Moro!
Ajattelinpa opiskelemaan lähtiessäni että lähihoitajan työ on mun juttu. No olihan se pidin työstäni kovasti ja palkka ei ollut este. Esteeksi muodostui terveys. Tajusin lääkärin kautta että en kestä nosteluita. Nyt olenkin pienen ja ihanan lapsen tuore äiti, mutta samalla stressaan että entäs nyt ..tässäkö kaikki on, rakastan olla kotona ja touhuta lapseni kanssa mutta joskus edessä on myös lapsen vieminen päiväkotiin ja töihin lähtö. Pelkään töihin menemistä koska tiedän että edessä on sairaslomat. Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia? Oletteko vaihtaneet kevyempään työhön? Miten lähden liikkeelle, mihin saan jalkani väliin? Onko minulla mitään mahdollisuuksia enää työsaralla vai painanko töitä niska limassa samoissa hommis, kroppa riekaleina. Olen vasta alle 30 enkä halua nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ajattelinpa opiskelemaan lähtiessäni että lähihoitajan työ on mun juttu. No olihan se pidin työstäni kovasti ja palkka ei ollut este. Esteeksi muodostui terveys. Tajusin lääkärin kautta että en kestä nosteluita. Nyt olenkin pienen ja ihanan lapsen tuore äiti, mutta samalla stressaan että entäs nyt ..tässäkö kaikki on, rakastan olla kotona ja touhuta lapseni kanssa mutta joskus edessä on myös lapsen vieminen päiväkotiin ja töihin lähtö. Pelkään töihin menemistä koska tiedän että edessä on sairaslomat. Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia? Oletteko vaihtaneet kevyempään työhön? Miten lähden liikkeelle, mihin saan jalkani väliin? Onko minulla mitään mahdollisuuksia enää työsaralla vai painanko töitä niska limassa samoissa hommis, kroppa riekaleina. Olen vasta alle 30 enkä halua nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kukaan, ainakaan väärällä tavalla. Minulla on skolioosia, toinen jalka on toista lyhyempi ja molemmat polveni ja nilkkani ole urheiluvammojen jälkeen leikattu useaan otteeseen.Teen hoitotyötä enkä ole päivääkään ollut tules-vaivojen takia pois töistä.
A.O kaikessa työssäjaksamisessa on LIIKUNTA. Lihaskunnon ylläpitäminen on todella tärkeää ja oikeat nosto-ym. siirtotekniikat. Niin ja olen 2 alle kouluikäisen lapsen äiti.
Tuskin alle 30v sairaseläkkeelle "pääsee" uudelleen kouluttautumista sitten vaan esim. johonkin kevyempää työhön, mutta harvassa työssä ei olisi hyötyä liikunnasta ja lihaskunnon ylläpitämisestä.
Olen itse entinen kilpaurheilija ja harrastan nykyisinkin paljon liikuntaa joten en todellakaan makaan vaan sohvalla jos niin ajattelet. Polveni on leikattu tapaturmien seurauksena kaksi kertaa ja moni muu paikka on ollut "remontissa" usein eikä se ole todellakaan syy miksi en kyseisessä ammatissa pystykään työskentelemään. Työskentelyyni ei myöskään vaikuta lapsi tai se että niitä olisi useampi. Selässä on vaan yksinkertaisesti sellainen vika jota ei pysty enää korjaamaan vaan se tulee vaivaamaan aina. Sen vuoksi pidänkin lihakset hyvässä kunnossa. Hyvä että olet itse ollut kunnossa ja muistanut huolehtia lihaskunnostasi. Se on todellakin tarpeen hoitotyössä. Tekniikka on voimaakin tärkeämpi.
En usko olevan mitään vikaa, nostat vain väärin kuten 99% uusavuttomista nuorsita nykyään. Ennen oltiin metästöissä koko päivä 30 asteen pakkasessa eikä kukaan valittanut selkäänsä. Eihän lähihoitaja edes joudu nostaan mitään.
