Hei!
Mitä käytösongelmia tms. alle 12 vk luovutetulle kissanpennulle voi tulla?
Onko omia kokemuksia?
Mitä käytösongelmia tms. alle 12 vk luovutetulle kissanpennulle voi tulla?
Onko omia kokemuksia?
Alle 12vk pentu
fafafafaffa
331074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Meillä oli aikoinaan, siis melkeinpä 20 vuotta sitten, 8-viikkoisena otettu kissanpentu. Eihän me silloin vielä tiedetty, mikä se oikea vierotusikä olisi. Kissatyttö sitten koko ikänsä imeälutkutti vaatteita, peittoja jne. Valitettavasti se ikä jäi vieläpä aika lyhyeksi, koska jostain syystä toisella vuodellaan kissa alkoi yhtäkkiä muuttua väkivaltaiseksi, eli saattoi hyökätä tosissaan kimppuun vaikkapa heti sylistä alas tultuaan, ja sitten karkasi omille teilleen palaamatta ikinä.
Otimme tuosta sitten heti opiksemme. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa pentu, joka on ollut emon hoivissa täydet 14 viikkoa, ja tasapainoisempaa yksilöä sopii hakea. :) Ei myöskään koskaan tarkoituksella kynsi kättä joka sitä hellii, toisin kuin monet muut kissat.
Ikä ei aiheuta käytösongelmia, vaan se miten pentu on kasvatettu ja miten sitä on käsitelty. Ensimmäinen kissamme tuli meille 5 viikon ikäisenä, tämä oli määrätietoinen, lapsirakas ja hyvin kiintynyt perheeseensä ja oli hyvin suojeleva perhettään kohtaan. Ajoi mm omalle pihalle eksyvät koirat pois, muttei koskaan omaa pihaa pidemmälle.
Tämä suojelevaisuus periytyi tämän tyttärelle, joka kasvoi emonsa kanssa n. 5 vuotiaaksi, jolloin emokissa menehtyi.
Tämä sama luonne taas periytyi tämän tyttärelle, joka on nyt leppoisa vanharouva. Tämäkin vanha rouva suojelee perhettään ja muita kissoja sekä muiden eläinten lapsia mm linnunpoikasia tarpeen tullen.
Kaikilla näillä kissoilla on ollut ns "käytöshäiriö" jossa ne leipovat peittoja yms.. Eli tämä ei johdu iästä, vaan luonteesta ja luonteen periytymisestä.
Tämän vanhan rouvan pentuja minulla itselläni on kaksi kappaletta ja yksi kauempaa sukuhaarasta. Vanhimman ja tämän edesmenneen siskon kanssa muutimme pois kissan emon luota, eli vanhemmiltani, kissan ollessa 3 vuotias. Tämä kissa on ylenpalttisen ystävällinen ja kiltti, muttei osaa varoa kynsiään ja raapii vahvoilla kynsillään helposti, myös lyömään ja löylyttämään muita kissoja se on varsin ahkera. Tämänkin väitetään johtuvan liian aikaisesta vierottamisesta, eli 3 vuotta ei riitä.. Tämän kissan veljet lähtivät sukulaisillemme 8 viikkoisina, toinen on lopetettu koska tämä sairastui vakavasti kun tätä pidettiin ulkona häkissä pakkasella, mutta toinen voi vielä nyt 8 vuoden iässä hyvin, on ollut aina kiltti ja rauhallinen, on saanut kaverikseen lapsen, kaksi muuta kissaa sekä kaksi koiraa ja sopeutunut näihin mahtavasti.
Kaksi muuta kissaani on tullut minulle 8 viikon ikäisinä, niillä ei ole minkäänlaisia ongelmia käytöksen tai osaamisen kanssa. Pentujen tullessa taloon, eivät vanhemmat kissat ole niitä hyväksyneet pitkään aikaan, joten nämä 8 viikkoiset saivat olla omillaan, ja ne siis tulivat vuoden ikäerolla talouteen. Silti ne ovat nyt 4 ja 3 vuotiaat tasapainoiset, terveet, hyväkäytöksiset kissat.
Meille on tullut myös 4 viikon ikäinen aliravituksi jäänyt hoidokki, josta kasvoi hyvin ihana kissa eikä minkäänlaisia häiriöitä. Ei pissannut koskaan väärään paikkaan eikä kynsinyt ihmisiä eikä huonekaluja.
