Olen vuosien mittaan tutustunut lähemmin pariinkin luonnehäiriöiseen tyyppiin. Kumpikin näistä on naisia muuten. Ensimmäinen teki aluksi mitä hienoimman vaikutuksen, tosin sitä alkoi ihmetellä miksi ympärillä olevat kertoivat niin hyvästä tyypistä ikäviä asioita. Tuttavapiirikin tuntui häneltä vaihtuvan noin parissa vuodessa. Pikkuhiljaa sitten tajusin että hänellä oli sellainen jatkuva kilpailu miesten huomiosta, jos menin sanomaan että tuo mies vaikuttaa kivalta. Niin hän ryntäsi heti iskemään sen miehen itselleen ja eihän niitä toisten miehiä saa harrastaa. :p
Hän oli jatkuvassa oikeussalikierroksessa joita oli entisten miesystävien kanssa, nämä kun aina hakkasivat reppanaa. Viimeinen aviomies oli oikeastaan fiksuin, tuli Turkista ja oli sen pari vuotta eikä edes läimäyttänyt. Kun aika tuli täyteen oli vain napannut kassin täyteen vaatteita ja häipynyt ilman oikeussaleja muualle.
Sitten huomasimme että jos tavara ei ole kirjaimellisesti ruuvattu kiinni, niin sillä on taipumus hävitä naisen mukaan. Koko maailma oli ikävä paikka joka vainosi reppanaa, miten ne kehtasivatkaan. Sitten hän varasti yhdeltä mieheltä tämän rahat ja tämä mies kosti niin, että missä tahansa sitten hänet näkikin. Hän osoitti sormellaan tätä naista ja sanoi, "etunimi sukunimi, sinä olet varas!" Tämä nainen sai aina mielettömän hepulin siitä ja kaikki ympärillä nauroivat hänelle. - Tottahan se kaveri puhui.
Jossain vaiheessa tämä nainen väärensi nimikirjoitukseni joihinkin velkakirjoihin todistajaksi ja jouduin sakon uhalla menemään oikeuteen. Hän jopa soitti minulle, että ethän halua minun joutuvan tämän asian vuoksi vankilaan. Sanoin etten ole mikää kumileimasin.
Lopulta tämä nainen vaihtoi kaupunginosaa ja toimii siellä mm. vanhusten vapaaehtoistyössä ja pienessä kristillisessä lahkossa. Kauhistuttaa vain ajatella, miten tämä nainen jatkaa ihmisten asioitten sotkemista edelleen.
Toinen tuntemani nainen, olin onneksi jo viisastunut enkä ole ollut hänen kanssaan niin paljon tekemisissä. Hän käyttää toisia ihmisiä taloudellisesti hyväkseen. Kysyin kerran eräältä tutulta mieheltä jota tämä oli käyttänyt hyväkseen miksi se onnistui. Tämä nainen onnistui vaikuttamaan herkältä ja haavoittuvalta jota elämä on murjonut. Mielestäni tällä naisella oli lähinnä sellainen naamari kasvoilla ja mitään tunteita ei näkynyt.
Tämä nainen käyttää toisia aineettomasti ja aineellisesti hyväksi. Aineettomasti niin että esim. kuultuaan tutun olevan eräässä järjestössä jäsenenä hän käytti ilman lupaa tätä suositelijan apurahaa varten! Opin sivusta seuranneena, että jos tällä naisella on jokin bisnesidea pitää juosta karkuun niin lujaa kuin jaloista pääsee. Mihinkään ei saa laittaa nimeään eikä mitään luvata. Kaikki nämä bisnekset päättyivät aina siihen että jäljelle jäivät vain savuavat rauniot. Kupillisen kahvia pystyi aina toki hänen kanssaan juomaan, mutta aina kannatti antaa itsestään sellainen tylsä ja mitäänsanomaton kuva.
Älykkäänä ihmisenä tämä nainen saattoi huvikseen järjestää jonkun ikävään tilanteeseen ja käkättää taustalla. Loppupeleissä en edes käsitä mitä tämä nainen on tästä kaikesta edes kostunut? Kaikki perintörahat on hassattu ja siellä hän asustaa jossain vuokrakämpässä jonka sossu maksaa. Aina vain pienempi joukko on haluaa olla hänen kanssaan tekemisissä.
Kumpikin näistä kahdesta on todella hyytäviä persoonia.
Hän oli jatkuvassa oikeussalikierroksessa joita oli entisten miesystävien kanssa, nämä kun aina hakkasivat reppanaa. Viimeinen aviomies oli oikeastaan fiksuin, tuli Turkista ja oli sen pari vuotta eikä edes läimäyttänyt. Kun aika tuli täyteen oli vain napannut kassin täyteen vaatteita ja häipynyt ilman oikeussaleja muualle.
Sitten huomasimme että jos tavara ei ole kirjaimellisesti ruuvattu kiinni, niin sillä on taipumus hävitä naisen mukaan. Koko maailma oli ikävä paikka joka vainosi reppanaa, miten ne kehtasivatkaan. Sitten hän varasti yhdeltä mieheltä tämän rahat ja tämä mies kosti niin, että missä tahansa sitten hänet näkikin. Hän osoitti sormellaan tätä naista ja sanoi, "etunimi sukunimi, sinä olet varas!" Tämä nainen sai aina mielettömän hepulin siitä ja kaikki ympärillä nauroivat hänelle. - Tottahan se kaveri puhui.
Jossain vaiheessa tämä nainen väärensi nimikirjoitukseni joihinkin velkakirjoihin todistajaksi ja jouduin sakon uhalla menemään oikeuteen. Hän jopa soitti minulle, että ethän halua minun joutuvan tämän asian vuoksi vankilaan. Sanoin etten ole mikää kumileimasin.
