En tiedä mistä aloittaisin. Sanotaanko näin, että olen mahdottoman tyytymätön itseeni. En ehkä tarvitse niin paljon apua, kun jotkut muut, joten sinänsä mulla ei ole hätää, mutta tämä asia on piinannut jo kauan.
Olen kohta 17-v täyttävä "opiskeija-nuori". Elämäni on muuten ihan hyvällä mallilla, mutta kärsin itseluottamuksen puutteesta. Jotenkin tunnen itseni ulkonäön perusteella niin rumaksi, koska mulla on jotenkin erilainen kasvoprofiili sivusta katsottuna ja muihin verrattuna. (Kuulostanko hullulta?) Kun katson peilistä, näen hienot silmäni, mutta muuta hyvää ei näykään. Mulla on sanotaanko että isot etuhampaat ja ne hirvittävät, kasvoni ovat "lihavat" ym. Tunnen itseni todella läskiksi (mutta en näytä siltä, ainoastaan "makkarat" näkyvät.) en ole käynyt n. puoleen vuoteen terkkarilla, mutta uskoisin olevani 160/62 Eli olenko teidän mielestänne lihava? Koulussa vertailen itseäni muihin luokkalaisiini ja karehdin heitä, kuinka nättejä ja laihoja he ovat. Tämä on pyörinyt mielessäni jo viimeiset 4 vuotta. Ehkä syynä ovat ala-asteella ja yläasteella koulukiusaaminen ja sairauteni (sairastuin syöpään, mutta se leikattiin ja kaikki on nyt loistavasti. tämä tapahtui vuonna 2000) ja olen paininut monen vuoden ajan ulkönäön kanssa ja vertailen itseäni toisiin. En ole varmasti ainut joka näin tekee, mutta välillä olen onnellinen, että olen sellainen kuin olen, mutta välillä saattaa iskeä "masennus" ja kaikki on päin honkia. Eli hieman ristiriitaista..?
Aiemmin menetin melkein kokonaan itseluottamukseni (mua pompoteltiin, määräiltiin, syrjittiin, tein sokeasti kaiken minkä käskettiin) ja sain yksin itseluottamukseni vuoden aikana takaisin. Mutta se oli yhtä helvettiä, koska koin kaiken yksin. En kertonut kenellekkään, mutta sitten itseluottamukseni parani. Nyt se on välillä kateissa, mitä tehdä? Auttakaa hyvät ihmiset.
Olen kohta 17-v täyttävä "opiskeija-nuori". Elämäni on muuten ihan hyvällä mallilla, mutta kärsin itseluottamuksen puutteesta. Jotenkin tunnen itseni ulkonäön perusteella niin rumaksi, koska mulla on jotenkin erilainen kasvoprofiili sivusta katsottuna ja muihin verrattuna. (Kuulostanko hullulta?) Kun katson peilistä, näen hienot silmäni, mutta muuta hyvää ei näykään. Mulla on sanotaanko että isot etuhampaat ja ne hirvittävät, kasvoni ovat "lihavat" ym. Tunnen itseni todella läskiksi (mutta en näytä siltä, ainoastaan "makkarat" näkyvät.) en ole käynyt n. puoleen vuoteen terkkarilla, mutta uskoisin olevani 160/62 Eli olenko teidän mielestänne lihava? Koulussa vertailen itseäni muihin luokkalaisiini ja karehdin heitä, kuinka nättejä ja laihoja he ovat. Tämä on pyörinyt mielessäni jo viimeiset 4 vuotta. Ehkä syynä ovat ala-asteella ja yläasteella koulukiusaaminen ja sairauteni (sairastuin syöpään, mutta se leikattiin ja kaikki on nyt loistavasti. tämä tapahtui vuonna 2000) ja olen paininut monen vuoden ajan ulkönäön kanssa ja vertailen itseäni toisiin. En ole varmasti ainut joka näin tekee, mutta välillä olen onnellinen, että olen sellainen kuin olen, mutta välillä saattaa iskeä "masennus" ja kaikki on päin honkia. Eli hieman ristiriitaista..?
Aiemmin menetin melkein kokonaan itseluottamukseni (mua pompoteltiin, määräiltiin, syrjittiin, tein sokeasti kaiken minkä käskettiin) ja sain yksin itseluottamukseni vuoden aikana takaisin. Mutta se oli yhtä helvettiä, koska koin kaiken yksin. En kertonut kenellekkään, mutta sitten itseluottamukseni parani. Nyt se on välillä kateissa, mitä tehdä? Auttakaa hyvät ihmiset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä olet normaalipainonen joten noin on hyvä.
Kukaan ihminen ei ole ruma.
Älä helvetissä vertaile itteäsi muihin/mainoksiin, etenkään ulkonäön perusteella. Nykyinen maailma olisi muuten liian vaikea elää kaltaisillemme nuorille naisenaluille! Kunnioita itseäs sellasena kuin sä oot ja syö terveellisesti.
Sä näytät hyvältä.
Sä näytät helvetin hyvältä. Ja olet fiksu ja viisas siinä samalla, mitä muuta voi toivoa!
Tikkulaihat tytöt?
Eihän niiden lihakset riitä paljon mihinkään, mitä itse nyt olen huomannut treeneissäni, lihasvoimani ylittää muut. Siistiä! Kuntokin on sama/parempi.
Nauti elämästä, nauti taidoistasi ja ystävistäsi. Tuo itsesi arvosteleminen vie sut vain kuilun partaalle.
Mitä siitä vaikka jollakin tytöllä on piukemmat pakarat, mitä siitä?
Ihmiselämä on ainutlaatuinen, älä hukkaa sitä itsesi tuomitsemiseen! Muuten et koskaan huomaa sen hedelmää. Ja se jos jokin olis hukkaan heittämistä ja jopa ihmiselämän häväitsemistä! ;)
Monet kundit tykkää pyöreemmistä ja naisellisimmista muodoista. Ainakaan poikaystävän kannalta sulla ei ole mitään pelättävää. Oot 100% varmasti tosi seksikäs. - Mut seksi ei oo mitään verrattuna niihin hienoihin muihin kokemuksiin mitä voit elämältäs hankkia.
Monet noista ulkonäköpaineista on ihan normaaleja. Kaikki ajattelevat itseään "viallisena". Tuossa iässä pitää kuulua massaan, näyttää kauniilta ja esittää kiiltokuvaansa. Pahinta aikaa elämässä, pirullisia ihmisiä ja huono ilmapiiri.
Tee sitä minkä tunnet auttavan elämässä. Jos se on urheilu niin mene urheilemaan. Jos se on vaikka vesivärityöt niin tee sitä. Pahin on se kun ne samat asiat tulee eteen 5 vuoden päästä. Miksen silloin jo aloittanut tätä? Ne sun kaveris voi nähdä tilanteen ihan tosin.
Tämä on sinulle samalla oppi siitä, että elämässä on pakko tehdä jotain. Jos haluat ne pari kiloa pois ja elämän paremmaksi joudut tekemään asialle jotain.
Toi koulukiusaus on pahinta näistä. Ihmettelen miksei sitä saada paremmin kuriin. Ei normaalit ihmiset pyri kiusaamaan kokopäiväisesti muita. Ne piilottaa sitä huonoa itsetuntoa ja turhautumista kiusauksen taakse. Onneks elämä helpottaa, noi asiat muuttuu ihan toisenlaisiksi ongelmiksi myöhemmin. Mutta älä turhaan rakenna sitä muuria ihmissuhteiden väliin. Se tekee vaikeammaksi päästää ihmisiä(rakkaita) lähelle.