Tarinani menee näin: Muutimme miehen kanssa erilleen kesäkuun puolessa välissä joka oli molempien mielestä hyvä ratkaisu, meillä on nyt reilun vuoden ikäinen poika joka asunut kanssani siitä asti. On ollut hoidossa isällään useasti ja kerran yökylässä. Päätimme erota "virallisesti" joulukuun 19 pv. Sulassa sovussa.
Nyt kysyisinkin että onko minulla oikeutta tutustua itseä kiinnostavaan ihmiseen joka on myös kiinnostunut minusta ja lapsestani vai onko liian aikaista aloittaa mitään ihmissuhde juttuja?
Tiedän tiedän, ehkä tää ei ole se oikea paikka asiaa puida, mutta haluaisin tietää onko muilla samanlaisia asioita ollut omassa elämässä ja jos on niin miten asia on päättynyt...?
Nyt kysyisinkin että onko minulla oikeutta tutustua itseä kiinnostavaan ihmiseen joka on myös kiinnostunut minusta ja lapsestani vai onko liian aikaista aloittaa mitään ihmissuhde juttuja?
Tiedän tiedän, ehkä tää ei ole se oikea paikka asiaa puida, mutta haluaisin tietää onko muilla samanlaisia asioita ollut omassa elämässä ja jos on niin miten asia on päättynyt...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
senssipalsta ja todennäköisesti saat kamalan haukkumisryöpyn niskaasi täällä.
Mene vaikka kaksplussan keskusteluihin, siellä on huomattavasti tervepäisempää jengiä kuin täällä
moni suosittelee ( myös asiantuntijat) että on hyvä, että eronnut elää yksin vuoden-kaksikin ennen kuin alkaa edes miettimään uutta suhdetta. Yksin eläminen on edellytys " ihmisen kasvulle" jotta ei tee samoja virheitä parisuhteessaan. Olen itse kokenut eron pidin kaksi vuotta taukoa, enkä sittenkään ajatellut uutta suhdetta. Erosta on toista kymmentä vuotta jo. Suhde on nyt, mutta emme asu yhdessä. Pidän "itsenäisyyttä" niin suuressa arvossa ja tiedän että moni kokee samoin. Lapsikin on aikuistunut sivussa.
Totta kai sinulla on oikeus tutustua, mutta mielestäni kannattaa tarkasti pohtia sitä, sillä erosi on vielä melko tuore, joten et ehkä ole täysin selvillä vesillä asian kanssa. On myös ikävää lapsen ja sinunkin kannalta, jos uusi suhde päättyykin pian ja tämä toistuu uudestaan. Lasta ei mielestäni kannata esitellä uudelle kumppanille, ennen kuin suhde on vakaalla pohjalla ja tunnet hänet tarpeeksi hyvin.
Itse olen eronnut mies ja olen painiskellut paljon samansuuntaisten ajatusten kanssa. Törmäsin mukavaan naiseen eroprosessini aikana, kun olin muuttanut erilleni ja aloimme seurustelemaan. Tapasin hänen lapset ensin ja hän tapasi omani hieman myöhemmin. Lapset ovat ottaneet uudet kumppanit hyvin vastaan.
ovat aina kovin monimutkaisia ja ei varmaan ole oikeaa/väärää tapaa toimia. Mutta aina kannattaa käydä asiat läpi oman pään sisällä ja ainakin minusta oli tärkeää opetella elämää yksin lasten kanssa. Ero otti myös sen verran koville, ettei minulla olisi ollut mitään annettavaa uudelle suhteelle. Aika ja energia meni siihen, että sain pidettyä elämän kasassa ja arjen pystyssä. Siihen ei uutta ihmistä tarvittu. Mutta vuosien myötä arki rupesi sujumaan hyvin, olin onnellinen ja tyytyväinen omassa elämässäni. Uutta ihmissuhdetta en kuitenkaan etsinyt vaan tuli elämääni täysin yllättäen kun erosta oli kulunut aikaa 2,5 vuotta. Suhteessa edetty pikkuhiljaa ja melkein vuoden seurustelun jälkeen kaikki tuntuu hyvältä. Mutta yhteenmuuttoa yms. ei edes mietitä. Oma arki yhdessä lasten kanssa tuntuu niin hyvältä että en ainakaan vielä halua jakaa sitä kenenkään kanssa ihan täyspäiväisesti. Siitäkään huolimatta että vietämme tosi paljon aikaa yhdessä perheenä.
uusi suhde eron jälkeen on useimmiten "laastarisuhde". Nauti elämästäsi ja katsasta rauhassa. Elämä tuo jo on tuodakseen sitten sen "oikean".
http://www.perhe.fi/artikkeli/parisuhde/57/miten_selvian_erosta_
... ihan rauhassa kannattaa katsella, eikä heti lapselle esitellä. Ensimmäisen kaulaan ei kannata kapsahtaa. Jos jotain pysyvää on tullakseen niin se tulee ja pysyy kauemminkin, vaikka joutuisi odottamaan.