Lopulta tämä nainen vaihtoi kaupunginosaa ja toimii siellä mm. vanhusten vapaaehtoistyössä ja pienessä kristillisessä lahkossa. Kauhistuttaa vain ajatella, miten tämä nainen jatkaa ihmisten asioitten sotkemista edelleen.
Toinen tuntemani nainen, olin onneksi jo viisastunut enkä ole ollut hänen kanssaan niin paljon tekemisissä. Hän käyttää toisia ihmisiä taloudellisesti hyväkseen. Kysyin kerran eräältä tutulta mieheltä jota tämä oli käyttänyt hyväkseen miksi se onnistui. Tämä nainen onnistui vaikuttamaan herkältä ja haavoittuvalta jota elämä on murjonut. Mielestäni tällä naisella oli lähinnä sellainen naamari kasvoilla ja mitään tunteita ei näkynyt.
Tämä nainen käyttää toisia aineettomasti ja aineellisesti hyväksi. Aineettomasti niin että esim. kuultuaan tutun olevan eräässä järjestössä jäsenenä hän käytti ilman lupaa tätä suositelijan apurahaa varten! Opin sivusta seuranneena, että jos tällä naisella on jokin bisnesidea pitää juosta karkuun niin lujaa kuin jaloista pääsee. Mihinkään ei saa laittaa nimeään eikä mitään luvata. Kaikki nämä bisnekset päättyivät aina siihen että jäljelle jäivät vain savuavat rauniot. Kupillisen kahvia pystyi aina toki hänen kanssaan juomaan, mutta aina kannatti antaa itsestään sellainen tylsä ja mitäänsanomaton kuva.
Älykkäänä ihmisenä tämä nainen saattoi huvikseen järjestää jonkun ikävään tilanteeseen ja käkättää taustalla. Loppupeleissä en edes käsitä mitä tämä nainen on tästä kaikesta edes kostunut? Kaikki perintörahat on hassattu ja siellä hän asustaa jossain vuokrakämpässä jonka sossu maksaa. Aina vain pienempi joukko on haluaa olla hänen kanssaan tekemisissä.
Kumpikin näistä kahdesta on todella hyytäviä persoonia.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Olit ilmeisesti aika läheinen näiden naisten kanssa ja läheltä päässyt seuraamaan heidän toimintaansa. Aika hyytäviä persoonia ja holtitonta menoa heidän touhunsa. Mitään ihmeempiä motiivejahan tälläisillä luonnehäiriöisillä ei tarvitse olla muuta kuin jatkuva pyrkyrimäisyys ja toisten ihailun saaminen. Vapaaehtoistyöllä ja kaikella kunnioitusta herättävällä toiminalla pyritään oman statuksen nostamiseen. Opettavainen tarina ja opit varmasti paljon.
Minäkin olin erään luonnehäiriöisen naisen työpaikkakiusattu (meitä oli muitakin).
Kun ei hänellä ollut enää mitään muuta paikkaa manipuloida, kiusata, nälviä ja kiduttaa kanssaihmisiään, niin oli työpaikkakiusaaja. Mies oli hänet jo jättänyt aikapäiviä sitten ja lapsetkin lentäneet pesästä.
Mitäpä tuollainen ilkeä, katkera vanha nainen muuta osaa kuin nälviä toisia ihmisiä. Töissähän niitä nälvittäviä riittää. Hänellä oli erittäin heikko itsetunto eikä hän kestänyt sitä, että aika oli ajanut hänen osaamisensa ohi jo vuosikymmeniä sitten. Kun ei pärjännyt niin kiusasi. Tuskinpa tuollainen ihminen kovin onnellisia eläkepäiviä viettää. kukakohan luonnehäiriöistä viitsii vapaehtoisesti kuunnella.
Meillä hän kiusasi jopa esimiestä eli kukaan ei oikein säästynyt hänen piikittelyltään. Niin, ja miehet karttoivat häntä ja siitä hän oli katkera. Kovasti hän jurrissa itseään tyrkytti firman juhlissa, mutta menestys oli heikko. Ja seuraavana päivänä entistä ilkeämpi muille naisille..
Epäonnistun aina miesvalinnoissani. Vaikka mies on kuinka fiksunoloinen niin eipä aikaakaan kun huomaan taas erehtyneeni. Olen löytänyt pahoinpitelijän, sairalloisen mustasukkaisen, lapsiin sekaantujan ja alkoholistin. Yksi teki itsemurhankin. Eikä ole kysymys mistään kapakoiden surkimuksista, on mukana yrittäjää, insinööriä ja puollustusvoimmissa työskentelevää, siis päällisin puolin kunnon ihmisiä. Miksi minä löydän heidät? Vai onko kaikki miehet säätyyn katsomatta samanlaisia?
Toisilla on luontainen mangneettinen kyky vetää puoleensa näitä outouksia. Sellaiset ihmiset, jotka ovat empaattisia ja kilttejä ova suurimmassa vaarassa haksahtaa tälläisiin tyyppeihin. Nämä miehet osaavat hakeutua kiltin seuraan ja huomaavat, että tuossa on ihminen, joka hänet hyväksyy, kuuntelee ja hoivaa. Siis liian kiltit ja empaattiset naiset ovat hyvä saalis kaikenkarvaisille luonnehäiriöisille ja muille elämän epäonnistuja kolhimille miehille.
Miehet hakevat empaattista naista ja naiset taas heltyvät ressukoiden edessä. Näin se vaan menee.
