Kuinka kauan olette harkinneet ennen kuin olette alkaneet yrittää saada lasta? Lapsi vaatii nimittäin paljon vastuuta ja rakkautta osakseen eikä vanhemmiksi heppoisin perustein kannata ryhtyä. Avomies sanoi nimittäin pari päivää sitten, että kesällä voisi alkaa yrittää lasta. Varmistin vielä asian toisena päivänä ja myönsi olevansa todella sitä mieltä. Itse olen 20-vuotias, 1989 syntynyt sosionomiopiskelija ja hän 1988 syntynyt työssä käyvä mies. Minun pitäisi tietenkin ottaa välivuosi jos sattuisimme saamaan lapsen. Aikaisemmin meillä oli aikeissa yrittää lasta vasta sitten kun kouluni loppuu tai vähän ennen sen loppua. Onneksi meillä on vielä aikaa harkita asiaa. Luulen, että ajatus nousi mieleemme siitä, että luulimme pari kuukautta sitten minun olevan raskaana. Saamme ajatuksiimme varmaan enemmän selkeyttä kun minusta tulee täti maaliskuussa ja saamme syliimme aivan pienen lapsen. Toki päiväkodissa olen hoivannut puolesta vuodesta vanhempia lapsia, mutta sitäkin nuorempi on varmasti eri asia. Ja muutenkin viime kuukausina olemme aika paljon lapsista puhuneet. Nimikin on valittunu mahdolliselle pojalle. Hän sanoi yhtenä iltana ennen ehdotustaan, että minusta tulisi hyvä äiti. Se on paras kunnianosoitus ja kehu jonka olen koskaan kuullut sillä olen aina halunnut äidiksi. Haluaisin myös kuulla kuinka kauan olette olleet yhdessä ennen kuin olette harkinneet? Olitteko jo naimisissa? Meillä on kihlautuminen mielessä puolen vuoden sisällä. Kauanko harkitsitte ja mihin lopputulokseen tulitte? Entä minkä ikäisiä olitte? Me olemme melko nuoria, mutta ei vanhemmuus katso ikää vaan kypsyyttä ja vastuuta. :)
lapsen saannin harkinta
jjjjjg
4528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
harkittiin hartaasti =). Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, ja ikää nyt 32 v. (rv 12 2). Nelisen vuotta sitten otin puheeksi "lapsiasian", jolloin mies totesi, ettei ole vielä valmis. Asia oli minulle helppo pureksia, sillä tunsin, että olin lopulta itsekin kypsymätön ajatukseen. Lisäksi tiedossa oli pidempi pätkä eloa ulkomailla. Noin vuosi sitten mies ryhtyi potemaan vauvakuumetta ja nyt aika tuntui minustakin oikealta. Tosin tovi vielä meni itse käytännön toteutukseen...
Olemme äärettömän onnellisessa tilanteessa, että vauva ilmoitti heti tulostaan kun annoimme mahdollisuuden...toisinkin olisi voinut käydä. En usko, että kypsyys vanhemmutteen on numeroista kiinni. Itse en olisi parikymppisenä voinut kuvitellakaan ryhtyväni äidiksi, moni ei varmasti voisi ajatella lykkäävänsä perheen peruustamista näin pitkälle. Pääasia mielestäni on, että asiaa todella mietittäisiin etukäteen niin parisuhteen, käytännöllisten (taloudellinen pärjääminen etc.) kuin itsekkäidenkin syiden kantilta.Yllätyksiä tottakai tulee, eikä kaikkeen pysty varautumaan, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty =)
Niin ja kihloissa/naimisissa emme ole, emmekä mene...
