juuri synnyttänyt

jotenkin vaan tuntuu että kun se elämä rajoittuu nykyään neljän seinän sisään lapsiin ja mieheen, ystävät jääneet jonnekin jossakin vaiheessa ja huono ole tutustumaan uusiin ihmisiin.

juuri synnyttänyt kirjoitti:

jotenkin vaan tuntuu että kun se elämä rajoittuu nykyään neljän seinän sisään lapsiin ja mieheen, ystävät jääneet jonnekin jossakin vaiheessa ja huono ole tutustumaan uusiin ihmisiin.

Mutta sinulla on ollut ennen ystäviä. Mitäs jos alkaisit pitää heihin yhteyttä ja viettää heidän kanssaan aikaa? :) Ei kai se lasten saanti sentään niin paljoa muuta kiinnostuksen kohteita, ettei enää omat ystävät kiinnosta.

Sanoisin nyt kuitenkin vain, että ala tehdä jotain. Voithan toki tutustua niihinkin, joilla on esim. samanikäisiä lapsia (perhekahvilat yms.) Hanki joitakin harrastuksia, jos ei vielä ole ja mene sinne, missä tapaa ihmisiä.

Ystäväsikin voivat ihmetellä samaa: mihin sinä olet jäänyt? Soita heille ja sovi jotain yhteistä tekemistä, mikäli asuvat kohtuullisen välimatkan päässä. Ainakin kannattaa jatkaa yhteydenpitoa.

Me naiset olemme sellaisia, että liian usein alamme keskittyä vain perheenjäseniimme ja unohdamme omat juttumme. Itse ainakin olen huomannut, että niin parisuhteen kuin oman päänsäkin toimivana pysyminen vaatii sitä, että molemmilla on riittävästi A) omaa tekemistä, josta vain itse on kiinnostunut sekä B) omia kavereita eikä vain miehen kavereita. Vaikka ollaan pariskuntana, niin pitää olla sopivasti myös omaa elämää kummallakin.

Eihän se helppoa ole, jos on päässyt jumiutumaan, mutta ota nyt ainakin ensimmäisenä yhteys niihin vanhoihin ystäviisi!

-------------------- kirjoitti:

Mutta sinulla on ollut ennen ystäviä. Mitäs jos alkaisit pitää heihin yhteyttä ja viettää heidän kanssaan aikaa? :) Ei kai se lasten saanti sentään niin paljoa muuta kiinnostuksen kohteita, ettei enää omat ystävät kiinnosta.

Sanoisin nyt kuitenkin vain, että ala tehdä jotain. Voithan toki tutustua niihinkin, joilla on esim. samanikäisiä lapsia (perhekahvilat yms.) Hanki joitakin harrastuksia, jos ei vielä ole ja mene sinne, missä tapaa ihmisiä.

Ystäväsikin voivat ihmetellä samaa: mihin sinä olet jäänyt? Soita heille ja sovi jotain yhteistä tekemistä, mikäli asuvat kohtuullisen välimatkan päässä. Ainakin kannattaa jatkaa yhteydenpitoa.

Me naiset olemme sellaisia, että liian usein alamme keskittyä vain perheenjäseniimme ja unohdamme omat juttumme. Itse ainakin olen huomannut, että niin parisuhteen kuin oman päänsäkin toimivana pysyminen vaatii sitä, että molemmilla on riittävästi A) omaa tekemistä, josta vain itse on kiinnostunut sekä B) omia kavereita eikä vain miehen kavereita. Vaikka ollaan pariskuntana, niin pitää olla sopivasti myös omaa elämää kummallakin.

Eihän se helppoa ole, jos on päässyt jumiutumaan, mutta ota nyt ainakin ensimmäisenä yhteys niihin vanhoihin ystäviisi!

Onhan tuo totta, että ystävät jäävät vähän niinkun sivuun kun lapsi tulee.
Tuntuu kans että elämä rajoittuu ihan liikaa neljän seinän sisään.
Kyllä minä vielä ystäviin yhteydessä olen, mutta liian harvoin tulee heidän luonaan käytyä, tai heidän kanssaan jossain (shoppailemass, kahvilla..tms.) käytyä.
Mutta tässä huomaa ketkä niitä tosi ystäviä ovat.Ne pysyvät vaikka mikä olisi =) .He eivät katoa vaikka en joka päivä ottaisikkaan yhteyttä.Koska tietävät että mielessä ovat =) .