Kaikkia ei voi muuttaa. Luonnehäiriöisiä ei ollenkaan. Muutoskin on silti mahdollinen, jos kysymyksessä on tunneälyltään terve ihminen, joka kykenee muutokseen. Onhan niitä tapauksia, joissa naiset ovat saaneet miehen taas jaloilleen ja esiin on tullut kuin uusi ihminen ja parisuhdekin toimiin sen voimin vahvemmalla pohjalla. Luonnehäiriöistä ei silti kannata yrittää lähteä muuttamaan, siinä sekoaa vaan oma polla ja palaa loppuun. Narsisti on kyvytön ajattelemaan tunteilla ja siksi häneen ei pysty vaikuttamaan. Siinä se kamppailu käydäänkin, kun rupeaa tajuamaan, että tuo toinen ei voi koskaan muuttua, vaikka tekisin mitä. Pettyminen ja lopulta luovuttaminen ja luopuminen on raskas tie. Yhdessäkin tälläisessä suhteessa se on liikaa, saati jos niitä tulee tielle useampia. Luonnehäiriöinen on aina pettymys, oli hän sitten mies tai nainen.
Tämän pariskunnan toilailut ja sekoilut eivät taida kiinnostaa enää muuta kuin mediaa, jonka täytyy tahkoa rahaa joka ainoasta julkkisten tekemisistä ja draamoista. Suurinta osaa ihmisistä tuskin kiinnostaa jonkun entisen mäkikotkan ja hänen puolisonsa jo tavaksi tullut kännipahoinpitelytragedia ja sekoilut. Ensimmäinen kerta on ylittänyt uutiskynnyksen, mutta sen jälkeen pariskunta ei jaksa enää kiinnostaa. Ihmetellä täytyy median jatkuva kiinnostus aiheesta.
Matti on yrittänyt jo laulajana, nyt on kai vuorossa yritys kirjoittaa parisuhdekertomus omasta parisuhteesta ja siitä, miten kaikkivoipaista hänen ja Mervin rakkaus on, että se kestää pienet ja vähän suuremmatkin mukiloinnit ja pahoinpitelyt. Niin väkevä on rakkaus.((Rauli Badding S).
Olet oikeassa, parisuhteessa pettymyksiä tulee ihan tavallisessakin suhteessa, mutta narsistin kanssa se elämäminen on jatkuvaa pettymysten ja toivon vuoristorataa. Kun ongelmaa ei tiedosta, niin sitä hakkaa päätään seinään ja yrittää toista saada muuttumaan ja ymmärtämään miten väärin hän toimii ja epäoikeudenmukaisesti.
Pitäisi kirjoittaa kirja: Vaikea parisuhde, kumppanillasi voi olla luonnehäiriö, tai: Älä rakastu luonnehäiriöiseen, tai: Varo, älä nai luonnehäiriöistä. Parisuhdeoppaissa tuskin koskaan puhutaan luonnehäiriöistä. Tuskin missään oppaassa varoitetaan narsisteista tai muista luonnehäiriösistä. Voisi olla hyväkin, jos sellaisen parisuhdeoppaan joku keksisi kirjoittaa, jossa olisi selkeä kuvaus siitä millainen narsisti on ja siitä, että häntä ei pysty mikään, eikä kukaan muuttamaan.
Millainen ihminen sitten osaa nähdä itsensä ja alkaa muuttumaan? Minusta muutokseen tai ainakin pysyvään sellaiseen pystyy aika harva ihminen. Narsisteistakin vaan ne kaikkein fiksuimmat ja älykkäimmät, joilla riittää kiinnostusta psykologisten ja henkisten asioiden tutkimiseen. Taviksilla on toivoa ulkopuolisten auttajien tukemana saada apua omiin traumoihinsa, mutta narsistille siitä tuskin paljoakaan on hyötyä. Oletko mielestäsi päässyt itse nopeammin ja pidemmälle itsesi ja omien narsististen vammojesi tutkimisessa kuin, jos olisit käynyt vaikka terapiassa? Olisitko mielestäsi hyötynyt terapiasta yhtään mitään?
Tuota en oikein sisäistänyt, kun sanot, että "narsistisen vamman voi parantaa vain narsistisen käyttäytymisen kaltainen itsekäs itsetutkiskelu". "Ja tämä tuottaa uhriksi itsensä kokeville tuskaa". En oikein ymmärrä, miten? Eikö se, että tutkii itseään ole parempi kuin se, että ei ollenkaan välitä miettiä omaa tilaansa? Minusta ainakin on aina hyvä, kun ihminen psyähtyy miettimään omaa itseään ja elämäänsä, vaikka se vaikuttaisikin sitten vähän narsistiselta. Sellaisia tyhjäpäitä on mielestäni tarpeeksi, jotka eivät vaivaudu miettimään ollenkaan omaa osuuttaan ja omia narsistisia vammojaan tai ylipäätään mitään omasta elämästään, joka kuitenkin on vaikuttamassa mitä suuremmassa määrin toisiinkin.
Autismi ja narsismi hmm..voivat olla aika lähellä tosiaan siinä, että kumpikaan ei hahmota elämää oikealla tavalla?
Uskot, että kaikella on tarkoitus. Uskot siis jonkinlaiseen kohtaloonko? Välillä tuntuu, että kaikella voisikin olla joku tarkoitus, mutta tosinaan taas tuntuu, että missään ei ole mitään järkeä ja vain omat päätökset ratkaisevat miten homma etenee. Tuuliajolla oloa tuntuu olevan enemmän..