Tämä kissa jäi suruksemme auton alle mökillä ja tältä jäivät 6 päivän ikäiset pennut vaille emoa ja näitä keinoruokittiin. Vaikkei niillä 6 päivän jälkeen ollut emoa, oppivat ne kaiken ihan itse kissan vaistoilla. Eivät tehneet tuhojaan, olivat sisäsiistejä ja kilttejä.
Meille tuli myös 12 viikkoinen kissa huonoista oloista, jossa sen kanssa ei oltu vietetty aikaa. Kissa oli kauan arka. Pari vuotiaana se jouduttiin ottamaan alas puusta ja pelästyi ihmispelokkaana tätä tapahtumaa ja puri isääni niin, että tämän käsi turposi aivan mahdottomaksi ja sai muutaman kuukauden sairaslomaa. Jonkin kuukauden tämän jälkeen kissa hyökkäsi veljeni pojan kimppuun yhtäkkiä suojellessaan pentuaan, vaikkei lapsi ollut lähelläkään tämän pentuja.
Kissan häiriökäyttäytymiseen vaikuttavat geenit sekä pentuajan kohtelu ja kasvuympäristö.
Hyvin perusteltu viesti ja paljon kokemusta "alaikäisenä" otetuista pennuista..
Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa että niinkuin ensimmäinen vastaajakin sanoi tuollainen liian aikaisin vieroitettu pentu alkaa usein lutkuttaa kankaita tms. ja sen voi kai laskea häiriökäyttäytymiseksi
(äidilläni on maatiainen joka lutkuttaa kaikki vaatteet ja kankaiset asiat aivan litimäriksi jos vain pääsee niihin käsiksi :P )..
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä että aggressiivinen käytös ja pelokkuus usein johtuu juuri siitä ettei kissaa ole pentuna sosiaalistettu ihmisiin tarpeeksi hyvin.. Kasvattajan pitäisi pitää huolta siitä että pennuilla on hyvät lähtökohdat ja pohjana luotto ihmiseen. Valitettavasti näin hyvin harvoin on, ainakin kun on kyse maatiaisista :(
On täysin tulkinnanvaraista, mitä tarkoittaa "alaikäisenä luovutettu pentu". Mikä se raja on, jolloin voidaan sellaisesta perustellusti puhua? Siihen kysymykseen ei ole kunnollista vastausta löytynyt.
Tarkoitin tässä sitä että KAIKKI rotukissat luovutetaan aikaisintaan 12 viikkoisina ja itse pidän sitä "alaikäisyyden" rajana. En ole koskaan itse kuullut käytöshäiriöisistä rotukissoista joten...
Itsehän voi pitää rajana mitä haluaa. Se on sitten eri asia, löytyykö sille kannalle kunnollisia perusteluja.
"En ole koskaan itse kuullut käytöshäiriöisistä rotukissoista joten... "
Tässä on sellainen juttu, että ikävä kyllä rotukissoja kasvatetaan paremmissa oloissa kuin maatiaisia. Siis ikävää ei ole paremmissa oloissa ja arvokkaampina kasvattaminen, vaan se että maatiaistenkin pitäisi olla samalla viivalla ja yhtä tärkeitä. Maatiaisia kasvatetaan useasti eristyksissä ihmisistä eikä "vahinkopentuja" arvosteta eivätkä nämä saa samanlaista lähtökohtaa kuin rotukissat, joita totutetaan käsittelyyn jo turkin hoidon ja näyttelytarkoituksenkin vuoksi.
