Italianajokoira

Omasta huushollista löytyy kohta kolmevuotias karkeakarvainen italianajokki. Luultavasti ei kuitenkaan löydy enää kauan :(

Syy tähän on se, että italialainen otettiin meille metsästyskoiraksi, mutta metsästyshommia se ei ole oppinut (eikä luultavasti näytä oppivankaan). Yksinkertaisesti metsästyksestä ei sillä tahdo tulla mitään. Ikää koiralla tosiaan kolmisen vuotta, mutta metsällä pisimmät jänisajot ovat olleet vain 5-10 minuutin luokkaa. Koira ei itse kykene jänistä metsässä etsimään; ei haistele juurikaan jälkiä (olivat ne miten tuoreita tahansa), eikä uskalla lähteä 50 metriä kauemmas isännästä etsimäänkään. Koira silti on erittäin "löysä". Silloin kun se nenänsä maahan laittaa ja nuuskii jäniksen jälkiä, se monesti "herättelee", eli haukahtelee vanhoille jäniksen jäljille. Ei tässä mitään ongelmaa olisi tavallisesti, mutta tämän italianajokoiran kohdalla on sellainen juttu, että se saattaa haukahdella kolmekin päivää vanhoille jäljille.
Yleensä ajot (ne hyvin harvat ajot) lähtevät vain siitä että koira sattumalta sattuu hiippailemaan jäniksen makuupaikan vierestä. Ajossa italialainen käyttää vain ja ainoastaan ilmavainua, ja kun jänis tekee ensimmäisen isomman mutkan tai paluuperät ajon aikana, syntyy hävikki jota koira ei itse osaa selvittää.

Ja eivät ne huonot puolet vielä tähän lopu...
Koira on erittäin hanakka kanalintujen perään. Heti ensimmäisenä metsälle tullessa se kyllä tutkii löytyykö linnun jälkiä auton ympärillä. Kyllä niitä kelpaa nuuskia, mutta jäniksen jälkiä ei sitten millään. Linnun löytäessään se vain pöläyttää sen lentoon, haukkuu, ja saattaa sitten seurailla ja etsiä sitä pitkänkin matkaa. Jo autossa, kun metsälle mennään, koira tarkkailee ikkunoista näkyykö niitä lintuja. Jos esim. pyy pölähtää tien varresta lentoon niin siitä repeää kyllä sellainen haukkuminen ja riehuminen pystyyn auton sisällä että oksat pois.
En ymmärrä mistä tällainen käyttäytyminen koiralla voi oikein johtua. Ikinä en ole lintua koiran mukana ollessa ampunut, enkä ikinä ole edes muilla metsästysreissuilla ammuttuja kanalintuja antanut koiran nähdä. Olen yrittänyt parhaani mukaan kitkeä tuota innostusta lintuihin pois koirasta, mutta täysin turhaa on se työ ollut.
Myös hirviä italianajokki aika ajoin pöläyttelee.


Että tämmönen italiankoira. Surkein ajokoira mitä minulla on koskaan ollut, ja tulee luultavasti olemaan. Tämän jälkeen vaihtuu rotu varmaankin perusvarmaan suomenajokoiraan tai beagleen. Ne rodut on ainakin omalla kohdalla tätä ennen pelanneet loistavasti.
Vaikka oma italianajokki onkin luultavasti ihan poikkeuksellisen surkea yksilö, niin ainakaan omien kokemusten pohjalta en ihan heti lähtisi suosittelemaan kyseistä rotua kenellekään, kuka jänistä tai kettua aikoo koiran avulla pyytää.
Vaikka että kyllähän noita näyttää netissä rotuesittelyissä olevan paljon kehujakin italianajokoiran ajotaidoista. Saattaahan se ihan hyväkin koira olla, mikäli oikeanlainen yksilö sattuu kohdalle. Itsellä kuitenkin näiden kolmen vuoden kokemuksilla on jäänyt sen verran kakan maku suuhun ko. rodusta että sellasta en tule enää toista ottamaan.

minulla on myös italialainen ja parempaa koiraa saa hakea

Ettei vaan olisi teillä Vigoroso kennelistä 2008 syntyneestä pentueesta koira, calle12?