No, minulle on tullut käsitys, että olet itsetutkiskelemalla päätynyt hoitamaan omia sisäisiä vammojasi. Toki sinulla on lääkityksesi, mutta en nyt sitä tarkoittanutkaan. Sori, että vedin sinut taas sinne syvälle.
Tuo usko kysymys ei ole koskaan auennut minulle. Näyttää siltä, että usko on kantava voima ihmisellä ja tavoittelemisen arvoinen asia, mutta pirun vaikea. Jos, uskoa ei ole, niin elämällä ei kai paljon ole merkitystä. Minusta, ei-patologinen masennus on juuri uskon menettämistä elämässä ja kaiken näkeminen arvottomana.
En tiedä tuosta äidinrakkaudesta. Mietippä ihmisiä, jotka ovat kasvaneet monilapsissa perheissä, joissa vanhemmilla ei ole ollut aikaa lapsille, vaan lapset ovat kasvaneet siinä vanhemipien työn sivussa. Monille ei koskaan äiti tai isä ole sanonut rakastavansa heitä, mutta se on ollut ilmeisesti ilman muuta lapselle selvää ilman sanomattakin. Näin heistä on silti kasvanut itsenäisiä itseään ja toisiaan rakastavia ihmisiä. Ehkä ei ihan niin tunteikkaita, mutta normaaleja kuitenkin. Minusta narsisti ei taida tietää mitä oikea rakkaus on? En tiedä? Mitä hän tarkoittaa, kun hän sanoo itselleen olevansa maailman tärkein ihminen, rakastavansa itseään, eikä hylkää itseänsä koskaan? Minä itse ajattelisin, että itseni lausumana itselleni noin minun olisi vaikea uskoa noihin sanoihin. Haluaisin silti kuulla ne jonkun ulkopuolisen sanomana, jotta tuntisin olevani oikeasti rakastettu ja hyväksytty. En tiedä ymmärsitkö, mutta ajattelisin pettäväni itseäni sanomalla itselleni noin. En ole itselleni ensikiksikään maailman tärkein ihminen, en edes rakkain, voisin jopa hylätä ja kuolla toisen puolesta, jos se toinen olisi minun lapseni.
Näin syvästä ja mustasta vedestä muuten unta, joka imaisi minut jonkun lautan alle tai hirveän syvälle ja ne pyörteet olivat kauhean voimakkaat. Pelottava tilanne...niin niistä unista vaan tuli mieleen..mitähän tuollainen uppoaminen mahtaa tarkoittaa...Oli siinä paljon muutakin, mutta en muista, ahdistava uni kuitenkin.
Olet oikeassa. Tommy Helsten mm. on kirjoittanut siitä, miten ihminen voi löytää kadottamansa lapsen itsestään uudelleen ja oppia rakastamaan itsessään olevaa lasta, kun hyväksyy sen, tiedon, että itse ei ole ollut syypää rakkaudettomaan lapsuuteensa. Uskon, että sinulla on ollut voimavaroja tuohon, kaikilla ei varmasti niitä ole.
Luulen, että tuo narsistin tuntemus pelosta ja kaaoksen vallasta voikin olla totta. Se turvattomuuden tunne, joka on puuttunut lapsuudessa on vaikea saavuttaa psyykkisellä tasolla aikuisena, siihen ei löydä varmaankaan kovin helposti itseltä varmuutta tuntea, että pärjää, jos ei ole ollut turvallista ja tukevaa tunnetta siitä, että on joku voima itsessään, joka kantaa. Itsetunto on se heikkous, jossa se tietysti tulee esille.
Niin,se minun uneni ja tuo musta syvä pyörteilevä vesi voi hyvinkin kuvata alitajunnassani myllertävää mieltäni, en sitä osannut yhdistää mihinkään. Painajaismaiselta ja ahdistavalta se uni kuitenkin vaikutti ja siinä oli paljon tuota vesielementtiä .Kävelin jossakin hyvin kapealla tai kummallisella alustalla ja pelkäsin koko ajan putoavani alhaalla olevaan mustaan pelottavan näköiseen veteen. No, sellainen uni se. En usko, että uneni liittyvät meihin, toivottavasti en aiheuttanut sinulle paineita.
Sitä unikirjaa ei ollut muuten kirjastossa ja muut näyttivät olevan aika huonoja. Otin sitten Freudin.
Miten sinä sen minulle voisit lainata? Tunget nettiin vai? ,ha. Niin,.. kummallinen hyvin liukas alusta, kuin silta ja vaalean kiiltävä se oli. Pelotti kulkea sitä pitkin, ja uskoin ihan varmasti tipahtavani milloin vaan sinne mustaan syöveriin. Jonnekin tuntemattomaan kauas olin menossa ja aika pelkäävällä mielellä, askel, askeleelta, niin kuin trapetsitaiteilija narulla.
Mitä se tarkoittaisi?, silta kahden elämänvaiheen välillä, mihin siirtyisin? Hmm..
Ai, jos olin tulossa hakemaan sun luota sitä unikirjaa. Asut varmaankin samanlaisessa korvessa kuin tuo minun uneni paikka oli, hmmm...
Ai hieno vai, painajainen se oli. Vettä olen inhonnut aina, vaikka olen merenäärellä lapsuuteni viettänyt. Aina olen silti kammonnut merta. Kyllä se elämä kantaa ja jos ei niin puliumpsis putoan sinne syvälle syövereihin. Ehkä sillä oli epävarmoja ja ahdistavia fiiliksiä tarkoitus kuvata. Olen aina epävarma, enkä osaa tehdä päätöksiä,.. en tiedä, kun en ole perehtynyt unikirjaan.
