Kaksi ja puoli vuotta olen yrittänyt saada apua työterveydestä... Ensin kipeytyi selkä. En pystynyt olemaan paikoillani, kun alkoi juilia. Sitten kipeytyi toinen lonkka, pian toinenkin. Kortisonipiikit sain. Lannerangan rtg:ssä eikä lab.kokeissa ei ollut mitään erityistä. Viime keväänä lonkkakivut pahenivat ja sängystä nouseminen alkoi olla tukalaa. Aamuisin selkä oli ihan jäykkä ja aamuyöstä selkä- ja lonkkakipu herättivät alvariinsa. Myös olkapää särkee öisin. Pitkään istumista tai seisomista paikoillaan selkä ei kestä yhtään.
Työterveydessä sanottiin viimeksi, että olen nuori (40-v) eikä minua voi vaivata mikään eikä mitään muuta voi hyväkseni tehdä:( Lääkäri on muutenkin suhtautunut todella nuivasti minuun koko ajan eikä mm. ole määrännyt kipulääkettä vaan lihasrelaksantit "sain" viimeksi. Näistä ei selän aamujäykkyyteen ole ollut mitään apua.
Jalkateräkivuista olen kärsinyt jo vuosia, mutta nämä lonkka- ja selkäkivut jäykkyys ovat aivan kamalaa ja vaikuttavat jo jokapäiväiseen elämääni.
Nyt vaihtui työterveyslääkäri ja ajattelin vihonviimeisen kerran käydä pyytämässä apua. Miten esitän asiani, jotta joku viimein kuuntelee minua? En ole nyrkkiä puiva, oikeuksiani vaativa tyyppi, joten en osaa aggressiivisesti vaatia mitään. Olo vain tuntuu nyt niin lannisuneelta, koska nivelkivut pahenevat kaiken aikaa eikä mitään apua ole saatavilla. Yksityisiin tutkimuksiin ei ole varaa.
Työterveydessä sanottiin viimeksi, että olen nuori (40-v) eikä minua voi vaivata mikään eikä mitään muuta voi hyväkseni tehdä:( Lääkäri on muutenkin suhtautunut todella nuivasti minuun koko ajan eikä mm. ole määrännyt kipulääkettä vaan lihasrelaksantit "sain" viimeksi. Näistä ei selän aamujäykkyyteen ole ollut mitään apua.
Jalkateräkivuista olen kärsinyt jo vuosia, mutta nämä lonkka- ja selkäkivut jäykkyys ovat aivan kamalaa ja vaikuttavat jo jokapäiväiseen elämääni.
Nyt vaihtui työterveyslääkäri ja ajattelin vihonviimeisen kerran käydä pyytämässä apua. Miten esitän asiani, jotta joku viimein kuuntelee minua? En ole nyrkkiä puiva, oikeuksiani vaativa tyyppi, joten en osaa aggressiivisesti vaatia mitään. Olo vain tuntuu nyt niin lannisuneelta, koska nivelkivut pahenevat kaiken aikaa eikä mitään apua ole saatavilla. Yksityisiin tutkimuksiin ei ole varaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos se lääkäri ei tajuu itse mitään, niin pyydä tekemään lähete "reumapolille" vaikka sinnekkin on jonot, mutta halvemmaksi se tulee. Minä pääsin vuosia sitten terveyskeskuslääkärin (vai lie ollut arvauskeskus) lähetteellä reumapolille, olin silloin pitkälti alle viisikymppinen. Nyt minulla on kaksikin reumaa todettu ja olen nykyisin vähän yli viisikymppinen....joten ei se vika ole aina "korvien välissä"....PS. Jotenkin kuulostaa tutulta nuo sinun vaivasi..mullakin oli vastaavanlaisia, jaksamista sinulle ja sinnikkyytä!
En ole lääkäri, mutta oireistasi päätellen arvelisin, että vaivojen takana saattaisi olla fibromyalgia. Nuo lonkka-, olkapää- ja selkäkivut viittaavat myös fibron suuntaan. Tietysti kysymyksessä voi olla reumakin tai mikä muu tauti hyvänsä, mutta kun lääkäri toteaa, että kaikki on potilaan hyväksi tehty, myös tärkeimmät poissulkututkimukset ja fysioterapeutti suosittelee vesijumppaa, kyseessä on monessa tapauksessa fibro. Tuo nuivasti suhtautuminenkin kuuluu asiaan.
Lääkärit turvaavat selustansa, eivätkä helposti fibromyalgia-diagnoosia tarjoa. Pelkäävät, että kyseessä olisi sittenkin joku muu, vakavampi vaiva. Monille lääkärille tuntuu lisäksi olevan vaikea sanoa kipuilevalle potilaalleen, että kyseessä psykosomaattinen vaiva, koska tutkimuksissa ei muutakaan löydy.
Itse olen reumaa ja diabetestä sairastava fibromyalgikko. Viidenkympin tieneillä alkoi sormien ja jalkapohjien aamujäykkyys, sormiin tuli vähitellen röntgenkuvissa näkyviä nivelmuutoksia ja vähän myöhemmin pamahti nivelreumadiagnoosi. Muutaman vuoden kuluttua Heinolan kuntoutuskurssilla diagnosoitiin myös fibro. Ilmaantui oireita, jotka eivät omastakaan mielestäni reumaani kuuluneet. Nivelreuma (ja Sjögrenin syndrooma) ovat fysioterapian, Oxiklorinin, Myocrisin, kortisonin, puhdistusleikkausten ja piikitysten ansiosta nyt hallinnassa, vaikka kipuja tietysti on. Fibro ei ole hallinnassa. Luojan kiitos pääsin opettajan virasta eläkkeelle. Vaikeaa murkkuriiviöiden kanssa oli reumankin jäytäessä selvitä, mutta fibromyalgian kanssa oli vielä vaikeampaa. Maksusitoumusta on vaikea saada, joten Heinolaankaan en eläkeläisenä enää pääse.
Minulle tehtiin Heinolassa heti selväksi, että fibro ei ole reumasairaus. Sen syytä ei tarkoin tunneta, joten lääkitystäkään tai muutakaan pätevää hoitoa ei ole. Paremman selityksen puuttuessa useimmat lääkärit pitävät vaivaa korvienvälitautina. Yleisesti arvellaan, että taustalla olisi toiminnallinen mielenterveydenhäiriö. Joidenkin ihmisten psyyke on stressiherkkä. Pienikin vastoinkäyminen tai ihan mikä asia tahansa stressaa ilman että ihminen edes itse huomaa pientä ahdistuksenpoikasta. Joidenkin mieli särkyy, jotkut taas taistelevat pahaa oloa vastaa kipuilemalla fyysisesti, ehkä psyykeä suojellakseen. Tähän selitykseen olen toistaiseksi tyytynyt. Voihan psyykkiset tekijät altistaa nivelreumallekin!
Anteeksi. Taisi mennä hieman asiasi ohi. Summa summarum. Kysy rohkeasti lääkäriltäsi, mitä hän arvelee kipujen taustalla olevan, mitkä ovat oireittesi kannalta todennäköisimpien taudit ja onko ne tutkimuksin suljettu pois. Täytyyhän taudilla nimi olla. Jos lääkärisi edelleen kiemurtelee ja vaikenee, kannattaa hakeutua yksityiselle reumalääkärille.