Tämä elämä on vaikeaa kun on täysin yksin, henkisestin rankkaa.
itsellä ei ole kavereita, kumppania, eikä edes työtä, ei mitään.
itsellä ei ole kavereita, kumppania, eikä edes työtä, ei mitään.
Muita yksinäisiä nuoria?
loppuelämä yksin.
241258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mistä tämä sun yksinäisyys johtuu? Onko se vaan ajansaatossa niin käyny vai onko syynä muutto tms?
Sama itelläkin on, että ei kovin montaa kaveria ole. Laita jotain osotetta niin jutellaan
Itse sain hienon uudenvuoden lahjan.. Tyttöystävä jätti maanantai aamun tunneilla..Ei ole kovin hyvä olo ollut koko viikkoon. Miksi ihmiset jättävät jos kerta kumpikin välittää toisesta.On vaikeaa hyväksyä mitä on tapahtunut. Oltiin melkein 2 vuotta yhdessä ja menin vielä kysymään kihloihin sitä ja pakit tuli.
Ikäviä juttuja tollaset, mut koita jaksaa!
mua ei akat huoli ollenkaan kun olen tälläinen työtön luuseri, ei auta komeus eikä luonne kun rahaa ei ole.
mullekkin tuli joskus seinä vastaan, en ole ikinä ollut rikollinen tms., vain veljeni kuolema pysäytti, nyt olen ollut jo 5v ilman viinaa mut poltan tupakkaa, ja ei löydy enää tyttöystäviä, pitäis juoda ja rellestää jne jos huolii tytöt kaverikseen, miks ei löydy ns. normija ystäviä, ei juominkeja harrastavia, voi poltella tupakkaa mut ei tarvi juominkeja, nykynuorista ei löydy enää sellaisia arvoja arvostavia eli yksin elän koirieni kanssa, olen 28v mies, töissä, en käy ravintoloissa, harrastan mm. kelkkailua, kalastusta ym. luonnossa liikuntaa..........
Olen leijona ja puolustan kaikkea pahaa, olisin onnellinen jos samanmielinen ihminen uskaltais ottaa yhteyttä minuun, eli raitis ja tosi eläinrakas ja "ihmisrakas" tokkiinsa!
Rauhassa saa olla joo. Viikot nyt menee vauhdilla kun on duunissa, jos sais tehdä 12 tuntisia päiviä tekisin. Kun ei kerta kaikkiaan muuten ole mitään hommaa. Aina saa tehdä kaiken yksin. Työkin on totta puhuen hyvin yksinäistä ja itsenäistä. Ei paljoa soittele pomot perään kunhan vaan hommat on tehtynä. Ruoka tunnit joskus olen vain itsekseni ja paastoan omissa oloissani.
Mutta viikonloput ovat ehkä kauheimpia ei paljoa "kaverit" soittele (ja jos soittaa on yleensä jotain kanto hommia tai muuta paskaa) Nekin on vaa sellasia loisia jotka vaan nukkuu ja ryyppää. Ällöttövää sakkia. Silloin kyllä soitellaan kun pitäis kyytiä saada kun ei juoppo viittis mennä julkisilla. aaarrgghh!
Äitiä ja veljeä tulee siis viikon loppuisin paljon tavattua. Kesä kuusta asunu omassa kämpässä ja rauhassa saa täällä olla. Ei ole muijaakaan. Jos ajatellaan valoista puolta, niin rahaahan tässä säästyy. But at what cost?
Ilmeisesti en ole ainut jolle tämä arpa sattui. Se pitää vaan repiä ittensä niskaviloista ja mennä lenkkeilemään ja puuhailemaan ihan ittekseen. Syvä huokaus. Hyviä ideioita otetaan vastaan...