Miksi toiset eivät näe lainkaan unia, kun taas toiset näkevät paljon, itse näen aika paljon yön aikana. Onkohan silläkin tempermentin kanssa jotakin tekemistä? Tylsät ihmiset eivät näe mitään ja vilkkaat ihmiset elävät ja menevät unissaankin. Rauhottumiskysymyskö?
Oho, tuollasta vettä se just oli. Miten ihmeessä löysit tollasen mustan kammottavan hyi, niin syvän ja pelottavan näköisen veden. Kylmät väreet. Ajattele, jos tuollaiseen oikeasti putoisi, eikä pääsisi pois. Siinä unessa mä tosiaan kamppailin siellä jossain sillan alla niitä aaltoja vastaan ja olin aika epätoivoinen. Olen varmaan opetukseni ansainnut.
Mistä peloista, en tunnista mitään pelkoja? Aika hyvin "intuiltu". En minä nyt kulje merta tai vettä pelkäämässä tai muutakaan alituiseen. Millaisesta pelosta sitten voisi olla kysymys? Jostain psyykkisestäkö? Onko sinulla samanlaisia pelkoja, kuten tuo pohjaton synkkä musta meri, hyi. Pelkäätkö tai kammoatko mitään? Toisilla on niitä hämähäkkikammoja ja kaikenlaisia pelkoja. Yksi ystävistäni menee ihan shokkiin, jos näkee hämähäkin, aivan uskomaton näky. Jähmettyy kuin patsas.
En usko, tuo juttu, joka tapahtui 10- vuotta sitten oli hyvin erikoinen, eikä ollenkaan tavallinen, no ei siitä sen enempää. Ei kai sitä kannata sen enempää miettiä, luulen, että se mitä kaikkein ensin ehdotit tuntui luonniollisimmalta ja oikealta.
Miten niin et panostaisi liikaa elämään? Tarkoitatko, että et odota siltä liikoja, niin et pety? Ja, kaikkeen pitää olla varautunut, kuten sairauteen, onnettomuuteen tai johonkin vaikean tilanteen kohtaamiseen? Ei se ruusilla tanssahtelua ole, ehkä päivänkakkaroilla yleensä vaan.
No, en vaivaa sinua tämän enempää unillani.
Tuttua tarinaa.
Mielenkiitoinen linkki. Paljon asiaa ja tosi mielenkiintoista, johon täytyy päivä aikaan perehtyä. Silmiin pisti tuo; Olemmeko vastuussa unistamme?
Ihmisessä on kaksi sielua; tämä ruumiis, eli elonprinsiippi ja toinen on sielu, josta ihminen on riippuvainen ja josta ihminen on vastuussa unissaankin.
Olemme siis vastuussa näkemistämme unista, jep. Mitä päivän aikana sanon, teen, ajattelen, ne kaikki tallentuvat kuin tietokoneelle ja löytyvät sieltä tiedostosta unemme aikana. Eli maailam on sitä mitä , mitä itse olet.
Olin varmaan syvissä vesissä, kun....mielenkiintoista..
Olet kyllä hyödyllinen tietopankki. Itse en jaksaisi penkoa tuota Googlea.
Hmm. pahasti taisin sanoa. Sinulle tuli hyväksikäytetty olo vai? No, voi olethan ihana, kun palvelet, sitähän täällä maailmassa ollaan toteuttamassa, toisiamme palvelemassa. Et sinä ole ylipalveleva, vaan ihan normaali kiltti ihminen. Miksi et ole iloinen ja ylpeä siitä, saatikka masennut?
Ehkä sinussa on samoja piirteitä kuin minussa olet liian kiltti ja välillä se harmittaa. Joskus on vaikea uskoa, että olisit narsisti tai luulet olevasi. Nykyisin olen oppinut olemaan jo paljon välinpitämättömämpi, eikä sekään tunnu yhtään hyvältä. Luulen, että kiltteys on ominaisuus, josta on vaikea luopua. En nyt kauhean pahanakaan sitä pitäisi.
Näitkö unia viime yönä? Minä näin yhden ahdistavan unen, joka koski veljeäni ja hänen vaimoaan. Saa nähdä ennakoiko uneni jotain. Toivottavasti ei sitä mitä unessa tapahtui.
Toivottavasti sinulla on hyvä päivä tänäänkin. Minä heitän kuusen ulos ja siivoan joulun pois kämpästäni kevättä odottamaan.
Ups, sain taas huutia, kyytiä sinulta. Miksi minullakin on aina syyllinen olo sinun seurassasi? Siksi, varmaan koska kaikki se mitä sanot on aina totta, tai melkein. Minusta alkaa tuntua, että olen aika paha narsisti tai.. Pitäisi karistaa noita inhottavia piireteitä itsestään ja siihen auttaa varmasti tuo, että joku ne sanoo itselle, ehkä sitten alkaa uskomaan ja oppimaan paremmin. Olet hyvä opettaja, kun saat oppilaan nurkkaan häpeämään.
Veljeni on oikeasti minulle hyvin rakas ja olemme pahnanpohjimmaiset viimeksi kotoa pesästä lentäneet. Olemme olleet tuki ja turva toisillemme ja veljeni on samanluonteinen kuin minä. En tiedä huolehdinko hänestä alitajuisesti, mutta luulen niin. Uutena Vuotena hän ei päässyt juhliini, kun oli kuulemma kipeä. Olimme tavanneet aikaisemmin ja sopineet, että hän tuo kitaransa ja laitteensa luokseni ja niin poispäin, mutta sitten hän ei tullutkaan, kun muka oli sairastunut. Minusta hänen äänensä oli surullinen ja se jäi vaivaamaan minua, mutta uskoin, että hän on flunssassa, kuten väitti. Emmekä ole nyt olleet yhteydessä.
