on ihan pakko ängetä tälle isien palstalle.Perheestä lähti mies kuukausi sitten ja nyt haluan sen takaisin,Olen halunnut koko ajan.Hän ei pysty sanomaan mun tunteiden vuodatukseen mitään..tai edes lähettämään lähimpään helvettiin.Miestä en siis halua takas lasten vuoksi,vaan ihan siks et rakastan ja sattuu..
Sain hänet kiinni nais-työkaverinsa kanssa lähetetyistä kaksmielisistä sähköposteista.Luulen et tästä se lähtö johtui..en vaan tiedä miks.Syytin itseäni,olin vihainen ja mustasukkainen.Mies sanoi ettei suhdetta ole.Mutta mun mielestä toikin oli jo väärin.Terapiassa olen käynyt,koska tuntuu et pää sekoaa kun toinen ei ole siinä.Sit siellä sain vastauksen,et kyllä se oli väärin et suhteessa olevat lähettelevät irstaita posteja ulkopuolisille.Itse tajusin et näin se vaan menee.Vai miten on?Miksi ei omalle vaimolle voi lähettää?Oishan se piristys minunkin päivääni.;)
Hän ei mistään pysty mun kans keskustelemaan,vaan otta ilkeilynä jos pitäis omat menot sopia lasten tapaamisten mukaan.Lapsilla on oikeus tapaamisiin ja itse olisin valmis keskustelemaan muutoksista,mutta toinen on vaan et no vittu ei mennä sit tms..
Välillä ei saa soittaa,kun kuulema joutuu päivystämään ja sit kuitenkin itse tarjoaa kyytiä jos olen menossa esim junalle,enkä ehi bussiin sen jälkeen.
Olen ihan suoraan sanonut,että täällä olen tule takaisin.Odotan jos pyydät..mitään ei saa sanotuks.Mutta olen myös sanonut että yksin en aio olla lopun elämää,vaikka hänestä luopuminen tekee kipeetä,ni et henki lähtee.Mutta kun ketään ei ole tarkoitettu yksin olemaan..
Osaisko joku isistä auttaa miten toimia tällaisessa tilanteessa??
Sain hänet kiinni nais-työkaverinsa kanssa lähetetyistä kaksmielisistä sähköposteista.Luulen et tästä se lähtö johtui..en vaan tiedä miks.Syytin itseäni,olin vihainen ja mustasukkainen.Mies sanoi ettei suhdetta ole.Mutta mun mielestä toikin oli jo väärin.Terapiassa olen käynyt,koska tuntuu et pää sekoaa kun toinen ei ole siinä.Sit siellä sain vastauksen,et kyllä se oli väärin et suhteessa olevat lähettelevät irstaita posteja ulkopuolisille.Itse tajusin et näin se vaan menee.Vai miten on?Miksi ei omalle vaimolle voi lähettää?Oishan se piristys minunkin päivääni.;)
Hän ei mistään pysty mun kans keskustelemaan,vaan otta ilkeilynä jos pitäis omat menot sopia lasten tapaamisten mukaan.Lapsilla on oikeus tapaamisiin ja itse olisin valmis keskustelemaan muutoksista,mutta toinen on vaan et no vittu ei mennä sit tms..
Välillä ei saa soittaa,kun kuulema joutuu päivystämään ja sit kuitenkin itse tarjoaa kyytiä jos olen menossa esim junalle,enkä ehi bussiin sen jälkeen.
Olen ihan suoraan sanonut,että täällä olen tule takaisin.Odotan jos pyydät..mitään ei saa sanotuks.Mutta olen myös sanonut että yksin en aio olla lopun elämää,vaikka hänestä luopuminen tekee kipeetä,ni et henki lähtee.Mutta kun ketään ei ole tarkoitettu yksin olemaan..
Osaisko joku isistä auttaa miten toimia tällaisessa tilanteessa??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se lähti eikä takasin tule. Live with it.