Mies 22
Mikset rupeais harrasteleen jotain, missä näkis ihan uusia ihmisiä? Siis ihan joku kurssi tai muu, uutta sisältöö elämään. Mä karkoitan tylsiä ja liian yksinäisiä hetkiä just pakenemalla jollekin jumppatunnille, riittää että on vaan jotain millä tyhjentää pää ja on silti muitakin ihmisiä paikalla. Itselläni on taipumus esittää tuntemattomille rohkeampaa mitä olen ja sitten ujous iskee juuri, kun pitäisi oikeasti tutustua ihmisiin :( Yritän toki päästä eroon siitä, mutta kyllä se yksinäisyyttä luo, kun ei uskallakaan sitten mennä juttelemaan niille, joille alunperin heitteli vitsejä porukassa, oma mokahan se on :P Mutta kyllä se tästä, kun vaan tarttuu omiin ongelmiinsa ja tekee sitten jotain asialle.
Hey, mulla on täsmälleen tuo sama tapa. Olen hyvinkin avoin tuntemattomille ihmisille mutta kun pitäisi enemmän jutella niin hermot pettää. Ajattelin että tämä on taas näitä omituisuuksia mitä "kellään muulla ei ole"...heh:)
Pitäisi ottaa itseään henkisesti niskasta kiinni.
Kyllä naisenkin voi olla vaikea löytää itselleen seuraa. Itse kun en juo, enkä juuri baareissa viihdy. Poltan tupakkaa kyllä, mutta se onkin lähes ainoa paheeni. Yritän kuntoilla, mutta kun keltään ei saa huomioa vaikka kuinka yrittäis tai olis yrittämättä niin maahan se vetää.
Minkä ikäinen olet ja missäpäin Suomea? Enpä itsekkään käy baareissa, joskus kavereille kuskina, mutta istun illan autossa tai kavereilla kylässä silläaikaa kun toiset rymyää baareissa.
Samanlaista tuntuu elämäsi olevan, onneksi mulla on nuo koirulit, lenkkeilen niiden kaa iltaisin ym.
Rumpuja olen tässä miettinyt ostaisko, kouluaikana tuli oltua rumpalina kouluorkassamme mm.
no mennään päivä kerrallaan eteenpäin, eiks vaan! Terkuin kaunis huominen
;-)
naisiin kyllä ollenkaan, ovat tunnetustin helvetin petollisia...
poikamieselämä parempaa, tai pelkkä seksisuhde !
Itsevarmuutta kehiin, siitä se jätkät lähtee. Kuntoilua pitäs harrastaa itsensä takia, eikä muiden huomion.
Kiitos vain. Minun oma ennakkoluuloni taas on se että miehet halveksivat naista joka on vähänkin epävarma... Varmaan yhtä yleistävä kuin tuo sun kommentti. Kun näen nuoren ja hyvännäköisen miehen jossain mulle tulee hetipaikalla sellainen olo että pitää piilottaa itseni ennenkuin tuo kerkeää halveksia:(
T. Negatiivinen tytsy-polo
mulla loppui koulu äskettäin, eikä säännöllistä työtä tiedossa, erosin aikaa sitten ja edelleen ex jätkä piinaa ja estää eteenpäin menemistä! rakensin elämäni yhden kortin varaan ja kadun sitä niin paljon! ystävät jäi, jäin ulkopuoliseks kaikkiin juttuihin tän petollisen miehen takia...
aika kuluttavaa on kun ei oo mitään! ja viikonloput...niitä odottais varmasti enemmän jos olis jotain ohjelmaakin...
Yksinäistä on täälläkin.
Oli muutama todella hyvä ystävä, joiden kanssa tuli vietettyä paljon aikaa. Nyt kumpikin on muuttanut toiselle puolelle Suomea.
Opiskelen kyllä, mutta koulussakin on silti yksinäinen olo. Olen luokan vanhin (olen toki vain 20v.) ja hyvin väsynyt teinien pinalliseen elämäntyyliin.
Kumppaniakaan ei löydy. Pitäisi olla huippumallin näköinen, polttaa, ryypätä ja kirota, kuin viimestä päivää.
Omasta mielestäni olen melko tavallinen nuori nainen, mutta se ei näytä riittävän kenellekkään.