Nyt viime yönä näin hänestä unta ja hän oli kadottanut vaimonsa, eikä löytänyt vaimoaan mistään. Vaimo oli kuin siepattu tai tukalassa pinteessä tai kovin ahdistunut jossakin, sen vaistosin unessa. Veljeni taas ei kovasti ollut huolissaan, kun kyselin, että oletko etsinyt ja jo löytänyt vaimosi, niin ei hän oikein ollut halukaskaan kai etsimään ihan kunnolla ja minua hiukan suututti tai olin hyvin hädissäni, miksei hän mitään ala tekemään.
Sitten uni vaihtui poluiksi,.. teiksi, joita arvioin, mikä olisi se oikein tie, mitä pitkin pääsisi määränpäähän, jotenkin kovin ahdistavaa ja hukassa olemisen tunnetta oli päällä.
Jäin miettimään, kun en ollut yhtään ajatellutkaan aikoihin veljeäni ja nyt näin hänestä tälläistä unta. Unessa hän oli kummallisen oloinen, surullinen, mutta ei surullinen???
(?)
No, sitähän minäkin olen ajanut takaa, että erikoisia normityyppejä kai tässä voidaankin olla ja siksi välillä tuntuu miltä tuntuu. Ei sinun tarvitse minulta mitään anteeksi pyytää, olethan pelkästään ollut viisaana henkisenä oppaana minulle, enkä vähääkään ahdistu sinusta tai jutuistasi ,vaikka välillä syyllinen olo onkin. Se on oikein tervettä välillä, että joku herättelee ja itsekin tajuaa missä mennään. Noin se on kun sanot tosityyppeihin on vielä matkaa.
Hmm...unestani en oikein tiedä, mutta minulla on siitä oma aavistukseni. Tien valitseminen ja määränpää tuntuivat unessa tosi tärkeältä. Siis, määränpäähän oli päästävä, pois sieltä paikasta, jossa olin. Oli avuton tunne ja pelko siitä, jos valitsenkin väärän tien, enkä pääsekkään sinne minne haluan johon oli tarkoitus mennä. Minulla on usein juuri tuollaisia unia, että myöhästyn bussista, tai menen väärään bussiin, tai väärään paikkaan, valitsen väärän tien tai väärään paikkaan menevän junan tai bussin.
Taitaa kertoa jostakin ahdistuksesta??
Sinulla siis työhön liittyvät unet jatkuvat. Siitä kai tietää, että kokemuksesi on ollut voimakas, jonka olet tuolloin kokenut. Siellä ne alitajunnassa ovat aika pitkäänkin, hälvenevät vanhemmiten pois pikkuhiljaa, mutta ehkä stressi voi joskus vielä nostaa niitä esiin unissa.
Veljen tykönä pitäisi tosiaan käydä. Ikävä on.
Just näinhän se menee. Istun bussissa, enkä ole varma mihin se on menossa, yritän tarkistaa sitä bussin nimikyltistä, mutta en saa selvää ja vitsi, että on kauhea olo. No, sitten kun istun siinä bussissa, niin se on menossa jonnekin hevon kuuseen, aivan jonnekin hirmuisen pitkälle ja minua alkaa ahdistamaan...paniikki... Tuo on tuttua, kun bussi ehtii karkaamaan juuri, kun olet sen lähellä, voi vitsit..Pettymys tietenkin..
Tuo perillepääsy on unissani se tärkeä juttu ja pointti, haluan ehdottomasti päästä perille...siis kyse on tavoitteesta, jahas..niitä minulla riittää..
Mitähän arvokasta se voisi olla, yksi tietysti tulee mieleeni heti, mutta kun en voi sitä saada, niin miksi se uni sitten vaan kiusaa?, jättäisi rauhaan. Unet ovat kummallisia ja mielenkiintoisia, olisipa aikaa tutkia niitä kirjojaja tuota sinunkin linkkiäsi oikein rauhassa, mutta tänäänkin on taas ovi heilunut, puhelin soinut, pitänyt mennä sinne...ja viedä yhtä sinne ja tuoda toista tänne. Kuusen onneksi sain heitettyä pellolle. Ensi vuonna lennän ulkomaille Joulua ja Uutta Vuotta pakoon ihan varmasti.
Mitä kissa mahtaa unessa tarkoittaa?,(paitsi,että tykkää kisuista)
Nyt on pakko keittää kahvia, että pää selkeää...
Olet kyllä valovoimainen yksilö,se täytyy myöntää, en jaksaisikaan keskustella, jos et olisi valovoimainen ja upee. Älä silti ylpisty, et ole ainoa maailmassa, muista se.
Varmasti näin on, että mitä täällä keskustellaan ja tuodaan esille, niin ne jäävät mieleen ja pyörivät siellä aivoissa sekaisin hakien palikoille paikkaa. Minulla on ruskeat silmät? Eivät ole minun?, miten ne liittyisivät minuun? Mitä niillä silmillä sitten on tarkoitusta, pelkäät ilmeisesti. Tiedän, että ahdistut liian tunkeilevasta tulemisesta reviirillesi ja ihan keittöön saakka, mutta yritän pysyä eteisessä tästä lähtien.
Inhoan kiirettä ja sitä, että kaikki pitää tehdä lennossa. Aikaa rauhoittumiseen tarvitaan ja bussi voisi joskus mennä sinne minne kuuluukin.
