Yksinäisen hautajaiset - lohduton näky

sic transt gloria mundi, vai miten se meni...

Aatteleppa, että joku raihnainen vanhus on yksin siinä vaiheessa saattamassa 'lastaan,' jolla kaikki piti olla ihan hyvin...

ajatuksia sinulla. Eipä silti, myönnän itsekin joskus miettineeni jotain vastaavaa.

Kait nyt joitain sukulaisia kuitenkin on useimmilla.

Silloin ei ole pappiakaan ja ruumis viskataan roskikseen? Tälläisiä hautajaisia minä toivoisin.

Ja tässä on surullista mikä? Kollektiivisen surun määrä ainakin on minimaalinen koska ei ole laajaa laumaa ihmisiä itkeskelemässä?

Aika itsekästä ajatella että omissa hautajaissaan pitäisi olla paljon ihmisiä. Ihmisten vapaa-aika on jo muutenkin niin kortilla niin vielä mennä katsomaan jonkun kuoppajaisia?

draumaa... Mutta mieti nyt vähän, mikä erottaa sinut siitä naapurin jurokista johon itsekään et halua tutustua.. ja se on, ja se on.. :) Veikkaisin että synkkyys on syvimmillään siinä kakskymppisenä, sitten kolmikymmpisenä ja sit nelikymppisenä.. ja sit. No sitä ei kukaan halua ajatella. Eikä edes niitä hautajaisia, kun kerran osasit tännekin :)

Minkä ihmeen takia hautajaisiin pitäisi jonkun tulla. Yksin on ihminen maailmaan tullut, yksin täältä lähtee.
Papin roolikin on kyseenalainen, ruumiinsiunaus on kirkon oma keksintö, jotta se saisi pitää yhteisöveron tuoton. Tuota siunausta ei raamattu tunne. Sitäpaitsi, suomalainen teksti on niin täynnä käännösvirheitä, ja maan matoseksi manaaminen niin kuvottavaa, että ei oikein inspaa.
Miksi haudalla pitäisi olla saattajia. Miksi vaivata ihmisiä tällaisella turhalla. Kuollut mikä kuollut, sielut lentänyt minne lentänyt.

Minun hautajaisiini ei tule kukaan! Se on viimeinen toiveeni tai käskyni! Niin kuollaan kuin eletään. Jos joku kehtaakin tulla niin häpeämätön on.

Eihän kuollut, siis se kroppa, mitään tiedä siitä kuinka paljon tai vähän on saattajia ja surijoita. Kamalampaa on ajatella, että hän oli ehkäpä todella yksinäinen eläessään.

Olen tehnyt hautaustestamentin. Siinä mainitsen mm. ettei kenelläkään ole mitään kunniavelkaa tai muutakaan pakollista syytä osallistua hautajaisiini tai mahdolliseen muistotilaisuuteen tms. Kerron siinä, etten itse ole asiaa näkemässä, joten asia ei todellakaan itseni kannalta ole mitenkään merkityksellinen.
Hautajaiset kaikkine krumeluureineen ovat vain traditio tai jälkeenjääville ehkä osa surutyötä. Jos ei surijoita ja niitä ns. jälkeenjääviä ole... mitäpä siitä sitten.

Kyllä ne virret yksinäisillekin veisataan. Ihan on samanlainen tilaisuus, kuin ne joihin vieraita satamäärin saapuu.
Itseäni on inhottanut miten tuokin tilaisuus on joillekin kilpailua; sitä parempi on ihminen ollut, kuta enemmän muistajia tilaisuuteen on värvätyksi saatu. Omalla kohdallani toivoisin jotain lento-onnettomuutta valtamereen, ei jäisi ruumis tänne kenenkään rasitteeksi.

Ainoa hyväpuoli on asianomaiset vainajat ei välitä oli 1 tai 100 paikalla.

Eihän kirkkoon kuuluminen enä ole miesmuistiin ollut pakollista. Erosin kirkosta kun kotonta pois, työelämään pääsin.
Olen jo maksanut uurnahautapaikan itselleni. Myös krematoriomaksun ja kuljetukset
Uskonnottomalle kaverille olen puhunut että voisiko hän heittää saatesanat. Ellei hän ehdi, se ei ole moka.

Mitä ihmeen väliä sillä on enää siinä vaiheessa, kun ihminen on kuollut? Eikö niiden ihmisten olisi pitänyt tulla paikalle kun se ihminen vielä eli?

Itselläni ei ole sukulaisia eikä ystäviä ja kirkosta erosin 1970-luvulla. En todellakaan mieti hautajaisiani, mitä sillä on väliä mihin kuoppaan joudun ja keitä on siinä vaiheessa vierellä?

Yksin oleminen on toisinaan ongelma, koska ihmiset ovat niin kranttuja kuka kelpaa ystäväksi. Onneksi viihdyn myös itsekseni. Mutta elossa ollessa yksin oleminen on se ongelma silloin kuin on, ei hautajaisissa.

Jos joku kokee yksinäisen hautajaiset ongelmaksi, hän todennäköisesti kokee syyllisyyttä siitä, että on ollut niin valikoiva sen suhteen, keitä haluaa ystäviksi. Eli ongelma on hänen, ei vainajan.

Ei mitään väliä kuolleelle mitä sille ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen. Minun puolestani tämän kropan voi tarjoilla vaikka eläintarhassa lounaaksi jos se jonkun mielestä hyvä idea on. Tai ihan mitä vaan. Ei se minua liikuta.

Ei minunkaan hautajaisiin kukaan tule. En kuulu kirkkoon, ei ole ystäviä tai sukulaisia.

Maailmankaikkeus on yhtenäinen joten yksinäisyys on vain harhaa.

Parempi se on pienet juhlat ilman suurempaa hälinää. Mitä se yksinäinen olisi täällä vaikuttanut muutakaan.

Minusta puolestaan olisi hyvä että kukaan ei jää suremaan kun joskus "aika jättää". Mitä väliä sillä onko hautajaisissa ketään? Eihän sillä ole mitään väliä kuin eläville.

Yksinhän olet omassa kehossasi ja yksin olet myös muiden seurassa. Yksin täältä myös lähdetään, yksin kohdataan tuntematon, ei siinä voi kukaan olla mukana muutenkaan.

Normaalia luonnon kiertokulkua.

Jälkeläiselleni olen sanonut että kun minusta aika jättää niin krematorioon ja tuhkat tunturiin johon olen jo luvat hoitanut kuntoon, en kuulu kirkkoon ja siunaustilaisuuksia tai hautajaisiakaan ei tarvitse järjestää eikä edes muistolaattaa mihinkään.

Mitä väliä sille kuolleelle saattoväellä on?

Mitäpä se vainaja siitä välittää montako henkeä oli tilaisuudessa.Jos siellä on mukana lauma tekopyhiä saattajia sitten ihmettelemässä väen vähyyttä, niin ihmetelkööt itsekseen sitten ja hävetkööt ajatuksiaan.
Että voi pyhä sylvi aloittajaakin!