Ovatko muut huomanneet että vuosikausia jatkunut yksinäisyys muuttaa mieltä. Ajatukset eivät enään ole normaaleja. Varmasti olisi parasta tappaa itsensä.
Yksinäisyys tekee hulluksi
46578
141109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
älä tuollaisia mieti
Itsemurha on hauska vitsi kunnes joku läheinen sen sitten vie suoritusasteelle.
ei yksinäisellä ole läheisiä xD
kyllähän sitä jokainen tuntee pohjilmmiltaan kun kortit on katsottu.
Välillä on väkivaltaisaikin ajatuksia... Tosin ei mitään summittasiata väkivaltaa vaan oikeutettua... Sellaista väkivaltaa, joka tekee musta sankarin... Usein näen itseni vasten aseellista kaveria... kuten nämä koulusurmat... En tiedä miksi mutta pähkäilen toisinaan päässäni, mitä tekisin täydessä ruokasalissa, jos joku tulisi sinne aseen kanssa. Oon vilkassu kouluni ruokalan paloletkut ja vaahtosammuttimet läpi. Samoin kantavat rakenteet, jotka tarjoavat suojaa.... Sitten on myös nää itsemurha-ajatukset krapula-panetus-aamuina, kun on koko edellisen yön katsellut baarissa kauniita tyttöjä, saamatta kontaktia. En vain voi tehdä sitä. En hala tuottaa surua ihmisille jotka musta välittävät. Kärvistellään nyt sitten...
Läheisillä tarkoitan lähinnä porukoita...
Yksinäisyyttä tarkoitan partnerin puuttella.
Kyllä olen huomannut ainakin sen, että olen äärimmäisen kyyninen. Usein myös todella kärttyinen ja vihainen ihmisille ja maailmalle.
eikö me yksinäiset voitaisi tehdä jotain yhdessä? Olen "ilmoitellut" keskustelupalstoilla, mutta kukaan ei halua vastata.
outo juttu, että yksinäisyys tuntuu olevan niin iso ongelma yhteiskunnassa
jos kerta on miljoona yksinäistä, niin jos ne löytäis toisensa, niin sitten ne ei olis enää yksinäisiä
kysyntä ja tarjonta ei vaan kohtaa
tai jotain
ei se siitä johdu. kaikki varmaan tajuavat, että kavereita löytyy, kun liittyy vaikka sählyjoukkueeseen ja puhelee mukavia. ongelma onkin siinä, että kaikki ihmiset eivät vain osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. joillakin on niihin liittyviä pelkotiloja. toisilla on masennusta ja muuta mielenterveydellistä ongelmaa. joillakin on surkea itsetunto eivätkä he edes usko, että kukaan voisi pitää heistä.
ja jotkut on vaan syntynyt olemaan yksin. seura ei siis kelpaa. ja se, että haluaa olla yksin, ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla samalla yksinäinen. mulla on juuri näin. kaipaan seuraa, mutten oikeasti.
monimutkikasta.
Yksinäisiä on erilaisia niin valitettavasti pelkkä yksinäisyys ei riitä yhdistäväks tekijäks. :/
Psyyke pysyi jotenkin kasassa noin 27-vuotiaaksi. Yli 3 vuotta olen käyttäny psyykenlääkkeitä (niitä lievimpiä nappeja, eli onnellisuuspillereitä vähän rauhoittavia). Mulla pitkittynyt yksinäisyys vei loputkin itsetunnon rippeet. Ehkä nykyajan lääketiede haluaa lääkityksen avulla uskotella että hyvin menee! Kun on serotoniinitaso huipussaan, jaksaa mennä vaikka on yksinäinen.
Kyllähän tämä usein ahdistaa ja sapettaa. Ja mikä paradoksaalisinta, avaimet muutokseen on meillä itsellämme aina mukana. Sen kun muutumme! Taidanpa alkaa sosiaaliseksi, hankin uusia ihmisuhteita ja törmään siinä samalla johonkin upeaan naiseen, johon oikein palavasti rakastun. Ja mikä kummallisinta, hänkin näyttää oikeasti pitävän minusta... Sallisinko tuollaisen muutoksen itselleni? Enhän enää saisikaan olla yksinäisyyttäni surkutteleva ja epäonnisen kohtalon mukiloima.
Hmm. Muutoksen avaimet siis minulla on, mutta miten osaan niitä käyttää? Menneisyydestä on luovuttava, jotta uusi voi astua sisään. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ellen sitten itse lukitse kaikkia ovia, mökötä haluamatta kohdata ketään. No, nyt alkaa avoimien ovien päivi, eli onni saa tulla ja minustakin huokuu iloisuus!
Täytyy nukkua yön yli, jos vaikka unessa kokisin uusia, valoisia ajatuksia. Kerron jos koen.
Nukkukaa levollisesti!
varmastikin muuttaa mieltä. Mutta ei se hulluksi tee.Sen sijaan se altistaa mielen erilaisille häiriöille.Itse olen kokenut jonkinasteisen 'hulluuden', mutta tuskin se pelkästä yksinäisyydestä johtui.
kauan jatkunut yksinäisyys todellakin tekee vähintään "varttihulluksi" vainoharhaiseksi ja oudoksi.
itseään ei kannata moisen takia surmata...