Ehkä unissamme on paljon eri ulottuvuuksia, tätä täällä ja yksityistä elämää, jota ei tänne tuoda?
Harmi, että minulla on niin vähän tietoa tuosta unimaailmasta, että en osaa keskustella kanssasi siitä. Aika laaja näyttäisi olevan aihe ja paljon olet kerinnyt tutkimaan aihetta. Minulle se on vielä tuntematon alue, mutta tosiaan hyvin mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Ihmisen mieli on aika kiehtova. Mitä eroa on tavallisella unella ja hypnoosilla?
En koe olevani ainutkertainen, vain tavallinen, enkä loista edes himmeän tähden lailla. Mutta kiitos sanoistasi kuitenkin. Sinulla on hyvä itsetunto ja hyvä syy siihen, olethan huipputyyppi. Taidan kadehtia sinua.
Vähän niin kuin tälläiseenkö johdattaisit?
http://www.youtube.com/watch?v=C48P_ZqCefw&feature=fvst
Väärä mesta, taas jälleen. Tulin saunasta ja mikään ei toimi taaskaan.. katsotaan onko tämäkään, ha.
http://www.youtube.com/watch?v=C7oH6Ku27Us&feature=fvst
En tiedä minäkään hypnoosista mitään, mutta ajattelin, että eikö siinäkin mennä tavallaan kuin uneen, jossa alitajunta näyttää niitä asioita, jotka mieli on kieltänyt? en tiedä? Minä en osaa ajatella olevani mikään ainutkertainen, pikemminkin yksi tavallinen tallustaja täällä muiden joukossa.
Minulla on kyllä paljonkin kykyjä, mutta onhan niitä muillakin. Aina haluaisi olla parempi ja sen eteen joutuu tekemääm töitä. En nyt sillä tavalla kadehdi sinua, että se minulta pois olisi, vaan sinun kykyäsi arvostaa itseäsi, se on sinulla äärettömän hyvä. Ehkä se ei ole narsistinen, vaan ihan oikeaa hyvää itsetuntoa, joka minulta puuttuu.
Joskus minusta tuntuu, että me olemme tunteneet sata vuotta toisemme, ihan kuin jotenkin puhuisin itselleni, kun puhun sinulle, siis toisenlaisessa persoonassa. Onko sinulla koskaan ollut sellaista tunnetta kenenkään kanssa. Aivan kuin et olisi ollenkaan vieras, vaan ihan niin tuttu, että tiedän sinun jokaisen ajatuksesikin. Eikö ole ihan outoa ja hölmöä. Mistähän tuollainen voi johtua? Joidenkin ihmisten kanssa ei ikänä tule tutuiksi, eikä pääse heitä tuntemaan, mutta joku kolahtaa heti ja tuntuu kuin toinen olisi aina kuulunut elämään, en tiedä ymmärrätkö tätä, mutta aika oudolta se kyllä kuulostaakin.
Yeah,... siisti!
Niin, oletko sinä myöskin huomannut sen, vai onko tämä vain minun intuitioni? Meillä taitaa olla samanlainen ajatusmaailma, johtuisikohan se siitä, ajattelemme ja vastaamme hyvin paljon samalla tavalla, en tiedä. Joidenkin kanssa on turhauttavaa, kun ajatukset ovat niin eri tasolla. Sinäkin olet hermostunut monta kertaa, kun näen tavallaan enemmän kuin toiset, enkä pysty pitämään tietojani aina sisälläni, vaikka kuinka haluaisin.
Emme tunne mistään toisiamme, muuta kuin tämän kautta, mutta kiva on, kun tavattiin minustakin. Minun keittiötäni et ole vielä katsastanut, mutta samanlainen paikka se varmasti on kuin sinunkin, hyvin yritetty suojata? ja hyvän ravinnon lähde. Ovi silti sepposen selällään aina auki?
Aika universaalia ajatella, että olisimme vaikka sama ihminen, joka juttelee vain toisen persoonansa kanssa, minä sisäisen mieheni kanssa ja sinä sisäisen naisesi kanssa. Kai tämä tavallista voi olla, mutta ei tapahdu varmasti kovin usein, ei ainakaan minulle.
Ajatteles, jos olemmekin sisaruksia. Isäni on ollut komea tumma uros ja vientiä naisten maailmassa on ollut. Oikea hurmuri. Mitä, jos onkin käynyt vikittelemässä äitiäsi ja sinä oletkin velipuoleni, hi. Varmasti ollaan oikeasti kumminkin sukua, ehkä asutaan naapurissakin ja tervehditään joka päivä toisiamme, kun pihasta lähdetään.
Meitä tosiaan on luullut joku narsunkyykkä samaksi henkilöksi, että ei se ihan pelkkää meidän omaa hajatelmaamme voi olla. Kai meissä on tuota narsismia ja jotain kummallisen erikoista ajatuksen juoksua, että meitä pidetään yhtenä persoonana. Kyllä, geenikloonini olet, mutta vain miespuolinen. Luulen, että olet isovelipuoleni.
Sinulla on erilainen lapsuus kuin minulla, siksi poikkeamme hiukan toisistamme, mutta muuten taustat voivat olla vähän samanlaiset. Elämän kulkukin näyttäisi olevan samanlainen ja nykyinen elämäntilanne taitaa täsmätä aika tavalla.
Huh, aika pelottavaa löytää klooninsa tällä tavalla täältä. Mutta silti hyvin mielenkiintoista.
Sehän siinä ajatus onkin, että ymmärrämme vähistä sanoista toisiamme. Niin, olisihan se aika kohtalon puuttumista peliin, jos yhtäkkiä viattoman nettikirjoittelun kautta saisikin selville, että juttelee siskonsa tai veljensä kanssa. Ei sitä varmasti oikein siltä istumalta nielaisisi.