Rotukissoja ei luovuteta alle 12 viikkoisina määräysten vuoksi, mutta jos luovutettaisiin olisi näillä silti vähemmän "käytöshäiriöitä" kuin maatiaisilla elämänsä hyvän lähtökohdan vuoksi. Rotukissoja pidetään hyvin 12 viikkoisiksi asti, tähän mennessä ne ovat tiedostaneet elämän "hyväksi" eikä niiden tarvitse esimerkiksi puolustaa itseään "pahoilta ihmisiltä", koska ne ovat ohittaneet tärkeimmän vaiheen elämässään - sosiaalistumisen. Kun taas tavallinen maatiainen, joka luovutetaan esimerkiksi 8 viikkoisena ja jota pidetään hyvin ja totutetaan kaikkeen, kasvaa täysipainoiseksi ja terveeksi aikuiseksi. Mutta jos se on 12 viikkoa huonoissa oloissa, ei ihmisvihaa ja pelkoa saa ehkä koskaan kitkettyä pois. Huonolla kohtelulla on sama onko kissa muuttanut uuteen kotiin 6 päivän vaiko 16 viikon ikäisenä - tärkeimmässä kasvuvaiheessaan se potee maailman pahaksi paikaksi. Sama pätee hyvin kasvatettuun 6 päivää tai 16 viikkoa, aivan sama jos elämä on ihanaa, se on sitä aina..
Toivottavasti joku nyt ymmärsi mitä koitin kertoa :)
Ja tuo lutkuttaminen oli pieni ongelma. Phantekijä riiviö, joka pissaili ihan muualle, kuin mitä piti.
Kokeilimme eri astioita, eri hiekkoja yms. Keinoja vaikka mitä.
Pissaili sänkyihin.
Kissa luovutettiin liian aikaisin eli paljon alle 12 viikkoisena (tässä onkin ihan eläinsuojelullinen asia)
Oli vieroitettu emosta liian aikaisin, Emo ja pennut olivat erillään.
Kissaa tuosta ei tullut. Kissa oli pakko lopettaa hyvin pian.
Vieläkään ei ole mitään näyttöä siitä, että juuri 12 viikkoa olisi se raja, jonka alle luovutettavat olisivat alaikäisiä.
Mulla 2 vuotta vanha narttu kissa ja ihanampaa kissaa saa hakea. Kissa on tosi kiintynyt meidän perheseen eikä ikinä käyttyäydy väkivaltaisesti meitä kohtaan. Ainut mikä on jäänyt siitä, että on niin nuorena otettu on se, että tykkää "polkea" tuttuja ihmisiä ja vaatteita ym. etutassuillaan samalla kun kehrää. MInusta se on vaan suloista enkä laske sitä häiriökäyttäytymiseksi. Kissa myös luottaa ihmisiin silmittömästi esimerkiksi kun sai omat pennut ja synnytys oli hyvin vaikea tuli minut herättämään sänkyymme ja synnytti pennun minun syliini jonka sitten minä putsasin ja leikkasin napanuoran. Ei ikinä ollut vihainen vaikka menikin kissanpentuja ottamaan syliin.
Meillä on kaikki sen kolme synnyttämää pentua ovat nyt puoli vuotiaita. Kerran yritin kun pennut olivat 3kk vanhoja ottaa yhden pennun viikonlopuksi käymään mieheni luona, mutta seuraavana päivänä piti viedä pentu pois, koska käyttäytyi hyvin agressiivisesti ja maukui jatkuvasti eikä syönyt mitään. Ei edes hiekkaaatikolla käynyt enkä löytänyt edes mitään jätöksiä mitä olisi tehnyt vaan oli pidättänyt melkein vuorokauden. Pennut ovat muuten ihania, mutta jos joutuvat olemaan yksin muuttuvat pelokkaiksi vaikka ovatkin saaneet olla emonsa kanssa. Kaksi pennuista on kuitenkin hyvin ihmisrakkaita, mutta eivät kuitenkaan viihdy yksin.
Tuo tamppaaminen/polkeminen/leipominen ei olekaan mikään käytöshäiriö vaan ihan normaalia kissan käytöstä.. Meillä on kissa joka elänyt koko kaksivuotisen elämänsä emonsa kanssa ja tamppaa ihan samalla tavalla.
Ja synnytys menee useimmilla kissoilla juuri noin, haluavat että omistaja on mukana synnytyksessä ja joko hakevat tämän paikalle vinhasti maukuen tai tulevat omistajan syliin synnyttämään :)
Nämä eivät siis johdu liian aikaisesta luovutuksesta.
Sitten toiseen asiaan, itse en näe mitä syytä ihmisillä on puolustella alle 12 viikkoisina luovuttamista?
(tässäkin ketjussa näyttää yksi olevan joten haluaisin todella tietää mikä siinä on?)
