Lääkkeellinen keskeytys/Tuulimuna

Minulla todettiin lokakuussa tuulimuna ultrassa raskausviikolla 10. Kohtu tyhjeni hyvin lääkkeillä ja kolmen viikon päästä tyhjennyksestä hcg arvokin oli alle 3. Vuotoa kesti kaksi viikkoa. Minulle sanottiin keskussairaalasta, että kannattaisi odottaa kahdet kuukautiset ennen uutta yritystä, mutta jälkitarkastuksessa terveyskeskuksen lääkäri sanoi, että voi alkaa jo yrittämään uudestaan.

Kun kymmenen viikkoa oli kulunut tyhjennyksestä ja kuukautisia ei kuulunut, eikä raskaustestikään näyttänyt positiivista menin yksityiselle lääkärille ultrattavaksi (tätä eivät terveyskeskuksessa tehneet) ja kaikki oli ok. Lääkärin mukaan kuukautisia olisin kuitenkin saanut odotella ties kuinka kauan, joten sain terolut kuurin jolla viimein kuukautiset alkoi. Tuulimunaksi todettu raskaus sai alkunsa ekalla yrittämällä, mutta nyt on kroppa ihan sekaisin ja ovulaatiotakaan ei tunnu tapahtuvan.

Tiedän tunteesi ja otan osaa suruusi.

minulla oli tuulimunaraskaus, joka päättyi kaavintaan syyskuussa 2009. Vaikka silloin harmitti mennä kaavintaan niin oli se hyvä vaihtoehto näin jälkikäteen ajateltuja. Ilmeisesti joitain istukan rippeitä oli kohdussa ja pitivät "raskaustilaa" yllä. Se oli sitten päivässä ohi ja kohtu puhdas. En enää muista kauanko oli jälkivuotoa, mutta senpä jälkeen ei kuukautisia tullutkaan ja poikamme on nyt puolivuotias. Toivon sinullle voimia&jaksamisia ja tietysti onnea yrittämisen kanssa!! Tiedän kuinka harmittaa kun on elänyt toivossa useamman viikon ja itse kärsin myös tuulimunaraskaudessa todella pahasta pahoinvoinnista...

Luin tosiaan jostain, että keskenmenon jälkeen raskautuminen olisi jotenkin helpompaa. Samassa artikkelissa tosin taidettiin mainita, että raskautta ei kannata heti seuraavasta kierrosta yrittää. Llimakalvot saattavat olla liian heikot mikä edesauttaa seuraavankin raskauden keskenmenoa. Itse sain keskenmenon jouluna eikä ehkäisyä ole sen jälkeen käytetty.. googletin tuon tiedon toissapäivänä.. en enää muista miltä sivustolta löytyi.

Mulla todettiin tuulimuna joulukuussa 2008. Kaksi vuotta oli vauvaa yritetty ja tuntui tosi kamalalta. Luovutin ja päätin, et aletaan uusi yritys kesällä, mutta kuinka ollakkaan pian huomasinkin olevani raskaana. Lokakuussa meille syntyi pieni prinsessa, joka sylissäni kovastu yrittää ottaa osaa kirjoittamiseen ;o)

Mullekkin tehtiin tyhjennys lääkkein ja kaikki meni niin hyvin kun nyt semmoisesta voi sanoa. Otin lääkkeet kotona ja mulle se oli oikea valinta. Sain myös piikin mukaani, jonka sairaanhoitaja kaverini mulle sitten pisti. (Mulla rhesus tekijä). Mua ainakin helpotti ajatus, että tyhjennyksessä ei ulos tule alkiota/sikiötä vaan raskausmmateriaali, joka ehkäisee uuden raskauden alkamisen. Mulla oli tosin ollut aikaa valmistautua tuulimuna diagnoosiin, sillä olin käynyt varhaisultrassa 8 viikolla, mutta silloin ei tietenkään mitään näkynyt.

