Vein illalla 31.12. kynttilän lasten kanssa vanhan ja uden puolen väliin. Tuntui niin pahalta kun joka päivä kuitenkin asioi siellä...
Kun sello avattiin, kävin siellä kirjalla laittamassa nimen ja seuraavana päivänä kävin yläkerrassakin ja huomasin siellä myös olevan pöydän, jossa kukkia, kortteja ja adressi. Luin ne ja mietin mitä heidänkin elämässään vielä olisi ollut edessä. Ja lapset...miten he pärjäävät? Minä aikankin olisin valmis laittamaan jonkinlaisen keräyksen pystyyn heille, jotka työn ääressä kuolivat ja varsinkin kun koskettaa myös minun jokapäiväistä elämääni. Onko tulijoita ja miten toteutetaan käytännössä?
Kun sello avattiin, kävin siellä kirjalla laittamassa nimen ja seuraavana päivänä kävin yläkerrassakin ja huomasin siellä myös olevan pöydän, jossa kukkia, kortteja ja adressi. Luin ne ja mietin mitä heidänkin elämässään vielä olisi ollut edessä. Ja lapset...miten he pärjäävät? Minä aikankin olisin valmis laittamaan jonkinlaisen keräyksen pystyyn heille, jotka työn ääressä kuolivat ja varsinkin kun koskettaa myös minun jokapäiväistä elämääni. Onko tulijoita ja miten toteutetaan käytännössä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyllä lapset aina pärjää. eiköhän heillä ole muitakin omaisia.