Hoito-alalla on varmaan aika yleistä että ainakin yksi paikka reistaa. Minulla meni ensin selkä ja jouduinkin syömään paljon särkylääkkeitä. Yö työ rasitti sydäntä, eli sain siitä rytmihäiriöitä ja jalkojen turvotusta. Nivelet kipeytyi polvista ja ranteista. Ranteisiin kasvoi patit ja nilkkani ja polveni turposivat sen seurauksena että nostin selkää säästäen. Eihän se paino mihinkään häviä vaikka nosto tyyiä muutat, silloin vain joku toine paikka joutuu kovemmalle. Työnantajalle taitaa tulla vaan nuo selkävammat kalliimmiksi kuin muut nivelkivut. Työpaikka lääkäri suhtautui aika oudosti vaivoihini eikä työnantajaanikaan huolettanut vaikka selkä jäi välillä koukkuun ja kerran jalat meni alta pienestä liikkeestä. Kaiken huippu oli sitten työpaikkakiusaaminen johon työnantajakin osallistui, olin kai kaikkeni antanut ja piti päästä eroon. Pari vuotta meni sairaslomalla kun paikkailin psyykkisiä vammojani. Omalta kohdaltani huomasin sen että en ole minkään arvoinen jos vaivoja ilmenee. Kiltti hoitaja jaksaa..jaksaa.. jaksaa... En suosittele alaa kenellekkään. Työ oli kyllä kivaa mutta kyllä liika on liikaa ja kyllä työnantajan pitää ottaa huomioon myös työntekiöiden terveydentila eikä vetää ihmistä ihan loppuun.
Moi!! itse vaihdoin 30v kaupalliselta alalta hoitoalalle, koska työpaikkani meni konkkaan. Ajattelin, että onpa hienoa valmistua hoitajaksi. Kaikki ne mielikuvat, mitä opettajat antoivat olivat täyttä soopaa. Todellisuudessa, nyt 15 vuotta lh:n töitä tehneenä, olen nähnyt vaikka mitä. Meidän työn raskaus on valitettavaa. Yhtä vaipparallia ja vanhusten syöttämistä, jos olet esim. vuodeosastolla, kenelläkään ei ole aikaa muuhun kuin pakolliseen. Yövuoroista saa stressin lisäksi rytmihäiriöitä. Itse mietin, että nyt kun tuli uusi laki, että voi opiskella esim. liiton päivärahoilla, niitä menettämättä. Menepä kolleega työkkäriin ja varaa aika. Siellä neuvotaan. Ihmetyttää myös, että miten tää meidän alan palkka saatais nousemaan. Siwan kassalla saa saman. Miettikää vastuuta...herätys päättäjät. Ei muuta ku Katainen ja muut ministerit mukaan aamu, ilta,aamu,ilta ja pari yötä siihen perään. Nurse are dynamite, vai onko?
Itse vaihdoin kans "kovapalkkaisen" teollisuus työni lähihoitajan ammattiin.
Rupes vituttaa jatkuvat lomautukset, konkurssit (jo toinen firma) ja jatkuva uhka työn
loppumisesta. Lisäksi työn nopeuttaminen ja kannattavuus olivat jatkuvasti tapetilla.
Miten siihen voit itse muka vaikuttaa.
Helvetin kauhee meteli, pöly, kylmyys/kuumuus vaihtelut. Ja vuorotyötä tehtiin meilläkin.
Että ei se niin herkkua ole muuallakaan, ainakaan teollisissa ammateissa.
Nyt työskentelen vammaispuolella, lähinnä avustaja. Mielestäni työ on melko rentoa, silleen
"hyväkuntoista" porukkaa. Palkka putos 500 e kuussa mut voipahan miettiä tulevaisuutta enemmän
kuin vuosi kerrallaan. Hitsarina sain n. 2300e kuussa.
En tiedä miksi mennä hoitoalalle jos palkka on ainut kriteeri työssä viihtymiseen.
Eikös nämä ole ammatin valinta kysymyksiä. Ennen työkkäriin menoa kerros mulle sitten helppo ja kiva työ josta maksetaan maltaita. T: ex-Hitsaaja (mies).
Mä en valinnu hoitoalaa palkan takia enkä tekisi mitään muutakaan työtä rahantakia. Hoitotyötä teen sydämestäni. Sinne on turha edes hakea jos rahaa ajattelee. Se on ihmisläheistä työtä jossa ollaan mukana sydämellä ei rahalla! Hienoa että miehetkin menevät hoitoalalle.
Kiitos teille kaikille kirjoittaneille. Eiköhän tässä mennä eteenpäin :D
neuvotella omalla työpaikallasi kevyempään työhön siirtymisestä ja onko siellä osoittaa sellaista sinulle? Lähihoitajan ammatissa on myös vaihtoehtoja, mihin ja millaiseen työhön sijoittua ... riippuu asiakkaista/potilaista, miten kuormittavaa työ on fyysisesti. Ja, jos tykkäät muuten alasta, niin opiskele ihmeessä syventäviä opintoja ... sitä kautta saat vähemmän vaativamman työn fyysisesti, mutta joka antaa silti sinulle henkisesti paljon.