Asuintaloni vieressä on hoitamaton metsikkö ja metsikön vieressä lasten leikkipuisto.
Perjantaina vein tapani mukaan koiraa tarpeilleen siihen hoitamattomaan metsikköön, se kun ihan lain mukaan on sallittuakin ilman kikkareiden noukkimista.
Sattui niin, että paukkuaralta koiraltani jäi siltä reissulta munkit vääntämättä. Kas kun siellä lasten leikkipuistossa "leikki" kaksi "lasta", iältään noin 14-15-vuotiaita. Leikkipuistoa, jossa en kyllä koiria ole nähnyt kun porteilla on ne asianmukaiset "dobermanneilta pääsy kielletty" liikennemerkit, käyttävät oikopolkunaan myös läheisen kerrostaloalueen eri-ikäiset juoppoporukat.
No nämä kaksi hellanduudelia sitten harjoittelivat tarkkuusammuntaa siellä leikkipuistossa jonkun juopon jättämällä pullolla. Täytyy myöntää, että lasi oli tasokasta, kesti monta heittoa leikkimökki-liukumäki-systeemin seinään ennenkuin hajosi tuhannen p:n päreiksi. Sitä pauketta kesti sen verran pitkään, että koirani päätti sillä kertaa sulkea suolensa.
Mukulat eivät olleet moksiskaan, vaikka näkivät ihan hyvin minut ja koiran. Jäin siihen norkoilemaan vain sen takia, että pysyvät pulloineen aidan sillä puolella eivätkä tule rikkomaan sitä metsään, missä lähitienoon koiraihmiset käyttävät koiriaan.
Näin nämä kaksi ilmeisesti koulusta palaavaa reppuselkäistä lapsukaista leväyttivät liukumäkeen ja sen ympäristöön aimo satsin lasinsiruja sinne seuraavan kerran oikeasti leikkimään menevien lasten iloksi.
Jos jotain positiivista haetaan, niin onneksi eivät rikkoneet sitä pulloa metsikköön, niin että koirani tassut sillä kertaa säästyivät viiltohaavoilta.
Minnekkäs osastolle lähtisin rähjäämään tästä? Mutta kun ei huvita rähjätä. Olen myös kurkkua myöten täynnä koiriin kohdistuvaa nipotusta, varsinkin kun se on yhtä ja samaa vuodesta toiseen. Vähemmän näistä tulevaisuuden toivoista valitetaan, vaikka aiheuttavat huomattavasti enemmän ja konkreettisempaa vahinkoa kuin koiralliset. Hyvin on nämäkin lapsukaiset opetettu käyttämään leikkipuistoa hyväkseen.
Olisiko pitänyt mennä puiston koirat kieltävästä merkistä huolimatta uhoamaan näille murkuille? Senkin uhalla, että pullo kolahtaa omaan otsaluuhun? Vanhemmat saisivat vähän opettaa rakkaita lapsukaisiaan käyttäytymään - huomioiden tässäkin tapauksessa mahdollinen suora vahingontuottaminen puistoon leikkimään tuleville pikkulapsille - ennenkuin aletaan tämä iänikuinen koiranulostevalitus, jota taas tuntuu riittävän. Mistähän ne aggressiiviset, äkäiset ja piittaamattomat lapset tulevat - no aggressiivisista, äkäisistä, piittaamattomista perheistä.
Eipä tuollaisella henkeen ja vereen -valitusmentaliteetilla, mitä tältäkin palstalta saa jatkuvasti lukea, onnistuisi koirankoulutus ja -kasvatus, mikä meillä koiraihmisillä on kutakuinkin hanskassa.
Perjantaina vein tapani mukaan koiraa tarpeilleen siihen hoitamattomaan metsikköön, se kun ihan lain mukaan on sallittuakin ilman kikkareiden noukkimista.
Sattui niin, että paukkuaralta koiraltani jäi siltä reissulta munkit vääntämättä. Kas kun siellä lasten leikkipuistossa "leikki" kaksi "lasta", iältään noin 14-15-vuotiaita. Leikkipuistoa, jossa en kyllä koiria ole nähnyt kun porteilla on ne asianmukaiset "dobermanneilta pääsy kielletty" liikennemerkit, käyttävät oikopolkunaan myös läheisen kerrostaloalueen eri-ikäiset juoppoporukat.
No nämä kaksi hellanduudelia sitten harjoittelivat tarkkuusammuntaa siellä leikkipuistossa jonkun juopon jättämällä pullolla. Täytyy myöntää, että lasi oli tasokasta, kesti monta heittoa leikkimökki-liukumäki-systeemin seinään ennenkuin hajosi tuhannen p:n päreiksi. Sitä pauketta kesti sen verran pitkään, että koirani päätti sillä kertaa sulkea suolensa.
Mukulat eivät olleet moksiskaan, vaikka näkivät ihan hyvin minut ja koiran. Jäin siihen norkoilemaan vain sen takia, että pysyvät pulloineen aidan sillä puolella eivätkä tule rikkomaan sitä metsään, missä lähitienoon koiraihmiset käyttävät koiriaan.
Näin nämä kaksi ilmeisesti koulusta palaavaa reppuselkäistä lapsukaista leväyttivät liukumäkeen ja sen ympäristöön aimo satsin lasinsiruja sinne seuraavan kerran oikeasti leikkimään menevien lasten iloksi.
Jos jotain positiivista haetaan, niin onneksi eivät rikkoneet sitä pulloa metsikköön, niin että koirani tassut sillä kertaa säästyivät viiltohaavoilta.
Minnekkäs osastolle lähtisin rähjäämään tästä? Mutta kun ei huvita rähjätä. Olen myös kurkkua myöten täynnä koiriin kohdistuvaa nipotusta, varsinkin kun se on yhtä ja samaa vuodesta toiseen. Vähemmän näistä tulevaisuuden toivoista valitetaan, vaikka aiheuttavat huomattavasti enemmän ja konkreettisempaa vahinkoa kuin koiralliset. Hyvin on nämäkin lapsukaiset opetettu käyttämään leikkipuistoa hyväkseen.
Olisiko pitänyt mennä puiston koirat kieltävästä merkistä huolimatta uhoamaan näille murkuille? Senkin uhalla, että pullo kolahtaa omaan otsaluuhun? Vanhemmat saisivat vähän opettaa rakkaita lapsukaisiaan käyttäytymään - huomioiden tässäkin tapauksessa mahdollinen suora vahingontuottaminen puistoon leikkimään tuleville pikkulapsille - ennenkuin aletaan tämä iänikuinen koiranulostevalitus, jota taas tuntuu riittävän. Mistähän ne aggressiiviset, äkäiset ja piittaamattomat lapset tulevat - no aggressiivisista, äkäisistä, piittaamattomista perheistä.
Eipä tuollaisella henkeen ja vereen -valitusmentaliteetilla, mitä tältäkin palstalta saa jatkuvasti lukea, onnistuisi koirankoulutus ja -kasvatus, mikä meillä koiraihmisillä on kutakuinkin hanskassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.