Mulla kanssa todettiin raskausviikolla 11 viime toukokuussa, että tuulimunaraskaus. Tämän np-ultran tulos oli todellinen shokki, sillä "raskaus" oli mennyt hyvin. Samalla lailla kuin aikoinaan esikoisen odotus (nyt 3 v). Meni ihan maku koko elämästä hetkeksi, kun oli niin "turhaan" mennyt aikaa vauvasta haaveiluun. Ultra oli perjantaina ja viikonloppu meni itkua pidätellessä. Maanantaina sairaalaan ja aivan hirveä oli kun potilaskansioni tuotiin esiin ja siinä iso lappu päällä "KM", keskenmeno.. Sain lääkkeet ja lääkäri sanoi että uutta voi yrittää vaikka heti. Lääkkeet tuntui toimivan hyvin ja raskausmateriaalia tuli ulos. Tasan 4 vko päästä ekat kuukautiset. Valitettavasti heti kuukautisten loppumisen jälkeen aloin vuotaa kuin seula, suuria (halkaisija 5-10 cm) hyytymiä ja silkkaa verta. Olimme ehtineet lähteä kesälomamatkalle toiseen maahan, koska kaiken piti olla kunnossa. Siellä sitten vuosin jonnekin tienpenkalle ja suoraan lähimpään sairaalaan. Ko. maassa ei tehdä lainkaan lääketieteellisiä tyhjennyksiä, vain kaavintoja. Niinpä lääkärit oli ihan äimän käkenä että mistä oli kyse? Ja voitte arvata, että minä ihan paniikissa ja koko muu perhe samoin. Alkoi vaikuttaa vuosi niin surkealta kuin vaan voi olla. Suomeen tultuani taas sairaalaan ja sieltä kaavintaan. Lääkkeet eivät siis olleet tyhjentäneet koko kohtua vaan istukkaa oli jäänyt palanen. Jos ikinä joudun vastaavaan tilanteeseen, en henkilökohtaisesti tule valitsemaan lääketieteellistä tyhjennystä vaan vaadin kaavinnan. Puolen vuoden päästä tästä episodista yritimme uutta raskautta, tulin heti raskaaksi ja nyt viikkoja 14 3. Tällä kertaa np-ultrassa kaikki hyvin, mutta pelkään niin paljon lähes koko ajan etten pysty nauttimaan raskaudesta ollenkaan. En oikein edes tiedä kenelle tästä puhuisin, seuraavaan neuvolakäyntiin on aivan mielettömän pitkä aika - tutkmusten väli uudelleensynnyttäjällä on 2 kk, kiitos tämän kaupungin päätöksen! Koko ajan mielessä että miten tämän sikiön käy ja mieskään ei jaksa kuunnella samaa juttua uudelleen ja uudelleen ... Mutta päivä kerrallaan! Olen omalta kohdaltani ääretttömän kiitollinen lapsestani, ja nyt ymmärrän miten ei todellakaan ole itsestäänselvyys että ylipäätään olen hänet saanut. Ensimmäinen raskaus meni niin kivuttomasti, etten ymmärtänyt ollenkaan miten asiat voivat mennä. Eli elämänkokemusta on kertynyt runsaasti.

Kaksi viikkoa sitten alkoi verinen vuoto, silloin rv 10 5 (kolmantena päivänä kahden viikon Thaimaan reissusta). Ultrassa näkyi kohtu, mutta lääkäri sanoi että kyseessä on joko raskaus joka on vasta viikolla 6 tai sitten kyseessä on tuulimuna. Sain sitten foolihappoa ja hormoneja joiden oli tarkoitus estää keskenmeno, ja seuraava uä-tutkimus viikon päähän. Sinne asti ei kuitenkaan selvitty, kun uä-tutkimusta edeltävänä iltana alkoi kova verenvuoto ja vatsakivut - sairaalaan sitten yöksi ja aamulla uä:ssä todettiin että kohdussa ei ole enää mitään ja kaavinta tehtiin samana päivänä. Kaavinnan jälkeen on ollut vain vähäistä vuotoa vajaa viikko eikä kipuja juuri lainkaan - ja uudestaan voi yrittää lasta vasta kun kahdet kuukautiset on tullut.

