Sain tässä joku aika sitten kuulla että minulla olisi tuo epävakaa persoonallisuus.. tarkemmin kuulemma epäkypsä persoonallisuus (johtuen nuoresta iästäni, eivät ilmeisesti määrittele mielellään alle 25 vuotiaita epävakaiksi).
Nyt minulla on siis uusi ihka oma diagnoosi (depressio on jo mennyttä), että tuosta ne ongelmat elämässä ja ihmissuhteissa ovat johtuneet. Ja minä kun erehdyin luulemaan että kuka vaan voisi masentua esim. siitä kun koulussa päivästä toiseen nimitellään ja syrjitään ym.
Olenkin tässä muutamana päivänä tuntenut itseni "diagnosoiduksi", kun pitkän aikaa olen pitänyt itseäni "normaalina", ns. terveenä kun masennukset ja ahdistuksetkin ovat pysyneet poissa vajaan vuoden lähestulkoon kokonaan. Jälkeenpäin ajattelin depressiota kasvukipuina.
Ihmetyttää hieman sekin että onko sopeutumaton nuori automaattisesti määriteltävä sairaaksi?
Onko muita rajatilassa liikkuvia...? :)
Nyt minulla on siis uusi ihka oma diagnoosi (depressio on jo mennyttä), että tuosta ne ongelmat elämässä ja ihmissuhteissa ovat johtuneet. Ja minä kun erehdyin luulemaan että kuka vaan voisi masentua esim. siitä kun koulussa päivästä toiseen nimitellään ja syrjitään ym.
Olenkin tässä muutamana päivänä tuntenut itseni "diagnosoiduksi", kun pitkän aikaa olen pitänyt itseäni "normaalina", ns. terveenä kun masennukset ja ahdistuksetkin ovat pysyneet poissa vajaan vuoden lähestulkoon kokonaan. Jälkeenpäin ajattelin depressiota kasvukipuina.
Ihmetyttää hieman sekin että onko sopeutumaton nuori automaattisesti määriteltävä sairaaksi?
Onko muita rajatilassa liikkuvia...? :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen eläkkeellä epävakaan persoonallisuushäiriön vuoksi.Olen nelikymppinen ja -80 luvulta asti eläkkeellä.En koe olevani millääntavalla sairas,ainoastaan lyhyt pinna ja en kestä turhautumista.räjähdän ja ihmiset joskus säikähtää.Ei silti,ei kaikki vika ole sinussa eikä minussa.Kai me ollaan noitten mielestä erilaisia ja se oikeuttaa kiusaamiseen.Mua ei kiusattu mutta muuten oli kouluvaikeuksia,kai tarkkaavaisuushäiriö.Vankeutta on luettu mulle n.9vuotta yhteensä nuorempana.silloin oli diagnoosi asosiaalinen persoona.Voimia sulle.Eipähän olla ainakaa keskivertonössöä.
Minulla osana diagnoosia epävakaa persoona. Mitään haittaa tuosta ei liene, mitä nyt hieman herkempi ja lyhyempi pinna. Sitäkin oppii käsittelemään kyllä.
Minullakin osana diagnoosia epävakaa persoonallisuus, mutta ei impulsiivinen vaan rajatilatyyppi.
minulla on epävakaa diagnosoitu kun olin 17-vuotias, nyt olen 18 ja diagnoosi on vieläkin tuo. ja siis rajatilatyyppi. muina diagnooseina on ollut siis rajatilaa ennemmin vaikea psykoottinen masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, syömishäiriöt anoreksia, bulimia ja tarkemmin määrittelemätön. hah, mulla on ainakin nuoresta iästäni huolimatta paljon diagnooseja ;) eikä tuossa olleet edes kaikki.. hohhoijaa.. olen vieläkin tosi masentunut, mutta diagnoosi on kuitenkin tuo epävakaa, varmaan siksi että siihen kuuluu masentuneisuus usein..?
impulssiivinen täällä :)Paukkuu välillä aika lahjakkaasti yli :)) Itse siitä kärsi kauheasti,mutta muut kärsii.Kiinnosta silti empatiakyky aika alhainen :P
Oli ihanaa saada diagnoosi, kun olen yli 50-vuotta elänyt kaaoksessa. En ole tiennyt syytä, muuta, kuin itseni huonouden, josta ajauduin itsariyrityksiin. Nyt on elämä auennut aivan uutena, kun tiedän ja hyväksyn, että olen sairas, vaikken itseäni sairaaksi tunne.
