Heippa! Kertokaa vauvakuumeilijat, minkä takia haluatte niin kovasti lasta. Kertokaa, mitä odotatte lapsen saamisesta seuraavan. Tiedän, että nämä asiat ovat niin tunnepohjaisia, että niitä on vaikea laittaa sanoiksi ja perusteiksi, mutta yrittäkää!
Olen itse vähän "jakomielitautinen" tämän asian kanssa. Välillä lasta tekee mieli ja välillä sen tuleminen taas hirvittäisi. Tahtoisin olla vakuuttuneempi. Voiko täysin ollakaan? Ulkoiset asiat on kunnossa, on asunto, vakaa avioliitto ja hyvä työ molemmilla. Pidän myös lapsista noin yleensä.
Kertokaa käytännöllisiä perusteita, tahtoisin todella kuulla niitä.
Olen itse vähän "jakomielitautinen" tämän asian kanssa. Välillä lasta tekee mieli ja välillä sen tuleminen taas hirvittäisi. Tahtoisin olla vakuuttuneempi. Voiko täysin ollakaan? Ulkoiset asiat on kunnossa, on asunto, vakaa avioliitto ja hyvä työ molemmilla. Pidän myös lapsista noin yleensä.
Kertokaa käytännöllisiä perusteita, tahtoisin todella kuulla niitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen onnellinen parisuhteessani rakkaan aviomieheni kanssa. En voi kieltää etteikö taloudellinen vakaus toisi myös omalla tavallaan onnea. On talo, 2 autoa ja elämää helpottavia vempeleitä, kivoja harrastuksia ja maailmakin on nähty matkailun merkeissä aika mukavasti. Nyt on jo hetken tuntunut siltä että olisi mukavaa olla perhe. En erityisesti haaveile vauvasta, vaan lapsesta, eli haluan mieheni kanssa perheeseen lapsen,jolle kertoa ja näyttää elämää, leikkiä, kokea ja rakastaa. Tuntuu jotenkin luonnolliselta ja hyvältä ajalta nyt. Ikää molemmilla 30 vuotta.
niin,minun perusteluni ensimmäisestä vauvakuumesta lienee se että tuli valtava hoivaamisen tarve ja se oli vaan se tunne...Meillä oltiin molemmat epävakaissa työsuhteissa,vuokra-asunnossa jne eli ei sillälailla järkiperäisesti että nyt kuuluu tehdä se lapsi.Ja kyllä,paniikki iski sitten kun olin raskaana,apua minä olen kiinni siinä otuksessa ties miten pitkään,ei bailaamista,ei rahaa enää sitäkään vähää,eikä me ees mahuta tähän kämppään...mutta ne oli vaan sen pienen hetken ja kaikki kyllä järjestyikin oikein mukavasti,Ja nyt niitä kuumeita on takana kolme ja toisien kohdalla se kuume oli sitten jo erilainen.Nyt kun tiesit miten se pieni avuton nyytti tuhisee olallasi ja on tosiaan sinun oma ties miten pitkään,ei sitä tunnetta vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Minulla on ennemminkin lapsikuume, eli pidän lapsista ja haluaisin oman sellaisen. Vauvat eivät niinkään herätä sellaisia tunteita, mutta ystävien lapset kyllä. Ei sitä vain osaa kuvailla, miksi. Ehkä siksi, että olisimme perhe, kun nyt olemme pari, tavallaan täydentämään jotain vajetta. Tämä tunne tuli minulle vasta viime aikoina, olen juuri täyttänyt 30 vuotta, mies on 32. Pillerit jätän pois tänään. Tulee, jos tulee, emme (ainakaan vielä) varsinaisesti yritä.
Jaa, mulla se vauvakuume taitaa enempi olla jotain hillitöntä tarvetta saada hoivata jotain. Elämäntilanne on huonoin mahdollinen, vuokrakämppä, itse opiskelen, mies huonopalkkaisessa työssä. Ainoa mikä on vakaa, on parisuhde.
Luultavasti en vielä edes ole valmis äidiksi, ehkä iän puolesta kyllä, mutta välillä kun miettii järjellä niin tajuaa, että vaikka vauvakuume on kauhean kova, voin ihan hyvin odottaa pari vuotta. Ja toisaalta, jos mun kohdalla kyse on vaan siitä hoivavietistä, oliskohan järkevämpää ottaa vaikka koira ensin ja hankkia vauva vasta sitten kun OIKEESI on sen aika.
Ihmejuttu tuo vauvakuume kyllä. Kun sitä on kaikenikäisissä naisissa. Piru vieköön, vauvat, olette aivan liian ihania :)
Mulla on koiria ja iso kasa kissoja, mutta ei se auta vauvakuumeeseen = )
Eiköhän se aika monen kohdalla ole se syy vauvakuumeeseen, tai ainakin osasyy. Kukaanhan ei ole koskaan valmis vanhemmaksi, ennen kun sitten lapsen myötä siihen kasvaa.
..kyllä se hieman lievittää.. =)
Eipä ole vielä vauvakuume minuun iskenyt. odotetaan milloin iskee.
OLISI KIVAA KUN MINUUNKIN JOSKUS ISKISI SE < EN TIEDÄ MINKÄ IKÄISENÄ JA MUUTA MUTTA,OLISI KIVAA KUN OLISI SELLAINEN < NIMI VAIKKA ANNE.MARIANNE.RIINA JNE JONKA KANSSA VOISI SAADA LAPSIA
Haluan oman pienen palleron tuhisemaan, joka on minun ja rakkaani yhteinen "rakkauden hedelmä":)
Haluan nähdä,haistaa,kuulla jne.Vauvat muuten tuoksuu ihanalle:)Haluan pitää sylissä,imettää, vaihtaa vaippoja,hoivata jne...
Haluan nähdä kun lapseni oppii kääntymään mahalleen,nousee istumaan,konttaa, kävelee, sanoo ensimmäisen sanan, menee kouluun jne...
Haluan olla lohuttamassa murkkuikäisen ongelmissa jne...
On joku, jossa on meitä molempia ja jota kumpikin rakastaa ja joka rakastaa meitä:)
Ja kyllä se välillä hirvittää, että onko valmis äidiksi, mutta en usko että kukaan voi rehellisesti sanoa, ettei asia ole käynyt mielessä...