Olen mies lähihoitaja

mulle maksettiin täys palkka 3 kk :))))

Tämä työ on erittäin huonosti palkattua. Vain yö- ja sunnuntailisät nostavat palkan siihen puolentoistatonnin hujakoille hyvinä kuukausina. Mun aikaisemmassa työssäni, sähköasentajana tienasin yli tuplasti enemmän. Ja verottomat päivärahat päälle. Se oli repputyötä ja vei minua ympäri Suomea, joka ei sovi enää perheelliselle.

Tämä työ on erittäin raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omaiset vittuilevat päin naamaa, kun ei just "meidän Helvin" vaatteita ole viikattu siten kuin kotona tehtiin ja miks tämä on tässä ja tuo tuossa. jne. Tietäisivätpä, että hyvä kun ehdimme syöttää, peput pyyhkiä ja vaipat sekä lakanat vaihtaa. Mutta itseppä alani valitsin. Kuitenkin se vähä mitä ehdin mummujen kanssa jutskata työn ohessa on heille silmin nähden tärkeää.

Itsehän olet todellakin kaiken "yläpuolella" tai niin ainakin vielä kuvittelet.


Ei yläpuolella vaan ulkopuolella, kuten alkuperäinen totesi. Naisvaltaisissa työpaikoissa on paljon turhanpäiväistä juoruilua ja riitoja olemattomista asioista. Kyllä miehetkin osaavat vastaavan taidon, mutta oman kokemumukseni mukaan etupäässä naiset. Harvemmin mieshoitajat työpaikoilla esimerkiksi niuhottavat ja motkottavat pienistä asioista, vaan ovat hieman suurpiirteisempiä. Mutta kylläkai miesvaltaisissa työpaikoissa on omat kielteset juttunsa. Paras työyhteisö on sellainen jossa on kaikenikäisiä ja molempia sukupuolia, tulee näitä ikään ja sukupuoleen liittyviä eroja, jotka "tasoittavat" työyhteisöä. Järkeviin juttuihin voi ottaa kantaa, mutta parempi kun ei lähde mukaan työpaikoilla tapahtuviin turhanpäiväisiin keskusteluihin ja riitelyihin. Hoitaa hommansa, harkitsee sanansa, ei ota joka asiaan kantaa ja koittaa olla kaikille ystävällinen. Niin pääsee kaikista helpoimmalla ja pärjää työyhteisössä.Tälläisistä työntekijöistä myös tykätään sukupuoleen katsomatta.Täydellistä työyhteisöä ei ole, jotain on jokapaikassa. On vain hyväksyttävä ongelmat ja mietittävä miten niihin suhtautuu. Jos työpaikalle on melko mukava mennä ja yhteistyö sujuu suurimman osan kanssa hyvin, niin asiat ei kovin huonosti ole.
Kyllähän sukupuoli voi välillä valintaan vaikuttaa, alkuperäisenkin tapauksessa kirjoitus antoi niin ymmärtää. Jos miehiä ei ole ollut sijaisina, eikä vakituisina niin nyt nähtävästi haluttiin ottaa.
Olen aina ollut sitä mieltä että miehenä saa helpommin töitä. Eihän sukupuoli periaatteessa voi olla valinnan peruste, mutta jokuhan sinne töihin on kuitenkin valittava... Jos on hyviä mieshakijoita, niin ehkä se paikka irtoaa helpommin, varsinkin jos valitaan useita henkilöitä. Varmasti olisi löytynyt kokeneempi nainen, mutta ehkä se sukupuoli antoi kokemuksen puuttumisen anteeksi jos hakija muuten vaikutti hyvältä ja mies haluttiin.

Akkoja pitää aina varoa. Olomuoto = ulkonäkö, ärsyttävä tekoreippaus, ehdottomat mielipiteet, Marimekon säkkeihin pukeutuneet lattarintaiset telaketjufemot - siis kaikki yleensä.

Niitä on tosissaan syytä varoa, pelätä, väistää - ja jollei muu auta, juosta karkuun. Tää niin sanottu feminismityrkky aiheutta uroksissa vastareaktion. Ei meitä kaikkia ole luotu tiskaamaan, vaihtamaan vauvojen vaippoja, kuuntelemaan kotijärjestyslässytystä...
Noups muijat! Jotkut meistä ovat muuten vaan viisaita ja kivoja sohvaperunoita - jotka yksinkertaisesti aina toisinaan haluavat ollla omissa oloissaan.

Pitänee ilmoittaa omalle parlamenttiedustajalleen että alkaa olla korkea aika väsätä lakiehdotusta kansalliseesta miesten vuodesta, joka perustusvaliokunnan kiireellisen tutkinnan jälkeen, ilman komiteasekoiluja tuodaan heti parlamenttiin ja äännestet'ään välittömästi voimaan.
Seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

En ole kysymäsi mieshenkilö, mutta kirjoitan silti. Et todellakaan saa homomerkkiä otsaasi; miehiä kyllä hoitoalalla kaivataankin (olen nainen).
Työ itsessään on kyllä vaihtelevaa ja välillä rankkaa, mutta sitä ainakin löytyy jatkossakin. Tuo työelämä muualla kun tuppaa olemaan yt- pyöritystä ja pätkätyötä.
Itse olen kunnalla töissä, siellä meininki on vielä kuten ennenvanhaan (hyvässä ja pahassa).

Juttu ei ole totta. Kukaan ei saa heti vakiduunia. Ei edes sairaanhoitaopiskelija. Eikä varsinkaan lähihoitaja. Varsinkaan jos ei ole aikaisempaa työkokemusta. Kirjoita parempi provo.

Anonyymi kirjoitti:

Juttu ei ole totta. Kukaan ei saa heti vakiduunia. Ei edes sairaanhoitaopiskelija. Eikä varsinkaan lähihoitaja. Varsinkaan jos ei ole aikaisempaa työkokemusta. Kirjoita parempi provo.

Lue lisää

On olemassa yksi tapa saada suoraan vakiduuni: henkilökohtaiset suhteet.

Sama kokemus. Pelkkä kakslahkeisuus ei riitä, mutta jos lisäksi on aidosti motivoitunut työstään ja sen kehittämisestä, niin mahdollisuudet ovat hyvät! Edellinen työhaastatteluni oli erikoinen kokemus, kun huomasin kyseleväni työnantajalta jopa enemmän kuin hän minulta. Sain paikan.

Toivottavasti sukupuolijakauma tasoittuu hoitoalalla. Moni nainenkin toivoo sitä. Itse olen miehenä pärjännyt naisvaltaisella alalla jo aiemmin mainitulla reseptillä: keskittymällä perustehtävään sekä pyrkimällä ystävällisyyteen ja tasapuolisuuteen. Kauhukuvani olisi olla "kukkona tunkiolla" jokaisessa työpaikan ihmissuhdekiemurassa. Toki voin kuunnella (ja kannustaa sovintoon). On tärkeää myös arvostaa työkavereitaan, myös sitä tunnollisuutta ja pikkutarkkuutta, jolla moni nainen työtään tekee.

Kokemukseni asioista, joita miehet voivat naisvaltaiselle alalle tuoda: fyysistä voimaa, suorapuheisuutta, huumoria ja rentoutta.
Naistyökavereilta taas olen oppinut mm. vuorovaikutuksen monipuolisuutta ja sitä, että tiimikavereita on hyvä riittävästi informoida siitä, mitä suunnittelee tai aikoo tehdä.

Loppuyhteenvetona, sukupuoleen ja toimialaan katsomatta: ammattilaisten kanssa on kiva tehdä töitä!