Unet siis tekevät tehtäväänsä päivälläkin. Näinhän se on. Ehkä ensi yönä näemme enne unta molemmat, jossa vanhempamme paljastavat meille kauan salaamansa salaisuuden ja nyt joudumme sitä terapoimaan täällä toistemme kanssa.
Saunassa on kiva käydä rentoutumassa. Sinne kun on helppo mennä, kun se on aina päällä. Näin kauhean kylminä päivinä, kun palelenkin vielä niin kamalasti, että on pakko päästä lämpimään. Sinä asut korvessa, ei lähelläsi ole yhtään taloa, niin minä sen näen. Olet kaukana puiden ja metsien keskellä ja siellä on myös vesi lähellä, järvi tai meri?
Todella hauskaa ja narsitista nautintoa pohtia sinun kanssasi fantasiamaailmaamme. Oikein Avattaria olemme.
Hah, minua ei pohjoiseen kyllä saisi mikään, eikä kukaan. Anti olla voithan sinä olla citykanikin. Minulla on kyllä sukset, mutta olen huono hiihtäjä, enkä tykkää hiihtämisestä ollenkaan. Oikeasti asun kaupungissa, mutta en kerrostaloloukussa, sellaiseen en menisi ja joutuisin kuitenkin hissikammoisena kulkemaan viidenteen kerrokseen hissillä ja saisin sata kertaa päivässä paniikkikohtauksia.
Minä taas en liian rauhallisesta paikasta tykkää ollenkaan. Elämää pitää olla sen verran, että tietää olevansa hengissä ja maailmassa vielä on muitakin kuin minä. Maalla on mukavaa, mutta en siellä asua kyllä haluaisi. Helppoon elämään tottuu, kun kaikki on lähellä.
Niin ja:
Olet arvokas,
rakastan sinua,
enkä koskaan hylkää sinua,
näinkö se meni.....tätä tarvitsee jokainen, eikö?
Ehkä tuohon Blekholmenille voisin muuttaa, ei hassumpi paikka. Pieni punainen tupa tosiaan, ilman pottumaata. Ihan mahtava paikka olisi näin maakravulle ja citykanille. Muuttaisin heti. Voisikohan siellä kalastaa, vai onko tuo vesi niin likaista, että kaikki kalat on kuolleet tai syömäkelvottomia? No, ehkä kissalle voisi kalastella illanhämyssä kuutamon loisteessa.
Mistä sinä haaveilet? Tai sanoit, että et odota elämältä mitään suuria, mutta kai jokaisella jotain haaveita kuuluu olla, tai no? Niin sinulla kai oli jo kaikki haaveet totetuneet. Tuollaisesta paikasta voisi tosiaan haaveilla, jos se olisi jotenkin toteutettavissa.
Lauttasaari on minulle tuttu paikka, siskoni on asunut siellä ja siinä on se merikin lähellä. Hieno paikka sekin.
Haaveista,... sitä voisi zillailla tälläisenkin menopelin kyydissä. Vauhdin hurmaaaa..
http://www.youtube.com/watch?v=cvkdwtRO1bc
Tietysti synttärisi on huhtikuussa kuten minullakin arvaan, se olisi vielä piste i.n päälle. Minä en kauheasti hingu ulkomaille, eikä minullakaan mitään isoja haaveita ole, sillä tosi isot haaveet vaativat sitten jo paljon massia, jos haluaa jotain maallista. En minäkään tavaraa ja materiaa kaipaa, mutta elämyksiä sitäkin enemmän.
Sinulla on isot synttärit kai tulossa?, kuten minullakin, pyöreitä täytetään ja karkuun lähdetään, pois alata, eikö?
Ei voi olla totta!, ihan alkukuusta. Entä sinun?
Oinas pässi olen, varmaan olet huomannutkin itsepäisyyteni on kuin pässillä. No,.. olet pakkaspoika ja oinasko myös? En lue ollenkaan horoskooppeja ja minusta ne on ihan silkaa hölynpölyä, mutta joskus teininä on tullut sen verran luettua, että tietää mikä pässi sitä on. Härkä taitaa silti olla toinen toivoton tapaus luonteensa puolesta. Ei silti minä olen kiltti pässi.
Taidan paeta sitten yksin ja vietän oikein railakkaat bilehilesynttärit jossain biitsillä palmujen alla ja tanssin koko yön kaislahame vaan päällä kuutamoterassilla kuuman kitaristin soittaessa tulista kitaraansa...
Pässejäkin on kovapäisiä ja heikkopäisiä, minä olen se heikkopäinen pässi :) Isäsi taisi sitten olla oikein pässipäinenpukki?
Mä voin tulla sulle trubaduuriksi mukaan, kohtuukorvausta vastaan tietenkin, otan luuttuni mukaan ;-)
Mutta nyt on aika mennä katselemaan unia. Narsimipalstalle ominaiseen, toisia mitätöivään tapaan sanon:
Rakastan sinua.
Olet minulle tärkeä.
Minä en hylkää sinua.
Hyvää yötä.
Minäkin rakastan sinua,
olet minulle tärkeä,
huomenna on uusi päivä.
Nää kauniita unia.
http://www.youtube.com/watch?v=_Ak2sV27H00
Jos voin lohdun sanoa, niin jossain vaiheessa hyväksikäytettävät loppuu, ja sitten seuraakin katastrofi=narsisti joutuu kohtaamaan itsensä! Hallelujaa! Sääliksi käy... :(