Ymmärrän toki tilanteet joissa emolle on sattunut jotakin ja siksi pennut on ollut pakko luovuttaa "liian" aikaisin, mutta vaikuttaa siltä että tämä on ihan ihmisten omaa turhamaisuutta, halutaan kissa silloin kun se on mahdollisimman pieni ja pörröinen ihanuus.. 12 viikkoisina ne kun ei aina ole enää niin pikkuisia..
Mitään muuta järkevää syytä en ole keksinyt miksi ihmiset haluaisivat väen väkisin erottaa pennut emostaan ja sisaruksistaan aikaisemmin kuin on tavallaan tarvis..
Kerro ihmeessä jos olet kuullut että pidemmästä luovutusiästä olisi ollut joskus jotain haittaa?
"Ja synnytys menee useimmilla kissoilla juuri noin, haluavat että omistaja on mukana synnytyksessä ja joko hakevat tämän paikalle vinhasti maukuen tai tulevat omistajan syliin synnyttämään :)"
Mä oon tästä eri mieltä, koska mulla oli aikoinaan kissa joka ei antanut mennä kissanpentujen luo ja synnyttikin piilossa ettei sitä edes huomannut. Muutenkin kyseinen kissa ei tykännyt olla sylissä vaan antoi ehkä vähän silittää ja oli ollut emonsa kanssa riittävän ajan.
Mulla tuo kissan etutassuilla painelu kyllä menee ylitse muiden kissojen vastaavan käytöksen, koska parhaillaan lähemmäs toista tuntia saattaa polkea jotain minun käytttämää paitaa esimerkiksi.
En kyllä puolusta mitenkään kissojen aikaista luovutusta, koska minä en endes tiennyt aluksi, että kissa on tulossa niin nuorena meille, mutta en koe siitä olleen mitä haittaakaan joten riippuu varmasti kissasta ja sen luonteesta.
Siksi kirjoitinkin "useimmilla kissoilla", ei tuota voi tietenkään yleistää kaikkiin kissoihin enkä niin ole tehnytkään.. Samoin tuo tamppaaminen (etutassuilla painelu), tämä kissani josta aikaisemmassa viestissä kerroin voisi viettää tunteja ja taas tunteja tamppaillen esim. peittoja ja katsellen samalla minua, toiset tykkäävät käpertyä syliin, toiset tampata peittoja tms. hullun lailla :D
Sitten sinulle joka puolustelet ennen 12 viikon ikää luovuttamista,
jos yhtään luit aikaisempia viestejäni niin huomasit että toki olen samaa mieltä siitä että suurimmaksi osin kissan tuleva käytös johtuu siitä miten kasvattaja sitä pentuna kohtelee ja siksi rotukissat ovat ns. "paremmassa asemassa" verrattuna maatiaisiin.. Lasken kuitenkin käytöshäiriöksi esimerkiksi juuri tuon kankaiden/omistajan lutkuttamisen, jota en ole itse kuullut esim. rotukissoilla tai muillakaan siihen 12 viikon ikään "perheensä" luona viettäneillä kissoilla esiintyneen..
Et myöskään vastannut mitä hyötyä siitä on kissalle että se luovutetaan alle 12 viikkoisena?
Tai mitä haittaa siitä että se viettää sen 12 elämänsä ensiviikkoa äitinsä ja sisarustensa seurassa?
nyt minulle, mutta vastaan kuitenkin..
"Et myöskään vastannut mitä hyötyä siitä on kissalle että se luovutetaan alle 12 viikkoisena?
Tai mitä haittaa siitä että se viettää sen 12 elämänsä ensiviikkoa äitinsä ja sisarustensa seurassa? "
Hyötyä kissalle.. No jos kissa on huonoissa oloissa, huonoissa ihmiskontakteissa on sille elinehto päästä parempaan paikkaan nuorena ja oppia pitämään elämää positiivisena ja nauttimisen arvoisena asiana. Ja jos tämä tulee viettämään koko elämänsä ainoana kissana, ei ole minusta oikein näyttää sille saavansa kasvaa laumassa, ja sitten kun on tähän elämään kunnolla juurtunut, viedä se tästä pois. Mielipidekysymys, siitä asiasta ei voi kiistellä.