Olen erakoitunut, koska näin on helpompi elää.Ei tartte riidellä kenenkään kanssa.
Voimia kaikille kanssa-sairaille ja teidän läheisille. Me ollaan usein luovia ihmisiä joten eiku luomaan, esim. Lunta, jos sitä talvella tulee ;)
Joo no tota..en ole ihan varma, mutta epäilisin vahvasti kärsiväni jonkin tyyppisestä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.
Haluaisinkin saada siihen varmistuksen, jos nyt vaikka sitten lääkäriin..
Okei, no en oikeastaan muista elämästäni mitään ennen 4:ttä ikävuottani. Mutta sen voin sanoa, että niin pitkälle kuin vaan voin muistaa, olen kärsinyt erittäin.. tuhoisista ja räiskyvistä raivokohtauksista, jos näin nyt voi sanoa. Ikinä en ole suostunut minnekään hoitoon menemään. Ja nyt kun olen 17, ajattelin sitä vihdoin kokeilla (asiani ovat kyllä nyt hieman paremmin, kun muutin yksin asumaan, koska ne raivarit tulevat yleensä kotona. Muualla en kai uskalla näyttää sitä puolta itsestäni. Jos jokin vastoinkäyminen sattuu, olen ensin hyvin epätoivoinen ja odotan pääsyä kotiin, jolloin puran sen kaiken siellä taas -- ah niin ihanaisella -- raivokohtauksella). Kasvamisen myötä ovat kasvaneet raivaritkin.
Minulla ei toisin sanoen ole minkäänlaista itsehillintää. Pienikin vastoinkäyminen riittää (asiaa auttaa kovasti perfektionistinen luonteeni: näitä "vastoinkäymisiä" on potenssiin 10). Ja ihan turhista asioista.. en esimerkiksi ainakaan kotona kestä sitä, että minulle sanotaan vastaan asioista ja asioiden pitäisi muutenkin mennä aina niin kuin minä nyt itse satun haluamaan. Aika raukkamaista, ei reilua ollenkaan. Mutten vain voi sille mitään.
Ehkä olen vain lellitty pilalle, mistäs sitä tietää. Ja ettehän te sieltä ruudun toiselta puolelta voi minua mitenkään diagnosoida, mutta kun.. ajattelin, että jos te ehkä tietäisitte, kärsinkö tästä kyseisestä, tai edes..mistään.
No moi, Sen verran olen näitä psyykkisiä hoitopaikkoja kierrellyt, että kysyn sulta: Tuntuuko että oet kuin puu joka on kasvanut erilaiseksi? Jos näin niin se on vaan tapahtunut. Jos sulla ei ole itsehilintää niin ei se sairaus ole. Kriteerinä on se tajuatko mitä teet? En tarkoita sitä että sumenee kun saat ärsykkeen vaan se että tiedätkö sen sumennuksen tulevan ja silti et tee mitään estääksesi sitä ja odotetelet ärsykkeitä. Mitään ne ei tee suosittelee ehkä terapiaa mutta se pitää ite maksaa. Kela saattaa tukee tai sitten ei. Demokratia on sellaista että taviksii tuetaan ei väärin kasvaneita puita. Sitten niitä hetken kiinnostaa kun uhkaat väkivallalla. Mutta sit kun teeet jotain niin olet vankilassa. Siellä muuten saa kummasti terapiaa ja ilmaiseksi. En kehoita sua hölmöilemään mutta on se kumma että muuten sitä ei saa ilmaiseksi.