Alkuvuosi ilman viinaa

Aloitin raittiin elämäni 1.1.2009. Oikeasti ei ole tehnyt mieli juoda, vaikka suu kostuu kun näen telkkarissa juotavan. Olen ottanut tosissani tällä palstalla muiden antaman neuvon= en edes kokeile sitä "yhtä tuoppia"! En siis anna pikkurilliä, koska kaikki varmaan jatkuisi siitä mihin jäin. Jälleen olisin se ihmishylkiö, joksi itseni koin juodessani. Olen saanut itsekunnioitukseni takaisin, enkä halua siitä luopua mistään hinnasta. Raittiuden myötä olen saanut rutosti lisää elämisen ihanuutta!

30 vuoden ura aihees kirjoitti:

Aloitin raittiin elämäni 1.1.2009. Oikeasti ei ole tehnyt mieli juoda, vaikka suu kostuu kun näen telkkarissa juotavan. Olen ottanut tosissani tällä palstalla muiden antaman neuvon= en edes kokeile sitä "yhtä tuoppia"! En siis anna pikkurilliä, koska kaikki varmaan jatkuisi siitä mihin jäin. Jälleen olisin se ihmishylkiö, joksi itseni koin juodessani. Olen saanut itsekunnioitukseni takaisin, enkä halua siitä luopua mistään hinnasta. Raittiuden myötä olen saanut rutosti lisää elämisen ihanuutta!

Olen päättänyt olla heinäkuun alkuun asti selvinpäin. Moni ikäiseni ei varmaan oikein ymmärrä syitä, sillä olen melko nuori ihminen vielä ja tuttavapiirissäni juominen on hyvin yleistä vapaa-ajanviettopuuhaa viikonloppuisin. Olen huomannut kuluvan vuoden aikana juovani vähintään joka viikonloppu, en välttämättä "perskännejä", mutta ainakin muutaman siiderin tai viinipullon. Ehkä yksi viikonloppu on mennyt selvinpäin ja seuraavana perjantaina siitä onkin "alkoholihammasta" alkanut kolottaa. Viimeisen vuoden aikana alkoholinsietokykyni on kasvanut ja muisti mennyt monta monituista kertaa. On tullut sekoiltua ja töppäiltyä ja tullut satutettua itseään kaatokännissä. Koska olen melko kriittinen käyttäytymiseni suhteen, on vähän paha mieli noista sekoiluista. Saldona on monesti ollut liiallinen rahankulutus baarissa ja kamalat krapulat ja sitten se masennus.... Minulla onkin diagnosoitu masennus ja olen masennukseen taipuvainen ihminen. Alkoholi pahentaa mielialaa pitkäksikin aikaa.

Mikä on positiivista, en enää näe alkoholissa samanlaista viehätystä kuin aikaisemmin. Illat juopotellen tuntuvat toistavan itseään ja eipä noihin ihmisiinkään näytä kännissä tutustuvan. Koen melko ujona ihmisenä, että ihmisiin on hankala tutustua, mutta kyllä selvinpäin muodostetaan ihmissuhteita eikä kännissä. Siispä nyt päätin koetella rajojani ja miettiä minkälaista elämä olisi ilman viinaa ja kaikkia noita negatiivisia asioita, mitä se on elämääni tuonut. Täytyy myöntää että oikeasti elämä tuntuu hiukan tyhjemmältä kun ei juo. Omituinen ajatus sinänsä ja milloin olenkaan alkanut ajatella noin. Mutta olen päätökseni tehnyt, saa nähdä miten pysyn tällä tiellä nyt puolisen vuotta. Tällä hetkellä tuntuu, etten jää alkoholia "kaipaamaan", mutta sosiaalinen paine välillä sanelee melko paljon. Miten vastata kysymykseen "Lähetäänkö baariin?" kun en oikeasti halua käydä baarissa selvinpäin. Tuleekohan sosiaalinen elämä kuihtumaan..

gdjgjgdjjdgj kirjoitti:

Olen päättänyt olla heinäkuun alkuun asti selvinpäin. Moni ikäiseni ei varmaan oikein ymmärrä syitä, sillä olen melko nuori ihminen vielä ja tuttavapiirissäni juominen on hyvin yleistä vapaa-ajanviettopuuhaa viikonloppuisin. Olen huomannut kuluvan vuoden aikana juovani vähintään joka viikonloppu, en välttämättä "perskännejä", mutta ainakin muutaman siiderin tai viinipullon. Ehkä yksi viikonloppu on mennyt selvinpäin ja seuraavana perjantaina siitä onkin "alkoholihammasta" alkanut kolottaa. Viimeisen vuoden aikana alkoholinsietokykyni on kasvanut ja muisti mennyt monta monituista kertaa. On tullut sekoiltua ja töppäiltyä ja tullut satutettua itseään kaatokännissä. Koska olen melko kriittinen käyttäytymiseni suhteen, on vähän paha mieli noista sekoiluista. Saldona on monesti ollut liiallinen rahankulutus baarissa ja kamalat krapulat ja sitten se masennus.... Minulla onkin diagnosoitu masennus ja olen masennukseen taipuvainen ihminen. Alkoholi pahentaa mielialaa pitkäksikin aikaa.

Mikä on positiivista, en enää näe alkoholissa samanlaista viehätystä kuin aikaisemmin. Illat juopotellen tuntuvat toistavan itseään ja eipä noihin ihmisiinkään näytä kännissä tutustuvan. Koen melko ujona ihmisenä, että ihmisiin on hankala tutustua, mutta kyllä selvinpäin muodostetaan ihmissuhteita eikä kännissä. Siispä nyt päätin koetella rajojani ja miettiä minkälaista elämä olisi ilman viinaa ja kaikkia noita negatiivisia asioita, mitä se on elämääni tuonut. Täytyy myöntää että oikeasti elämä tuntuu hiukan tyhjemmältä kun ei juo. Omituinen ajatus sinänsä ja milloin olenkaan alkanut ajatella noin. Mutta olen päätökseni tehnyt, saa nähdä miten pysyn tällä tiellä nyt puolisen vuotta. Tällä hetkellä tuntuu, etten jää alkoholia "kaipaamaan", mutta sosiaalinen paine välillä sanelee melko paljon. Miten vastata kysymykseen "Lähetäänkö baariin?" kun en oikeasti halua käydä baarissa selvinpäin. Tuleekohan sosiaalinen elämä kuihtumaan..

miksi alottaisit uudelleen, kun olet jo pesun kestävä alkoholisti?...tyhjemmältä varmasti tuntuu ja se vaan pahenee....ja todella paljon. sulla olis tosi tärkeää olla luotettavia ystäviä jotka on raitistunu tai ees suht raittiita, jolle voisit pahaa oloa puhua, joka alkaa purkautua kun alkoholin suojaviitan pois heität...tolla sun juonti määrällä on erittäin tod.näköstä, että masennus johtuu alkoholista...ainakin mulla se johtu...kysymykseen lähetäänkö baariin, voi myös vastata Ei...kysymykseen miks, voit vastata ihan mitä vaan jos oot tosissas sen juomattomuuden kanssa, ei se ol sun ongelma vaan, niiden kysyjien=)