Haittaa ei sinänsä pitkästä luovutusiästä ole, paitsi juuri vähällä ihmiskontaktilla tai riitaisten kissojen keskellä olevalle pennulle. Ja jos emo hyljeksii pentua kauan ja tätä pidetään väkisin "oikeaan luovutusikään" asti, ottaa tämä oppinsa emoltaan ja käyttäytyy mahdollisia tulevia lajitovereitaan kohtaan samoin.
Tässä kai tuli vastaus molempiin kysymyksiisi? Jos ei niin kerro mitä jäi puuttumaan niin katsotaan :)
P.S. Oma kissani saa pian pentuja, lähipäivinä. Nämä pennut lähtevät uusiin koteihin käytännöllä; JOS kodissa on ennestään kissa, pennun saa 8-9 viikkoisena niin halutessaan, jos kissaa ei ole ennestään tai jos kaksi pentua lähtee samaan kotiin on ikä 9-10 viikkoa. Jos uusi omistaja haluaa, saa pentu / pennut olla 12 viikkoa jos emo ne hyväksyy. Minä en siis itsekään suosi ainoaksi kissaksi annettavan alle 9-10 viikkoisena, paitsi huonoista oloista. Omien kissojen kohdalla siksi, että minulla on pennuille aikaa ja ne näkevät vieraita ihmisiä, kasvavat muiden kissojen keskellä ja ehdottomasti täysin ihmisten parissa arjen hulinoissa. Ja minä tunnen tämän suvun kissat, niiden luonteen ja sopeutumisen siis tämän 26 vuoden takaa.
Kyllä viestiä lähinnä sinulle tarkoitin :)
Ja jo keskustelun alussa (kuten edellisessäkin viestissä) selvensin että ymmärrän kyllä tilanteet joissa emo hylkii pentua, emo kuolee, pentu on muuten huonoissa oloissa ynnämuuta, silloin aikaisemmin luovuttaminen on vain ja ainoastaan hyvä asia, sitä tuskin kukaan on koskaan kiistänyt.
Ja eiköhän tämä pentu joka on syntynyt laumassa, elänyt sen kahdeksan viikkoa (mikä näyttää olevan se suosituin "luovutusikä") siinä laumassa ole ihan yhtä kiintynyt siihen laumaan kuin se 12 viikoinenkin?
Tässä puhutaan nyt siitä suurimmasta osasta kissanpentuja jotka joutuvat eroon emosta ja sisaruksistaan selvästi vain ihmisen turhamaisuuden takia.. Halusinkin tietää nimenomaan mikä sinun (tai kenentahansa muun alle 12 viikon luovutusiän puolustajan) mielipide on siitä että pentu annetaan ns. "turhan aikaisin" uuteen kotiin vaikka siksi että kasvattaja ei jaksa katsella pentujen tekemää "tuhoa" niin kauaa tai uusi omistaja haluaa pennun itselleen silloin kun se on pieni söpö pallero? Kun ilmiselvästi pidemmästä luovutusiästä ei ole ainakaan minkäänlaista haittaa?
Tähän ei tahdo saada keneltäkään vastausta.. Wonder why....
on tästä sellainen kokemus ihan tällä hetkellä, että minulla oli kissanpentu, joka ikävä kyllä menehtyi. Mutta tämä pentu tuli luokseni osittain (välillä emosa luona visiitillä) 8 viikon ikäisenä. Tämä oli itsenäinen eikä kaivannut emoaan, kun taas pennun veli, joka jäi vanhemmilleni on erittäin kiinni emossaan. Ja oli huomattavasti enemmän kiinni emossaan 12 viikon iässä kuin tämä minun pentuni 8 viikon iässä.
8 viikkoisena pentu on opetellut paljon uutta asiaa, hiekkalaatikkokäyttäytymisen, syömään uusia ruokia, uusia leikkejä. Sillä ei ole pitkäkään aika siitä ajasta kun oppi kävelemään ja juoksemaan. Kun kaikki on opittu, tämä "rutinoituu" ja emollekin on enemmän aikaa. Riippuu aivan täysin kissasta, mutta meillä on näyttänyt kissat ns. karaistuvan nuoren ikänsä vuoksi ja pärjäävät paremmin omillaan, eivätkä ne edes näyttäneet huomaavan tullessaan että emo puuttuu viereltä kun on taas niin paljon uutta ja jännää opittavaa. Tietysti 12 viikkoisetkin oppivat olemaan omillaan, eivätkä välttämättä kaipaa emoaan uuteen paikkaan tultuaan, muuta niille on vaikempaa omaksua uuden perheen tavat omakseen.