Mistä löytyisi sellainen kunnollinen, rauhallinen ja fiksu mies? Ja joka vielä arvostaisi samoja asioita naisessa?
nimimerkki: myös yksin... Olen pari kymppinen jannu ja vähän samanlainen yksinäinen, kiinnostaisiko vaihtaa ajatuksia tms? laitan tähän mun meilin niin pistä sinne vaikka viestiä jos kiinnostaa :) [email protected]
...olen yksinäinen. Työtkin loppui tossa ja en enää seurustele eikä ikinä ole kavereita ollut paljoa. Ei ole hyvää ystävää, edes yhtä, jolle uskaltaisi soittaa tilanteessa kuin tilanteessa. Eipä mullekaan päin soitella. Puhelin on mykkänä päivästä toiseen ellei eräs "häirikkö" sieltä soittele. Mutta rukoilen. Ja joku päivä saan tähänkin helpotusta kun sinnittelen päivästä toiseen ja odotan mitä Jumala tahtoo mulle antaa.
ehkä tyhmää mutta luulin olevani ainoa nuori jätkä joka kokee olevansa yksinäinen. illat tulee istuttua kämpillä tai juostua koiran kanssa pitkin mettiä, sillin tällöin otan kaljaa mutta senkin teen itekseni kotona saunoen kun ei vain ole niitä kavereita enään. suurin osa jäi suhteen myötä jostain kumman syystä, loput on muuttanu valovuosien päähän kun ei tunnu ikinä olevan aikaa tulla käymään ta edes soittaa, olen lähinnä jo luovuttanut niiden suhteen. miten ihmeessä näin voi käydä? ymmärtäisin tämän jos olisin 50 vanha ja vihainen körmy mutta ikää on 23, on kehuttu komeaksikin! olin ennen ystävilleni juuri se kenelle tultiin puhumaan kun murheet painoi päälle tai apua tarvittii johonkin muuhun duuniin. nykyään olen täysin yksin (tai onhan mulla hurtta mutta se ei pahemmin jute mun kans ja eri maku leffojenkin suhteen hemmetti) enkä tiedä kuinka kauan jaksan pysyä semmoisena kun ihmiset mua pitää/entiset kaverit muistaa, eli symppiksenä, huumorintajuisena energisenä sällinä.. luulis että tämän kokoisessa kaupungissa olisi jokaiselle joku jota rakastaa javielä ystävä siihen päälle muttakun ei niin ei. nyt sitten aloitan työt taas, tiedän jo nyt että tulen käyttämään niihin kaiken aikani mitä mulla on ettei tarvitsisi miettiä kaikkea tätä näin paljoa, siitä seuraa että eristyn lisää ja hetken päästä sekoan täysin kun joku edes katsoo silmiin ja juoksen kuusen latvaan karkuun jokaista yli metrin mittaista ihmistä:D
ei oo helppoo ei.
Olen itsekin miettinyt paljon yksinäisyyttä ja yksin olemista viime aikoina. Parikymppinen tyttö siis olen, ja kai juuri iän vuoksi tuo yksinäisyys kuulostaakin vähän hullunkuriselta olotilalta. Viihdyn tosin ihan mukavasti itsekseni ja tarvitsen omaa aikaa, mutta kieltämättä nämä yksinäiset illat saavat välillä mielen matalaksi...
Kavereita ja pari ystävääkin mulla on ja olen heistä erittäin kiitollinen! Ajatusmaailmani on kuitenkin kokenut melkoisen mullistuksen kuluneen vuoden aikana, joten tällä hetkellä en koe olevani oikein samalla aaltopituudella kovinkaan monen ikäiseni kanssa. Olisi niin ihanaa löytää samanhenkisiä ihmisiä -päästä vaihtamaan ajatuksia ja tekemään yhteisiä juttuja!
No, nyt vain pitäis keksiä jokin keino, millä minä teidät hengenheimolaiset saan houkuteltua näkyville sieltä kiven alta, missä tunnutte lymyilevän (kun ei tämän mun kiven alle ainakaan ole eksynyt muita samankaltaisia akan-/ukonretaleita) ;)
Mä oon 18vuotias nuori nainen,ja oon todella yksin.Muutin viime syksynä tänne uudelle paikkakunnalle mun se aikasen renttu-poikakaverin kans.Loppujen lopuks meidän suhde loppu isoon riitaa,ja siihen ku se puukko kädes uhkas tappaa mut.Se oli sekakäyttäjä,ja pahimmasta päästä.Itse oon elämässä tehny yhtä sun toista tyhmää,ja onneksi jotain niistä oppinut.Nyt mulla on uus jätkä-kaveri,joka on ihan fiksu.Silti oon yksin se on niin paljon töissä,ja harrastuksissa etten ehdi nähä sitä usein.Lauantai on ainoa viikonpäivä,jonka se viettää mun kanssa kokonaan.Onhan se yöt samassa sängyssä,mutta kun se tulee treeneistä joihin menee melkein suoraa töistä,niin mä yleensä jo nukun.Aamulla se sitten lähtee aikasin töihin ennen kun herään.