Nyt huomasin miten tyhmästi olin laittanut tuon kysymyksen avioliitosta. Eihän se mikään pakko ole kaikkien mennä, mutta taisin sen vaan tyhmästi yleistää minuun ja avomieheen. :)
Olemme olleet nyt kolme vuotta yhdessä ja viime keväänä aloimme aika lyhyen pohdinnan jälkeen yrittämään lasta (silloin siis yhteistä taivalta oli n. 2v 3kk). Veljeni kertoi eräänä lauantaipäivänä heille tulevasta toisesta lapsesta ja itsekseni aloin siinä sitten miettimään, että olisikohan meilläkin nyt hyvä aika yrittää vauvaa kun oli vuosi asuttu omassa talossa ja minulla valmistumiseen oli muutama kuukausi aikaa. Sunnuntai-iltana otin sitten asian miehen kanssa puheeksi ja muutaman tunnin keskustelujen jälkeen olimme molemmat sitä mieltä, että vauvaa alettaisiin yrittämään. Maanantaina otin ehkäisyrenkaan pois ja siitä alkoi yritys. Kesäkuussa tein positiivisen raskaustestin ja vauvaa odotellaan nyt rv:lla 34. Ikää minulla tällä hetkellä 24 vuotta ja miehellä 25 vuotta.
Ollaan tunnettu toisemme vajaan vuoden eikä olla kihloissa eikä naimisissa, yhteen muuttoa suunnittelemassa. Miesystävä otti tuossa uuden vuoden aattona puheeksi, että hän haluaisi lapsen ja että olisinko minä siihen valmis. No, tietysti siinä useampi päivä viikonlopun aikana asiaa pohdittiin joka kantilta mutta meistä molemmista vaan tuntui että suotta sitä lykkäämään kun kuitenkin ollaan molemmat sitä mieltä että joku päivä mennään vielä naimisiin ja molemmat on omissa ajatuksissaan jo jonkin aikaa haaveillut lapsesta.
Ikää mulla 29, tosin täytän kesäl 30 ja miehellä 28 mut sekin täyttää ihan parin kuukuden päästä 29v. Päätettiin nyt sitten aloittaa yrittämään saada lasta ja sitä kautta sit siitä asioita eteenpäin yksi kerrallaan. kaverit onkin jo kaikki kyselleet et millonkas meille niitä pikkusia alkaa tulemaan, nyt onkin sitten jo kummiehdokkaita tullut useampi vaikken ole edes viel raskaana. Pitäis aloittaa nyt huomenna e-pillerit jos oltais jatkettu normaaliin tapaan, mut nyt ne sit jää pois ja katsotaan miten kauan vie ennekuin tärppää. Talouspuolihan meillä on molemmilla kunnossa kun molemmat ollaan töis ja ihan kuitenkin kohtuutuloisia. :) et kaikki on jo sikäli valmista, ei huolta raha-asioista eikä muustakaan, nyt vaan lasta odottelemaan että milloin se alkaa ilmoittelemaan itsestään. Ja asuntokin on jo valmiina kun itse asun kaksiossa. :)
Ei kai siihen mitään aikaa voi sanoa että millon lasta vois ruveta miettimään, sehän riippuu ihan siitä, että miten asioita ajattelee. Joku voi ajatella niin, ettei missään tapauksessa lasta ennen avioliittoa, itse taas ajattelen sen asian niin ettei se avioliitto elämää tee että voi olla erittäin hyvä parisuhde ilman avioliittoakin. Itse taas sen sijaan pidän tärkeämpänä sitä, että talouspuoli on kunnossa ja muutenkin elämäntilanne sellainen että lapsi siihen voi tulla. Sillä itse en ainakaan voisi edes kuvitella että tekisin lapsen ilman että olen töissä, haluan kuitenkin tarjota lapselle mahdollisuuden hyvään elämään ja sehän kyllä vie rahaa ihan jonkin verran. Mutta nyt ollaan tässä tilanteessa ja meistä ainakin molemmat ollaan ihan innoissamme ajatuksestakin että viel joku päivä meillä on pieni ihana nyytti sylissämme jota sitten rupeamme yhdessä kasvattamaan aikuiseksi. :) Eli kyllä se henkinen ja fyysinen tasapaino on ne asiat mitkä pitää ehdottomasti olla kunnossa talous ennenku voi mun mielestä edes harkita lapsen tekoa. Ja niinkuin mun miesystävän kanssa puhuttiin tuossa ni totuus on se et me ollaan jo molemmat sen ikäisiä, et jos se lapsi halutaan ni sen aika on nyt. Sillä ei me tästä ainakaan enää nuorrutakaan..