Kuka kertoisi sen.
Sanoiksi muuttaisi tunteeni.
Tuon miehen kuvan kadottaisi.
Silkinpehmeän ihon silmistäni pois loihtisi.
Pilkeen, tuon ainaisen.
Ihon.
Jota kerran sain suudella.
Hyväillä.
Kuin elämäni hädässä.
Noihin suudelmiin hukuin.
Tunteisiin vajosin.
Sydämeni menetin.
Nyt.
Pois pyyhittynä.
Kuin vanha kulunut kirjanlehti revittynä.
Rumaksi maalatut sivut.
Panaan julistettuna.
Tuota kaikea.
En muistele katkerana.
Kyynikoksi muuttuneena.
Ajatuksissani vain mietin.
Kaiken muistoihini raapustin.
Olinko sen arvoinen.
Saadakseni kaiken sen.
Hyvän ja pahan.
Oliko se rakkautta.
En tiedä.
Mutta unelmoin vielä.
Sanoiksi muuttaisi tunteeni.
Tuon miehen kuvan kadottaisi.
Silkinpehmeän ihon silmistäni pois loihtisi.
Pilkeen, tuon ainaisen.
Ihon.
Jota kerran sain suudella.
Hyväillä.
Kuin elämäni hädässä.
Noihin suudelmiin hukuin.
Tunteisiin vajosin.
Sydämeni menetin.
Nyt.
Pois pyyhittynä.
Kuin vanha kulunut kirjanlehti revittynä.
Rumaksi maalatut sivut.
Panaan julistettuna.
Tuota kaikea.
En muistele katkerana.
Kyynikoksi muuttuneena.
Ajatuksissani vain mietin.
Kaiken muistoihini raapustin.
Olinko sen arvoinen.
Saadakseni kaiken sen.
Hyvän ja pahan.
Oliko se rakkautta.
En tiedä.
Mutta unelmoin vielä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En minä osaa lukea tätä tummuvaa maata,
mullaksi lahoavia lehtiä, jotka vielä värejään
hehkuu, tätä raikasta ilmaa, joka tuoksuu kuin
kaneli, huulesi kuitenkin kuin minussa maistuisi..
Sinä edelleen minussa hiljaa kuiskaat, kun
jalkasi jälkiä heinissä seuraisin, tuntuu kuin
kulkisit nytkin jossain edelläni ja pian sinut
tavoittaisin, syliini taas nauraen syöksyisit..
En minä osaa tulkita miestä itsessäni, on vain
helpompi olla avoin ja ilmaista kuin rakkausruno,
ovet ja ikkunat selällään Rakkauteen, kulkea kuin
metsän lehdossa, lehtipuiden reunustamassa kujassa..
Olenko minä valmis sitten, kun lensi lumi saapuu
hyväilemään, pakkanen tulee yöllä suudelmallaan maahani
valkoisin huulin, olenko kypsä Sinulle, osaanko sanoa oikeat sanat,
vai jäänkö koko tulevaksi talveksi unelmoimaan Sinusta..
..ja kevät minut Sinulle nöyräksi sulattaa..
sinä Kaunis..
http://www.youtube.com/watch?v=MgTbm8biM-4&feature=related
Kiitos Runostasi.
Joskus kysyy Rakkaudesta, muistoista ja kosketuksista,
jotka kerran olivat, tuntuivat..
Etsii ja kaipaa vastauksia, löytämistä,
paluuta edes toviksi, missä oli hymy,
nautinto, niin hyvä olla..
Kaunista ja karheaa sydämen tienoilla,
kosteutta silmiin, ajatuksia lävitse kokonaan..
Rakkaudesta.
Tunteita tulviva Rakkausrunosi,
joka kulki kerralla syvälle..
Tekstisi oli aitoa ja kirpeääkin, Raikasta
ilmaisua avoimesti ja sitä luki nautinnolla..
Herkän Naisen käden jälkeä, jota ei voi miehenä
kuin nöyränä ihailla.
Kovasti hyvä, tuntuva Runosi.
Positiivista ja iloista Loppiaisen
päivää Sinulle.
Oli upeaa matkata
jälleen mukanasi
musiikin,,,runon maailmassa.
Olet Kunigas runojen.
Taitava sanan saattaja.
Olet musiikin haltija.
Kaikea tuota.
Luit runoni.
Kuin sen sydämellä kerroinkin.
Niin elämä kujettaa.
Minua ja tätä kaarnalaivaa.
Joka on ilman kapteenia.
Hymyilen.
Ihanaa Loppiaista.
Nyt heitän kuusen ulos.
Laitan linnuille taloksi.
Kevääseen.
Jokaiselle oksalle ripusta.
Talipalloista koristeen teen.
Hymyile kanssani,,,,,,,
Minäkin olen onnellinen.
ei sitä voi tietää ne onnen murenet joita joskus jaetaan ehkä nihin haluaa jäädä kiinni
mutta hyvä niin sehän on kantava voima unelmoida ja haaveilla jostain tulevasta ja suuresta..
Joopa joo aika sekavaa..tälläsiä mietteitä tuli mieleen runostasi :))
Olikose sittenkään niin.
Kyyneleet kostutti sivuni.
Olin kuin kadonnut enkeli.
Liekö musta kuitenkin.
Maailman murjoma.
Itseni tuhooja.
Haaveiden laivalla seilaava.
Ilman sitä Kapteenia.
Uskon jo.
Olen mikä olen.
Kunhan kipuni kannan.
Kaikkeni annan.
Ja elän.
Rakkaudelle.