Mulla ei ole yhtään kaveria,ja entiset "kaverit"olen halunnu jättää taa.Oon yrittäny jutella ihmisten kans lenkillä,mutta katsotaan ku halpaa makkaraa.Mulla on koira,ja neljä kissaa.Miehelleni oon itkeny monesti kuinka yksinäinen olen,ja hän vaan sanoo ettei osaa auttaa.Eikä tämä hänen vikansa olekkaan,mutta kun tämäkin on pieni paikka-kunta niin kaikki jo tuntee toisensa :/ sisäänpäin lämpiävää porukkaa... Haluisin edes yhden ystävän mielellään naisen 16-25v. vaikka lenkkiseuraksi,tai kahvi/juttu-seuraksi.. Värikkään menneisyyden takia pelkään etteivät ihmiset hyväksi mua..Jos siis pietarsaaressa on joku toinen yksinäinen,joka kaipaa ystävää suht.raitis (ei huumeita,ja ei viinaa säännöllisesti :) ) Täällä sua ystäväkseni etin...viimenen oljenkorsi käytetty nyt,ja vastauksia toivon...
Täällä kans yksi parikymppinen suhteellisen yksinäinen naishenkilö. Rankkaa se on kun ei erikoisemmin oo niitä kavereita, haluisin kyllä tehdä monia asioita tai vaan olla jonkun kanssa ja jutella. Aikaakin on niin älyttömästi, kun opiskelu ei oikein innosta ja koululla tulee vähemmän aikaa vietettyä. Kenen kanssa sitä aikaa nyt sitten kuluttais? Välillä ahdistaa enemmän, välillä tuntuu että ei oo mikään ongelma. En viihdy baareissa, en bileissä, en välitä alkoholista. En vaan tajua missä voisin tutustua uusiin ihmisiin niin että heistä sais ehkä jopa kavereita. Avuton olo.
Yksinäiseksi olen minäkin täällä savossa jäänyt, en vaan tule naamatusten oikeastaan kenekään kanssa juttuun ja kaverit on vain ryyppykavereita ja todella harvoin.
Olen yksinäinen nainen (21v) pääkaupunki seudulta.
Mulla oli ennen hirveästi kamuja jotka kaikki ajan myötä kaikkosi mun viereltä. Yksi toisensa perään. Jäljelle jäi vain hyvä ystävä jonkaolen tuntenut monta vuotta ja nyt sitten muutama kuukausi sitten hän pisti kaveruutemme poikki. Joten olen miettinyt onko mussa jotain vikaa, kun mut aina jätetään jopa jätkätkin tuntuu kaartavan mut tai ainakiin niin musta tuntuu tällä hetkellä, että ne kaartaa mua.
Asustelen tällä hetkellä vielä kotona vanhenpienikanssa ja käyn työkkärin kautta saadussa työharjottelussa eli siis olen työtön tällä hetkellä.
Iltapäivät menee nykyisin joko koneen ääressä, kutomisessa, lenkkeilyssä tai sittenelokuvien parissa yksin kyllä tylee myös välillä silloin tällöin mentyä ostoksille tai sitten elokuviin tai jopa ihan ulos syömään.
olen aika hiljainen, positiivinen, rehellinen, mukava, luotettava. mä en polta mutta juon harvoin alkoholia enkä käkäy enään baareissa.
tutustua ja vaihtaa ajatuksia ? olen 24-v mies ja asun 100 km päässä pääkaupunkiseudulta. ne itekään juo. olis kiva kirjoitella -> [email protected]