Eikös kumminkin ole niin, että meistä jokainen on siinä ex-puolisossa nähnyt jotain niin kaunista, että on juuri hänen kanssaan lapsen halunnut tähän maailmaan saattaa. Niinpä näille sivuille eksyneenä ajattelin, että aloitetaan ketju, jossa sanotaankin jotain hyvää siitä lapsen toisesta vanhemmasta, vaikka olisi millaisia huonojakin juttuja sanottavana (uten myös itselläni olisi). Kerrankin siis niin ettei haukuta puolin tai toisin, koska samassa veneessä tässä ollaan, vanhempia, joiden lasten vanhemmat eivät asu yhdessä.
Aloitan: lapseni äiti on määrätietoinen ja haluaa lapsilleen hyvää.
Aloitan: lapseni äiti on määrätietoinen ja haluaa lapsilleen hyvää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lapseni isä on hyvä isä. Hän on kiinnostunut lapsestaan ja haluaa viettää aikaa lapsemme kanssa. Ex on kanssani samoilla linjoilla siitä, että kasvatusvastuu on meillä molemmilla. Keskustelemme lastamme koskevista asioista ja teemme "suuret" päätökset yhteisesti. Ikinä ei ole tullut sellaista tilannetta, että hän koittaisi mitätöidä minua vanhempana tai puhuisi minusta pahaa lapsellemme. Tässä muutama niistä seikoista, joita exässäni arvostan. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että lapseni isä on "hyvä tyyppi" vaikka yhteiselämämme ei onnistunutkaan.
Kiva idea koittaa aloittaa positiivinen ketju!
Miten mukava kuulla, että edes jollain on positiivista sanottavaa! Erään itseäni parikymmentä vuotta vanhemman uusperheellisen sanoin, ei ole olemassa hyviä tai huonoja puolisoita, on vain toisilleen sopivia tai sopimattomia. Jos ei nyt sitten jonkun aivan psykopaatin kanssa yritä perhettä perustaa, mutta tuskinpa meistä kukaan ainakaan haluaa myöntää niin tehneensä.
... on lapsilleen rakas ja rakastaa lapsiaan. Hän haluaa nähdä lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Hän on huoleton ja rento.
on komea ja viattoman ihastunut lapsensa taitoihin. Silloin kun vielä olimme yhdessä hän sai vauvan nukahtamaan ihan itsestään syliinsä.
erittäin hyvä etä-isä.
Tyttäremme ja isä ovat olleet erosta huolimatta (tapahtui lapsen ollessa 2v)
erittäin läheisiä aina (nyt 14v).
Isä on aina pitänyt tyttöä paljon luonaan, matkustelee, harrastaa, käy keikoilla, viettää aikaa hänen, (nykyään myös sisarusten) kanssa.
Soittaa lähes joka ilta hyvät yöt.
Hänellä ja minulla on samat kasvatuslinjat, isä on tiukempi ja vaativampi vanhempi kuin minä.
Erittäin hyvä isä, kaikille lapsilleen.
äiti on niin hyvä manipuloimaan lasta, että 3v vuotias lapsi jo osaa sanoa ettei halua olla iskän luona 2 viikon välein että se on liian usein, kerta kuussa riittäisi tämän 3v vesselin omien sanojen mukaan :) ja kuitenkin äitilleen aina palaa itku kurkussa. on se vaan niin hyvä manipuloija että saa sen itkunkin 2 tunnin kuluessa loppumaan.
ja olen iloinen siitä että isä ottaa lapsensa luokseen kerran vuodessa ja antaa rakkautta silloin.
jos ei sitä tarkoita ja sitä ei ole? Valehdellakko pitää ja keksiä??
Jos mun exä hylkäsi lapset ja vaihtoi kalkkunan tilalle, niin mitä hyvää siitä voi kertoa edes lapsille? Kyllä mä olen sitä mieltä, että lapsille pitää kertoa totuus, se sattuu vähemmän kuin ainainen valehtelu. Helpommalla pääsee kun sanoo totuuden, ja kyllä lapet aistii ja vanhemmiten ymmärtää, että äiti on valhedellut. Että ei se isä ollutkaan sellainen kuin äiti sanoi.
Meillä lapset ovat alusta asti saaneet tietää että heidän isä vaihtoi heidät kalkkunaan, ja sen tähden ei halua heitä elämään kun tämä kalkkuna on lapseton, joten ei ole vastuuta, eikä lapset kiusaa.
Eipä ole miestä näkynytkään, sillä ainahan se vapaa elämä lapset voittaa.
No ei meillä enää ketään haukuta, kun kerran on asiat selvitetty ja suoraan puhuttu, niin ei ole niitä kysymyksiä, mutta kehumaan meillä ei aleta jos ei ole syytä.
mies, kun kerran kalkkunaan vaihtoi.
Exä on älykäs, komea, työteliäs, supliikkimies oikeassa seurassa, pukeutuu tyylikkään nuorekkaasti, hänellä on kiva talo joka on hyvällä maulla remontoitu, hänen piireissään häntä pidetään luotettavana miehenä.
Isänä hänestä mainitsisin että, ... että... hän osti tytölle ekaluokan koulurepun vuonna -97...
että lähti veks meidän perheestä, ja koko elämästä. Kunm ies ei osannut ola isä, niin mitä sellasella tekee.
jos äiti hylkää lapsensa ja tulee lapsiaan tapaamaan harvoin ja silloinkin vain pika visiitille,ja todellinen syy siihen että tulee tapaamaan on se että voi yrittää rahaa ruinata et saa päänsä sekasin.mitä hyvää sanottavaa voi olla sellasesta?ei todellakaan ole kiinnostunut lapsistaan...surullista mutta totta.