"Tuntuu että taas ihan turhaan iloitsi ja huolehti ettei syönyt mitään mistä olisi voinut olla haittaa, ja sitten käy näin, melkein 3 kuukautta meni ihan hukkaan, kun sitten onkin tuulimuna ja taas joutuu aloittaa kaiken alusta" - ihan samaa olen miettinyt, "Surullinen :("

Huomenna pitäisi mennä töihin ja kertoa tietyille ihmisille (onneksi kaikki ei tietänyt raskaudesta) että vauvaa ei tulekaan, ja teeskennellä muille että loma meni hienosti! Vaikka tuntuu että koko ajan meinaa purskahtaa itkuun. Mahtavaa kun tällainen asia tulee varjostamaan (mahdollista) seuraavakin odotusta - jos niin hyvin käy niin menen kyllä vaikka yksityiselle varhaiseen ultraan :(

En tiedä käykö täällä enää ketään lukemassa, mutta itselläni lähes samanlainen tarina kun ketjun aloittajalla yli 5 vuotta sitten. Heinäkuun lopulla sain keskenmenon viikolla 6. Tulin pian uudelleen raskaaksi ja iloitsin kun viikot kului, eikä vuotoa ilmaantunut. Raskausoireet olivat selkeät ja testeissä viivat hyvinkin vahvat. Olin fiiliksissä menossa varhaisultraan katsomaan meidän tulokasta.

Mutta.. ultrassa näkyi vain litistynyt sikiöpussi. Seuraavana päivänä menin gynen polille, missä otettiin uusi ultra ja diagnoosi oli tuulimuna. Se poistettiin lääkkeellisellä keskeytyksellä ja hups vaan, en ole enää raskaana.

Kuten ketjun aloittajakin kirjoitti: "Tuntuu että taas ihan turhaan iloitsi ja huolehti ettei syönyt mitään mistä olisi voinut olla haittaa, ja sitten käy näin, melkein 3 kuukautta meni ihan hukkaan, kun sitten onkin tuulimuna ja taas joutuu aloittaa kaiken alusta."
Raakaa touhua on elämä välillä..

Kovasti kaipaisi vertaistukea sellaiselta, joka on kokenut saman. Onko onnistanut seuraavilla kerroilla? Miten parisuhde on kestänyt nämä kriisit?Nämä ketjut mistä olen tietoa hakenut, ovat suurimmaksi osaksi vanhoja. Onko kohtalotovereita tältä vuodelta?

Tämä keskustelu tuulimunaraskaudesta ja sen keskeytyksestä nousee Googlessa hakusanoilla ja ajattelin itse jakaa oman kokemukseni.

Ehkäisy pois 12/22 ja minulle tuli tosi kova ummetus ja turvotus 2/23. Testasin ja heti vahva plussa raskaustestissä 2/23. Olimme hämmentyneinä että voiko näin nopeasti tulla raskaus mutta päätimme hieman odottaa. Pari lisätestiä ja nekin olivat positiivisia. Soitto neuvolaan ja koska kerkesi olla vain yhdet menkat ennen positiivista, saimme ajan varhaisultraan. Pieniä raskausoireita, öklöä oloa ja rinnat kipeenä.

Viikolla 5+4 juoksulenkin jälkeen vessassa huomasin pientä vuotoa, mutta en huolestunut. Vuoto kuitenkin jatkui hieman voimistuen mutta vain vessassa eikä siteisiin koskaan valunut mitään. Viikolla 6+1 toisen juoksulenkin jälkeen vuoto voimistui ja alkoi olla limaisenpaa. Olin useampaan otteeseen yhteydessä neuvolaan ja sieltä sanottiin että ei voida oikein tehdä muuta kun odottaa 7+1 varhaisultraan.