En silti näe mikä tekee tuosta ongelmasta niin suuren että pentu kannattaisi luovuttaa ennen 12 viikkoa.. Ehkä olen ainut joka ei ymmärrä..
Minullakin kuitenkin osittain kokemusta alle 8 viikkoisena luovutetusta pennusta,
meille kotiin (silloin kun vielä asuin siellä) otettiin joskus 6 vuotta sitten kissanpentu alle 12 viikkoisena (näin olettaisin koska se oli tullessaan niin pieni) se ei kyllä todellakaan mennyt kategoriaan "eivätkä ne edes näyttäneet huomaavan tullessaan että emo puuttuu viereltä kun on taas niin paljon uutta ja jännää opittavaa", oli aivan yhtä peloissaan kuin mikä tahansa muu eläin (minkä ikäinen tahansa) joka joutuu yhtäkkiä uuteen ympäristöön.. Kissasta kasvoi kyllä tasapainoinen yksilö mutta valitettavasti vanhempani olivat sitä mieltä että kissan kuuluu kulkea vapaana pihalla eikä kissaa tästä syystä ole näkynyt muutamaan vuoteen..
En siis väitä että 12 viikkoa olisi se " ainoa oikea" luovutusikä, mutta en kyllä käsitä miksi pennut eivät voisi olla emonsa/sisartensa luona niin kauan vaan ne on pakko saada "mahd." nopeasti uusille omistajille :)
Eihän siitä mitään haittaa ole jos ne ovat 12 viikkoa, muuta kuin se "haitta", että ne oppivat ehkä liiaksi kasvatuskotinsa talon tavoille. Mutta suuri haitta tämä ei missään nimessä ole, paitsi juuri siinä asiassa, josta olemme yhtä mieltä - JOS kasvatuskoti on huonosti kohteleva tai pennut erakoituvat eikä niitä sosiaalisteta ihmisiin.
Mutten näe myöskään syytä miksi hyökätä ihmisten kimppuun ja syytellä heitä jotka haluavat 8 viikkoisen pennun, koska jos lähtökohta on hyvä ei tämä ikä tuota ongelmia. Ja tämä ei mene edes eläinsuojelullisesti minkään lain väärälle puolelle. Aikoinaan kissojen luovutusikänä on pidetty juurikin 8 viikkoa, enkä usko että ihmiset tänä päivänä pitäisivät kissoja jos niistä olisi kaikista tai suuresta osasta tullut jotenkin mielenvikaisia.
Sinunkin aran pentutapauksesi kohdalla on varmasti ollut taustalla joko luonnostaan arka luonne, tai sitten pentua ei juuri ole totutettu ihmisiin.
Ainoana "käytöshäiriönä" pidän sitä että jotkut, vaikkakin harvat kissat jäävät imemään kankaita. Toisaalta en tiedä johtuuko tämäkään iästä vai onko sekin jokin muu "äidinkaipuu" tai läheisyydenkaipuu jota se ei ole ihmistentaholtakaan pienenä saanut täytettyä, koska meillä ei mikään kissa ole tätä alkanut tehdä vaikka on noita 6 pvän ikäisiäkin ollut ilman emoaan. Yhden tapauksen olen nähnyt näin tekevän, tämä oli kaverini kissa joka imi hänen tyynyliinaansa aamuisin, muttei muulloin.
Mutta niin tai näin.. Minusta "oikea" luovutusikä on 8-12 vkoa, riippuen kissan luonteesta, kasvatuspaikasta ja tulevasta kodista :)
Anteeksi jos olen käyttäytynyt hyökkäävästi tai syytellyt ihmisiä jotka ottavat pennun alle 12 viikkoisena, tarkoituksenani ei ole ollut loukata ihmisiä jotka ymmärtävät mikä on kissan parhaaksi vaan lähinnä herättää keskustelua siitä mitä mieltä muut ovat siitä että pennut vieroitetaan emosta aikaisemmin vain siksi että pentu on suloisempi pikkuisena.. tms..
