Muistan että jo pienenä minulla oli asioita joita piti tehdä tietyllä tavalla tai muuten ahdistuisin. Hassua on se että muistan silloin ajatelleeni että kumpa en unohtaisi näitä asioita kun kasvan isoksi. Halusin pysyä samanlaisena ja tehdä asioita kuten silloin. Minun huoneeni oli aina siisti ja tavarat olivat aina paikoillaan tietyllä tavalla. Vaatteet henkareissa pitivät roikkua tietyllä tavalla ja samaten vaatteet kaapissa piti olla siististi viikattu. Pienempänä oli aikaa tehdä näitä asioita ja nauttia kun kaikki oli hyvin.. nyt tämä kaikki vain ahdistaa. Nyt kun olen aikuinen ja aikaa pitäisi riittää muihinkin juttuihin, on se todella vaikeaa kun vieläkin teen asioita kuten aikaisemmin, pikkutarkasti. Täänäänkin kun täyttelin kalenteriini kevätlukukauden kursseja, oli minun aina pakko kirjoittaa kalenteriin koko kurssin nimi, vaikka lyhenne nimestä olisi riittänyt. En vaan pystynyt lopettamaan. Jos en tee asioita tietyllä tavalla ahdistun ja muutun agressiiviseksi. Minusta tuntuu että tämä on vain pahentunut vuosien varrella, ja tästä ovat kärsineet muutkin kun minä. Mitä tässä pitäisi tehdä? Yrittää ajatella toisella tavalla vai hakea ammattilaisten apua? Jotenkin vain tuntuu tyhmältä mennä tällaisen asian takia psykologin puheille kun on olemassa paljon vakavempiakin asioita.. mutta toki tämä häiritsee elämääni, ja pitäisihän sille jotain tehdä eikö?
Pakko-oireinen!!
siili..
4445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
terve,
Olin itse nuorena tarkka joka asiasta . vähän samanlainen kuin sinä. Nurmikon leikkuu ei ollut esim. mikään pikku juttu vaan se piti olla todellakin viimeisen päälle leikattu tai autonpesu niin auto piti olla todella puhdas. en tajunnut että se oli jo silloin mua vaivaa ocd joka puhkesi vanhemmalla iällä ja kärsin siitä edelleen. Nyt on mennyt 15v. saman asian kanssa enkä usko että tulen terveeksi ikinä.
Se mitä neuvon niin teepä näin . Sinulla ei ole aikaa hukattavaksi. Olet jo aika syvällä mutta tämän sairauden pahin piirre onkin se että se menee pahemmaksi ellei hae apua riittävän ajoissa. Eli:
1 Varaa aika yksityiseltä lääkäriltä (psykiatrian erikoislääkäri) SE maksaa jonkin verran mutta ne tietää paremmin asiat kuin psykologi tai terveyskeskuslääkäri. Saat todennäköisesti lääkettä vaivaan mutta pidä huoli että vaihdat lääkkeet jos ei sovi.
2. jos joku lääkäri ei susta ymmärrä sun vaikeutta, niin älä tyydy siihen olotilaan. Hae uusi lääkäri.
3. Pyri tekemään niitä asioita joista nautit. Eli yritä olla keskittymättä niihin asioihin mitkä aiheuttaa sulle sitä pahaa oloa esim. jatkuvaa ritualisoimista jonkin asian suhteen. tiedän ettei ole helppoa .pyri siihen että ajatukset muualla kuin omaan itseensä keskittymiseen.
4. älä jää 4 seinän sisälle jos teet sitä. Vihon viimeinen asia mitä saa tehdä. ongelmat pahenee. ajatukset alkavat kiertää enemmän omaa rataa.
tämän verran nyt. Olin itse aikoinani niin pahassa jamassa että mut olisi pitänyt toimittaa pakkohoitoon mutta kukaan ei oikein tiennyt mikä vaivana kunnes se oli jo erittäin paha.
t. mies vaan
Hei mies. Luin viestisi pakkooireiselle. Olen tosi hankalassa tilanteessa minulla on keh,vam tytär.Hän on jo yli 40 sairastaa ilmeisesti juuri tuota sairautta nyt hän on hoitokodissa ja hän ei saa vaihtaa vaatteita eikä peseytyä niin usein kun hänen mielestään olisi tarvissiis tätä nykyä jopa 5kertaa illassa suihkussa. Suihkun ovet lukitaan ja vesikraanat pannaan kiinni joten siitä seuraa tiemmä kamalat raivarit huutaa hakkaa kiroo ja räkii. Nyt juuri on täällä minun luona eikä meillä ole minkäänlaista riitaa peseytymisestä olen luvanut että illalla menemme saunaan ihan on siihen tyytynyt.Olen huolestunut mihin tuo voi johtaa kun hän ei itse pysty kertomaan ajatuksistaan.Onko kenellään tietoa kuka olisi lääkäri jonka puoleen voisikääntyä?Kiitos etukäteen
hei,
Onpas sulla vaikea tilanne. En tunne yhtään kehitysvammaista läheltä jotta voisin ottaa kantaa tähän puoleen niin hyvin. Tosin onko hän aina hyvällä päällä kun sun luona vai vain silloin kun lupaat että saa peseytyä. Ajattelin tällä sitä että hoitohenkilökunta voi kohdella kaltoin häntä vaikka luullaan että hoidetaan hyvin. Kaikki ei tajua että se ihminen voi hyvin tajuta ja varmaan näin onkin mitä ympärillä tapahtuu mutta kokee saavansa liian rajuja otteita itseään kohtaan ja kapinoi sitä vastaan . SE mikä asiayhteys tällä on pakko-oireeseen en pysty sanomaan ihan suoraan kun en ole lääkäri. SE että haluaisi käydä 5 krt suihkussa kertoo pakko-oireesta. Miksi sitä ei voisi ilmetä myös kehitysvammaisella.
Parasta olisi jos ottaisit suoraan yhteyttä psykiatrian erikoislääkäreihin ja kysyisit heidän näkemystä ja kuten myös eri lääkäreihin jotka tietävät jotain kehitysvammaisten hoitamisesta. Tämä alue on minulle vieras , valitan. Nämä kehitysvammaiset eivät ole tyhmiä vaikka niin luullaan, kyllä heilläkin on tunteet. Uskon että hoito ei ole paras mahdollinen jos johtaa tuohon. Yritä käsitellä asiaa jonkun kehitysvammaisten omaisten kanssa asiaa . heillä on parempi näkemys. Myös vaikeata antaa kenenkään lääkärineuvoa jos ei tiedä mistä päin Suomea olet. Voimia,
mies vaan
Luulisin, että tyttäresi reagoi noin, koska haluaa siten viestittää, että ei viihdy hoitokodissa ja haluaa kotiin. Varsinkin, jos ei pysty kertomaan ajatuksistaan kuten kerroit. Jotenkin hän silti haluaa ilmaista itseään ja miten hän sen tekisi, ellei tuolla tavalla?
Olisiko ehkä toimivampi joku muu ratkaisu - esim. että hän saa olla kotona, joku tulee välillä hoitamaan häntä sinne ja Sinä pääset välillä tekemään muutakin?