
Tartu luuriin, laita sähköpostia. Pyydä anteeksi.
Yleensä ihminen, joka on juuri eronnut, on sekavassa ja tunteellisessa tilassa, ja valmis todellakin vain sähläämään -- ei aloittamaan uusia suhteita.
Olisiko mahdollista, että uusi ystäväsi antaa sinulle vain tilaa ja odottaa yhteydenottoasi?
Muistan itse, kun erosin pitkästä suhteesta, joka ei toiminut neljän viimeisen vuoden aikana (kuudesta) kun toisella oli mielenterveytensä kanssa ongelmia enkä voinut jättää häntä yksin.
Kun ero sitten vihdoin tuli, kun hän sai petettyä minua ja sai annettua minulle aiheen lähteä, olin muutaman kuukauden aika ihmissuhdekelvoton. Tosin olin ehtinyt tehdä eroa jo neljä vuotta, mutta silti!
Soita sille ystävälle! Kuka tahansa joskus vaikean eron läpikäynyt kyllä tietää tunnemyllerryksesi eron aikoina!
Mitä jos tarkastelisti vaatimuksiasi. Mitkä ovat vaatimuksesi/odotuksesi? Mikä on pahinta mitä näissä ihmissuhteissasi voi tapahtua tai jäädä tapahtumatta? Mitä taas haluaisit että tapahtuisi? Pelkojensa tunnistaminen auttaa aina, samoin sen näkeminen mitä on hakemassa.
..itseään aina syyttää, sillä ihmissuhteet ovat todella mutkikkaita, eikä niissä useinkaan ole yhtään syyllistä. On vain erilaisten motivaatioiden, tunteiden, luulojen ja jokaisen osallisen omintakeinen ajattelukuvioiden sekamelska, jossa lopputulos saattaa olla lyhyellä tähtäimellä vaikka mikä ja muuttua ajan saatossa vaikkapa taas päinvastaiseksi.
Lopetit pitkäaikaisen suhteesi, koska sinusta siinä ei ollut hyvä kummankaan. Löysit samassa rytinässä naisen, josta tuli ystäväsi.
Nyt minua kiinnostaa, mitä sellaista onnistuit sähläämään, että menetit, tai taisit menettää, myös tämän ystävän? Vai oliko kysymys sittenkään pelkästä ystävyydestä?
..menin ihastumaan tähän naiseen. Mulla oli/on eroprosessi kesken ja ajattelin (kylläkin tiedostamattani) pääseväni helpommin jaloilleni jos minun ei tarvitsisi olla yksin. :( Käyttäydyin ehkä liian painostavasti. Nyt vasta kun mulle selvis tämän johtuvan tästä eroprosessista, tuntuu kuin olisin käyttänyt ystävääni hyväksi. Vaikka edelleenkin toimin alitajuntaisesti.. Tunteita edelleen on ystävääni kohtaan, eivätkä ainoastaan lähimmäisenrakkaudesta. :(Taisin ylittää rajan, enkä pääse takaisinkaan..
..nyt ymmärsin. Tuolla jossain vastailin nyt aamulla, että kannattaisi jäädä taiteilemaan siihen ystävyyden ja rakkauden välimaastoon, joten sama ajatus tulee nytkin mieleen tässä sinun tapauksessasi.
Kannattaisiko katsella, kuunnella itseään ja toista? Ei luvata liikoja, vaan selittää tilannetta ja vedota tuohon eroprosessiinkin.
On tosiaan aika yleistä etsiä seuraa itselleen juuri eron aikoihin, vaikka se ei aina ole ollenkaan hyvä valinta. Siinä vaan sotkee enemmän itseään ja sitä uuttakin ihmistä.
No, toivottavasti kaikki vähitellen selkiintyy ja loksahtaa paikoilleen.
Olisi kiva kuulla jatkossakin tarinaasi, että miten kaikki kehittyy..
"On tosiaan aika yleistä etsiä seuraa itselleen juuri eron aikoihin, vaikka se ei aina ole ollenkaan hyvä valinta. Siinä vaan sotkee enemmän itseään ja sitä uuttakin ihmistä."
Ja myös sen vanhan, kun entinen saa huomata olevansa niin helposti korvattava. Olipa tämäkin näkökulma pakko sanoa. :)
Jotenkin tuntuu että eroprosessissa tulee yleensä hukattua niin itsensä kuin toistenkin kunnioitus. Itsensä kunnioitus siinä että yrittää nojata siihen uuteen eikä pyri seisomaan omilla jaloillaan, uuden kunnioitus siinä että tuo liikaa roskaa vanhasta suhteesta uuteen (milloinpa ne suoraan suhteesta toiseen hyppäämiset 100 %:sesti onnistuu...) ja entisen kunnioitus siinä että tavallaan osoittaa ettei entinen ollut minkään arvoinen. Miten ois paussi suhteilusta eron jälkeen, suruaika ja oman elämän rakennus uuteen uskoon? Ehjän ihmisen on jatkossa helpompi rakentaa ehjä suhde. Ei tämä tietenkään mikään ainoa oikea ohje ole ja jokainen suhde/ero on yksilöllinen, mutta ainakin mulla ja kavereillani tämä tapa toimivaksi havaittu. :)