Näytämme kuitenkin olevan monesta asiasta samaa mieltä ja toivoisin että myös muut alle 12 viikkoisina luovutusta puolustavat miettisivät tätä toisenlaistakin kantaa asiaan.. He kun ovat (ainakin minun kokemuksieni mukaan) olleet niitä pahimpia hyökkääjiä ja syyttelijöitä :(
En minä sinua tarkoittanut kun sanoin, että toivoisin ettei heidän päälleen hyökätä tai heitä syytellä. Yleensä vain saa sen vastaanoton, kun tänne asiasta kirjoittaa. Kolikolla on aina kaksi puolta, ikävän harva ihminen ymmärtää sen asian ja tulee turhia syytöksiä ja sättimisiä kun kaikki ajattelevat vain sen oman kantansa olevan oikea sen enempiä miettimättä asioita.
Jokaisella on oma mielipiteensä ja niin saakin olla, mutta ennen nokkapokkaa tulisi asia ajatella joka kantilta :)
Täysin totta että ylipäätään KAIKISSA mielipideasioissa (joista siis ei ole tarkkaa tutkimuksellista/tieteellistä tietoa) olisi tärkeää nimenomaan ottaa huomioon myös se toinen osapuoli ja osata ajatella asiaa myös sen ihmisen kannalta joka ajattelee juuri päin vastoin kun itse :) Keskusteluistakin saa paljon enemmän irti kun koettaa ymmärtää myös vastapuolen kannan asiaan :)
Voiko arkaa kissaa pakottaa sosiaaliseksi?Tuntuu nurikuriselta, pakottaa arkaa kissaa sellaisiin tilanteisiin,joissa tuntee olonsa uhatuksi.
Oman kissani emo hylkäsi koko kissapesueen!Kisuni on arka eikä kovin helposti tule lähelle.Se oli sitä jo meille tullessa.Meidän perheessä kannatetaan tätä aran kissan kunnioittamissääntöä eli väkisin ei ängetä vaan annetaan se rauhassa olla.
9 vuoden kokemuksella olen huomannut,että mitä enemmän kissalle tulee ikää, niin sitä enemmän sitä kiinnostaa vieraat ihmiset ja heiltä saadut rapsutukset.
Arkaa kissaa ei voi 'pakottaa' sosiaaliseksi, tällöin siitä tulee vain hyökkäämällä itseään puolustava arka kissa. Kissaa voi 'ohjailla' ja rohkaista sosiaalisiin tilanteisiin, mutta sen on tapahduttava kissan ehdoilla.
Meillä taas mennyt toisinpäin tämä vieraiden ihmisten kiinnostus ja rapsutukset.. Nuorempana kiinnostaa, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän kiinnostaa vieraita ihmisiä 'moikkailla' :)
Pakko sanoa myös mielipiteeni.
Ei kissanpentu enää emoa tarvitse yli 8vk vaan oppeja elämää/kissana oloa varten. Eli kuinka leikitään satuttamatta toista jne.
Kuinka moni siis tosi moni! menettää hermonsa kissan kanssa joka luovutettu liian ajoissa. Esim. kissa puree,raapii,kuseksii/kakkii minne sattuu jne. ja ovat arkoja
Onhan se eläinsuojelulaissakin sanottu että alle 12vk ei saa luovuttaa.
Olkaa tarkkoja kun otatte kissaa,katsokaa minkäluontoinen emo on jos arka niin kyllä pennut ottavat siitä mallia..
Se vaan on niin tyhmää kun narttuja ei leikata sitten mennään vapaana ja pennut,äkkiä vaan alta pois ja taas sama.. Apulat jne pullollaan maatiaispentuja,annetaan ilmaiseksi että päästään eroon,sitten ei kiinnosta kenelle menee kunhan saa vaan pois. Joo asian viereen mutta ärsyttää.
Ja tämäkin asia kun kaupunki alueella päästetään kissat vapaana kulkemaan,leikkaamattomina,ilman pantaa sirua,hyvä jos madotetaan ja rokotetaan. Jos ei kissaa kuulu kotiin niin otetaan uusi kun ajatellaan että jäänyt auton alle jne. ne voivat virua vaikka löytöeläinkodeissa..
