Seurustelin pari vuotta poikaystäväni kanssa ja noin 3 kk sitten hän jätti minut toisen vuoksi. Aluksi sattui, sitten fiilis nousi, mutta laski pian alemmaksi kuin ikinä ennen.
Nyt huomaan, että minusta on tullut todella tunteeton. Olen tapaillut yhtä miestä, mutta suhde on jäänyt epäsäännölliseksi ja lähinnä fyysiseksi. MInulla ei vain ole mitään tunteita, joita laittaisin suhteeseen.
Aiemmin ajattelin myös paljon perhettäni ja ystäviäni ja miten minun tulisi heidän vuokseen yrittää päästä jaloilleni. Nyt en kuitenkaan enää jaksa piitata. Ajattelen kuolemaa jatkuvasti ja huomaan toivovani että auto ajaisi ylitseni tai saisin sairaskohtauksen, jolloin kuolemantuottajana toimisi joku muu kuin minä itse. Elämässäni ei ole mitään sisältöä ja etenkin illat ovat pahimpia. Televisio ei kiinnosta, internetistä ei löydy mitään ja yleensä päädyn vain tuijottamaan seinää.
En syö lääkkeitä, vaikka tiedän että niistä luultavammin olisi apua. En vain jaksa nähdä vaivaa, miksi vaivautua...
Nyt huomaan, että minusta on tullut todella tunteeton. Olen tapaillut yhtä miestä, mutta suhde on jäänyt epäsäännölliseksi ja lähinnä fyysiseksi. MInulla ei vain ole mitään tunteita, joita laittaisin suhteeseen.
Aiemmin ajattelin myös paljon perhettäni ja ystäviäni ja miten minun tulisi heidän vuokseen yrittää päästä jaloilleni. Nyt en kuitenkaan enää jaksa piitata. Ajattelen kuolemaa jatkuvasti ja huomaan toivovani että auto ajaisi ylitseni tai saisin sairaskohtauksen, jolloin kuolemantuottajana toimisi joku muu kuin minä itse. Elämässäni ei ole mitään sisältöä ja etenkin illat ovat pahimpia. Televisio ei kiinnosta, internetistä ei löydy mitään ja yleensä päädyn vain tuijottamaan seinää.
En syö lääkkeitä, vaikka tiedän että niistä luultavammin olisi apua. En vain jaksa nähdä vaivaa, miksi vaivautua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi elämässä pitäisi olla sisältöä? Sulje simmusi ja keskity sisällöttömyyteen. (= mietiskelyä).
Kun olet ollut siinä tilassa tunnin/ vuorokauden/ viikon/ kuukauden, niin raportoi tänne taas, että tuntuuko paemmalta/ samalta/ huonommalta.
Jos ei tunnu paremmalta, mene ulos ja etsi käsiisi joku kiireetön ihminen, vaikka pultsari puistonpenkillä, ja ala juttelemaan. Joskus joku ihminen joka elää aivan toisenlaista elämää, joku johon ei normaalisti edes tutustu, voi avata jotain solmuja sisimmässä ja saada elämän tuntumaan uudella tavalla mielekkäältä.
Mistäs tiedät, jos et kokeile?
Tiedän ton turran tunteen ja on tosi tärkeetä että juttelet läheisille siitä. Kun oikeesti tuntuu noin pahalta kannattaa yrittää sitä johonkin purkaa... jos olemassa olo tuntuu arvottomalta niin tarvitset toisilta tukea tässä elämänvaiheessa.
Tai jos sekään ei tunnu helpottavan, pakota itsesi varaamaan aika lääkäriin. Masennukseen on hoitokeinoja, eikä se lähde itsekseen seiniä tuijottelemalla pois... valitettavasti.
päivänvalohoitoa/kirkasvaloahoitoa. Nyt on kaamosaika.
katso http://keskustelu.suomi24.fi/node/8748901
terveisin