Stressi oli kova ja minulla oli hieman toiveikas mutta myös realistinen fiilis että mitä vain voi tapahtua. Oman mielenterveysen vuoksi tein vielä uuden Digitestin jossa oli sama tulos kuin pari viikkoa aiemmin eli ”raskaana 2-3 viikkoa”. Tästä osasin jo aavisyaa että jotain on meneillään. Maanantaina soitin neuvolaan (eka ultra olisi ollut parin päivän päästä) ja päätin sitten varata samalle päivälle yksityisen gynen kun halusin mielelleni rauhan.

Yksityisellä gynellä todettiin tuulimunaraskaus jota lääköri pahoitteli mutta sanoi että keskeytyminen on käynnissä mutta varmaan hyvä avittaa vähän lääkkeillä. Lääköri oli lämminhenkinen ja vakuutti että tämä on normaalia mutta lohdutti myös että raskaus oli oikeassa paikassa ja muuten normaalia paitsi että sikiö itse puuttui.

Sain muutaman päivän päähän naistenpolille ajan ja sielläkin sain niin ihanaa apua hoitajilta ja lääköriltä. Sain ensimmäisen lääkkeen siellä tyhjennystä varten ja eilen sitten tein tyhjennyksen kotona. Luin kauhutarinoitq etukäteen netistä ja olin hyvin ahdistunut mutta koko homma hoitui hienosti:

Olin raskaana 7+5. Aamulla 2kpl panacodeja ja puolen tunnin päästä laitoin tabletit alapäähän (jo alkanut vuoto oli tuolloin todella niukkaa). Makoilin pari tuntia sohvalla ja sen jälkeen alkoi pienet krampit. Jouduin ottamaan lounaan yhteydessä 600g buranan varulta koska tuntui että kivut yltyivät. Siteeseen ei koskaan tullut muuta vuotoa kuin vaan tuhrua - aina vessakäynnin yhteydessä jännitin lantionpohjanlihaksia ja materiaalia valui aina pönttöön. 4 tunnik päästä ensimmäisten tablettien otosta otin loput tabletit suun kautta. Kivut hoitui hyvin kaurapussilla ja säännöllisesti otetuilla kipulääkkeillä ja illalla kaikki kivut olivat kadonneet - eli vähän kovempia kun menkkakivut ja hyvin pärjäsin kotona lääkkeillä. Suun kautta otetut loput tyhjennyslääkkeet aiheuttivat hieman äklöä oloa mutta en oksentanut, hengittäminen auttoi. :)

Illalla ennen nukkumaanmenoa mietin olikohan tämä tässä ja menikö tämä nyt oikeasti maaliin koska vuotoa ei koskan tullut kamalasti (niinkuin olin lukenut muiden kokemuksista). Seuraavana aamuna pönttöön tipahti vähän isompi kiinteämpi klöntti (todella pieni silti) jonka oletan olevan ”the materiaali”. Sen jälkeen tuli pari pienempää klönttiä. Tämän jälkeen siteeseen on tullut vuotoa mutta todella vähän edelleen. Uskoisik että koska kerkesin vuotaa jo kaksi viikkoa ennen lääkkeellistä tyhjennystä, verta ei tullut paljon (paitsi pönttöön).

Luulin että lääkkellinen tyhjennys olisi ollut ihan kamalaa, mutta se meni tosi hyvin. :) henkisesti helpotti tosi paljon se että sikiötä ei ollut olemassakaan - olisi varmasti ollut henkisesti vaikeampaa silloin. Ja varmasti auttoi se että olin jo vuotanut pari viikkoa ennen tätä.

Tsemppiä kaikille sielunsiskoille ❤️ ja älkää pelätkö tätä lääkkeellistä, se on kaikille hyvin erilainen kokemus. Tehkää kipulääkkeiden otolle suunnitelma niin se auttaa. Itsellä olisi tehnyt mieli testata ilman kipulääkettä mutta koska sitä ei ole pakko tässä tapauksessa kokea niin päätin että teen tästä itselleni mahdollisimman helppoa. Hoitaja sanoi minulle vielä että tuulimunaraskaudet ei yleensä edes vuoda niin paljon kuin ”oikeat keskenmenot”.