Eli oma mielipiteeni kissan pitoon. Kissoja ei arvosteta! Itselle tulossa cooni,mennään valjaissa ettei käy köpelösti ja saan nauttia poitsun seurasta vielä kauan!!
eläinsuojelulakia seisoo 12 viikkoa? Alle 8 viikkoista ei saa luovuttaa..
Emo ei opeta pentua olemaan purematta ja raapimatta vaan ihan ihminen ne rajat asettaa. Tämäkin ihan kissan luonteesta kiinni, meillä ei ainakaan yksikään 8 viikkoinen ja alle otettu ole pureskellut tai raapinut. Oma mokansa jos opettaa pennun siihen. Kiva leikkihän se kädellä leikittäminen on kunnes se kissa kasvaa ja jatkaa leikkiään..
Missä kohtaa eläinsuojelulaissa mainitaan ettei alle 8 viikkoista saisi luovuttaa?
Kissanpentujen luovutusikä on korkeampi kuin koiranpentujen. Kissanpentu tarvitsee emonsa ja sisarustensa seuraa 12 ikäviikkoon asti kehittyäkseen henkisesti ja fyysisesti tasapainoiseksi aikuiseksi kissaksi. Luovutusikäinen kissanpentu on jo kohtalaisen iso ja huomattavan eloisa eläin; pienen pennun kömpelyydestä ei ole juuri mitään jäljellä.
Jos kasvattaja on valmis luovuttamaan kissanpennun ennen 12 viikon ikää tai jos hän ei suostu tekemään kirjallista myyntisopimusta, jätä pentu ostamatta. Jokaisen kissankasvattajan pitäisi myös tuntea vastuunsa pennun tulevasta elämästä vähintään sen verran, että antaa pennun mukaan selkeät kirjalliset hoito-ohjeet, on kyse sitten rotukissasta tai tavallisesta kotikissasta.
Tämä on SEY:n sivuilta.
ps. En puhunutkaan emosta vaan sisaruksista.
on ollut teksti, että alle 8 viikkoisen luovuttaminen on eläinsuojelurikos. Eli alle 8 viikkoista ei saa luovuttaa, lain puitteissa. Luuletteko ihmiset, että jos aikanaan kissat olisivat olleet jotenkin huonompia kuin nyt alhaisen luovutusikänsä vuoksi, niitä olisi nykyään niin paljon? Vanhoja kissoja löytyy suomesta, miksi nämä olisivat hengissä "käytöshäiriöinensä" ?
kissat olivatkin vaan hiirtenmetsästäjiä enemmän kuin lemmikkejä. ehkä siedettiin enemmän eikä tiedetty asioista.
kissoja ei leikattu,tietty niitä oli paljon..
on ottaa alle 12 viikkoinen pentu? Vaikka nyt haluaisinkin uuden pennun, en missään tapauksessa ottaisi alle 12 viikkoista pentua, vaikka rahatilanne, pennun suloisin ilme tai mikään muu sen sallisivat.
En halua kissaa, josta voi tulla lattioille kuseskeleva, peittoja lutkuttava tai pelokas kissa. Haluan 12 viikkoisen, reippaan kissan, jolla harrastaa esim. agilitya.
..minun 8 viikkoisena muuttanutkin agilityyn kävisi. Ainoa este oli se että kissan pitää olla steriloitu ja tämän oli tarkoitus saada pentuja.
Vielä paremmin agilityyn soveltuisi pelkäämätön ihana ja sosiaalinen (kaikinpuolin sisäsiisti ja hyväkuntoinen) 6 viikkoisena meille muuttanut kissaneiti, tosin sama ongelma - ei leikkautettu sisäkissa.
Tuo kolme vuotiaana "vieroitettu" ei luonteensa ja arkuutensa puolesta sovellu edes kyläilijöille esiteltäväksi.
Itselläni ei ainakaan ole minkäänlaisia huonoja kokemuksia kissastani joka tuli meille jo 8 viikon ikäisenä.
Kissalla ei ole ollut minkäänlaisia käyttäytymisongelmia.. on ollut oikein kiltti ja sosiaalinen tyttö. :)
Kiitti kaikille vastanneille! Uudet viestit tervetulleita.