ujous..

Tuskin se nyt pilallakaan on, vaikka siltä saattaa tuntua. Se on totta että jokin harrastus vois piristää sinuu, mutta myös se on totta että sellaiseen on äärettömän hankala mennä jos on sosiaalisten tilanteiden pelko. Toisaalta ei ne ihmiset kotiovellesikaan tule, vaan pitäisi yrittää itse koittaa saada edes jotain puhutuksi muille ja pienestäkin onnistumisen tunteesta voisi olla hyvä tsemppi siihen että saisi lisää rohkaistua itseensä ja saada itseluottamusta pikkuhiljaa kasvatettua.

Oon myös yksinäinen, ollut koulukiusattu ja syrjitty ja sellainen tottakai jättää jälkensä. Mun mielestä ois mukava jutella sulle :) mietittäs yhessä mitä vois asialle koittaa tehdä. Jos sulla on tänne käyttäjä, niin tuu heittään jotain viestiä. Oon ite 17.

steelwing kirjoitti:

Tuskin se nyt pilallakaan on, vaikka siltä saattaa tuntua. Se on totta että jokin harrastus vois piristää sinuu, mutta myös se on totta että sellaiseen on äärettömän hankala mennä jos on sosiaalisten tilanteiden pelko. Toisaalta ei ne ihmiset kotiovellesikaan tule, vaan pitäisi yrittää itse koittaa saada edes jotain puhutuksi muille ja pienestäkin onnistumisen tunteesta voisi olla hyvä tsemppi siihen että saisi lisää rohkaistua itseensä ja saada itseluottamusta pikkuhiljaa kasvatettua.

Oon myös yksinäinen, ollut koulukiusattu ja syrjitty ja sellainen tottakai jättää jälkensä. Mun mielestä ois mukava jutella sulle :) mietittäs yhessä mitä vois asialle koittaa tehdä. Jos sulla on tänne käyttäjä, niin tuu heittään jotain viestiä. Oon ite 17.

Itse olen istunut kaiken vapaa-aikani neljän seinän sisällä yksin (no, käynhän minä lenkillä ja salilla) jo seitsemän vuotta ja voin sanoa, että mielenterveys on alkanut rakoilemaan. Lääkettä syön sosiaalisten tilanteiden pelkoon, mutta sen vaikutus mielialaan on alkanut vähenemään (on masennuslääke).