En oikein löytäny aiheelle sopivaa kategoriaa, joten laitan kysymykseni tänne. Olen yli kaksikymppinen nainen ja olen elänyt parisuhteessa jo useamman vuoden ajan. Näin taas viime yönä unta entisestä ihastuksestani. Näen hänestä aina silloin tällöin unta. Viimeisen 10 vuoden ajan hän on pyörinyt unissani vaihtelevasti. Asiasta tekee hassun se, että olin ihastunut häneen hyvin nuorena, jo ala-asteella. Myöhemmin myös yläasteen ja lukion aikana, mutta emme edes ole koskaan juuri puhelleet keskenämme. En ajattele häntä päivisin enkä öisin. Joskus ehkä kun lapsuuden muistot tulevat mieleen. En myöskään näe häntä missään kaupungilla tms. Mielestäni tämä on outoa. Miksi siis näen hänestä unia joskus?
Entinen ihastus
Ihmettelijä..
4667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tutustumaan häneen paremmin mitä odottomattomammassa tilanteessa ja tajuat että kyseessä on elämäsi ihminen.
... niin ja sitten se mitä odottamattomin tilanne päättyy, "elämäsi ihminen" menee pois (mitä ilmeisimmin elämään omaa elämäänsä, johon et selvästikään kuulu), eikä sinulle koskaan selkene, että mitä tuossa nyt tapahtui tai oli tapahtumatta tai olisiko pitänyt tapahtua. Vaikka yrittäisitkin saada vastauksia.
Noin ainakin minulle kävi.
Tuossahan taitaa olla kaksi vaihtoehtoa. Joko sinä tunnet nostalgiaa tuota aikaa kohtaan - et siis pelkästään ikävöi tätä ihmistä, vaan koko sitä viattomampaa elämää, jolloin ihastuskin tuntui ihan erilaiselta ja kaikki oli muutenkin jotenkin ihmeellisempää kuin tämä aikuisen arki, vaikka sitä ei silloin ehkä osannut arvostaa. Ihastus siis symbolisoi koko nuoruutta, koska siihen tunteeseen kiteytyy niin paljon.
Toinen vaihtoehto on se, että tuossa ihmisessä itsessään on jotain selvittämätöntä, joka on jäänyt sinua alitajuisesti vaivaamaan. Ei sillä, että olisit vielä vuosien päästä ihastunut häneen... tai että välttämättä haluaisit hänet NYT takaisin elämääsi... mutta kuitenkin alitajunnassa kytee sellainen ajatus, että mitä olisi joskus voinut olla. Tavallaan sekin on liitoksissa tuohon yllämainittuun nostalgiaan.
Minulla oli lukiossa ihastus, johon taisin uhrata koko kolme vuotta elämästäni, ja oikeastaan näin jälkeenpäin ajatellen se oli ihan hauskaa, se viaton "onneton rakkaus". Se oli kyllä päivänselvää, ettei tuo poika ollut tippaakaan minusta kiinnostunut, ja ehkä siksi se ei ole jäänyt vaivaamaan yhtään. Noista vuosista minua jäi vaivaamaan yksi ihan toinen poika. Se todellinen "mitä olisi voinut olla". Näin jälkeenpäin ajatellen paljon mielenkiintoisempi ihminen, jonka olisin halunnut tuntea paremmin, ja jonka kanssa olisi ehkä voinut kokea jotain hienoa. Hänestä näen usein unta, vielä 10 vuoden päästä. Yleensä sellaista, jossa olen takaisin lukiossa ja etsin häntä.
Niin vain käy joskus.
Ehkä minua hiukan jäi vaivaamaan että mitä jos. Mutta se on mennyttä enkä kylläkään mieti häntä enää enkä kaipaa. En usko että häntä huolisinkaan jos tulisi sellainen tilanne vastaan. En mikäli hänessä ei olisi tapahtunut hienoisia muutoksia. Toisaalta en ole häneen koskaan kunnolla päässyt tutustumaan eli voiko tuostakaan varma olla.
Eli jospa kyse on sitten tuosta nostalgiasta. Joskus tulee mietittyä että nuorempana kaikki oli erilaista. Jos pari vuotta saisi takaisin niin pari asiaa voisi tehdä kyllä toisin. Mutta ensimmäinen ihastus - unohtaako sitä oikeastaan koskaan?