Olen törmännyt elävässä elämässä ja nyt viimeksi nettipalstalla sellaiseen tapaukseen, jossa vanhempien eron jälkeen sosiaalitoimi ottaa oikeudekseen "lähentää lapsi etävanhempaansa". Tätä käytetään huostaanottoperusteena silloinkin, kun etävanhempi ja lapsi kumpikaan eivät halua mitenkään lähentyä toisiinsa.
Edellisessä tapauksessa huostaanotto taitaa kestää lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Nettitapauksessa korkein hallinto-oikeus oli vähän ennen joulua määrännyt lapsen kotiutettavaksi viisi vuotta kestäneen huostassa pidon jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että sossun vaatimusta lähentymisestä ei ollut tapahtunut, mutta silti lapsi päätettiin laskea kotiinsa, johon hän ilman muuta olisi kuulunut koko tuon viisi vuotta kestäneen erottamisen ajan. Molemmissa tapauksissa lasta kohtaan on viranomaistaholta harjoitettu suunnatonta erilaista henkistä väkivaltaa, mistä tietysti muukaan perhe ei ole jäänyt osattomaksi. Olisi todella mielenkiintoista tietää, millä ihmeen perusteella sosiaalitoimi ryhtyy tällaiseen.
Eikä ole ensimmäinen kerta kun kysymyksiä herää myös hallinto-oikeuskäsittelystä, jossa siis sossujen määräys huostaanotosta katsottiin vielä aiheelliseksi. Uusi laki sanoo, että jokainen huostaperuste on oltava havaittu. Se ei siis tarkoita, että jokin puolueeton raati olisi katsonut sen aiheelliseksi, ilmeisesti tässä tapauksessa sossun toteamus siitä, että toiseen vanhempaan ei ollut yhteyttä täytti hallinto-oikeuden vaatimuksen siitä, että huostaperuste oli havaittu. Jos tuollainen havainto on oikeutettu huostaanottoon, lisääntyisivät huostat suunnattomasti, koska on paljon lapsia, joihin etävanhempi ei itse halua pitää yhteyttä eron jälkeen.
Kun etävanhempi kieltäytyy pitämästä yhteyttä lapseen, se siis vaarantaa lapsen terveen kehityksen? Niin varmasti huostaintoilijoiden mielestä, mutta huostaanottoperusteeksi siitä ei kuitenkaan ole, joka onneksi jälkimmäisessä tapauksessa vihdoin korkeimmassa hallinto-oikeudessakin ymmärrettiin. Mutta entä se kaikki lapsen kaltoinkohtelu, jota tuon viiden vuoden aikana tapahtui? Jo pelkkä hyvästä kodista erottaminen aiheuttaa huostaanottotrauman, mikä näistä asioista puhuttaessa turhan usein unohdetaan.
Edellisessä tapauksessa huostaanotto taitaa kestää lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Nettitapauksessa korkein hallinto-oikeus oli vähän ennen joulua määrännyt lapsen kotiutettavaksi viisi vuotta kestäneen huostassa pidon jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että sossun vaatimusta lähentymisestä ei ollut tapahtunut, mutta silti lapsi päätettiin laskea kotiinsa, johon hän ilman muuta olisi kuulunut koko tuon viisi vuotta kestäneen erottamisen ajan. Molemmissa tapauksissa lasta kohtaan on viranomaistaholta harjoitettu suunnatonta erilaista henkistä väkivaltaa, mistä tietysti muukaan perhe ei ole jäänyt osattomaksi. Olisi todella mielenkiintoista tietää, millä ihmeen perusteella sosiaalitoimi ryhtyy tällaiseen.
Eikä ole ensimmäinen kerta kun kysymyksiä herää myös hallinto-oikeuskäsittelystä, jossa siis sossujen määräys huostaanotosta katsottiin vielä aiheelliseksi. Uusi laki sanoo, että jokainen huostaperuste on oltava havaittu. Se ei siis tarkoita, että jokin puolueeton raati olisi katsonut sen aiheelliseksi, ilmeisesti tässä tapauksessa sossun toteamus siitä, että toiseen vanhempaan ei ollut yhteyttä täytti hallinto-oikeuden vaatimuksen siitä, että huostaperuste oli havaittu. Jos tuollainen havainto on oikeutettu huostaanottoon, lisääntyisivät huostat suunnattomasti, koska on paljon lapsia, joihin etävanhempi ei itse halua pitää yhteyttä eron jälkeen.
Kun etävanhempi kieltäytyy pitämästä yhteyttä lapseen, se siis vaarantaa lapsen terveen kehityksen? Niin varmasti huostaintoilijoiden mielestä, mutta huostaanottoperusteeksi siitä ei kuitenkaan ole, joka onneksi jälkimmäisessä tapauksessa vihdoin korkeimmassa hallinto-oikeudessakin ymmärrettiin. Mutta entä se kaikki lapsen kaltoinkohtelu, jota tuon viiden vuoden aikana tapahtui? Jo pelkkä hyvästä kodista erottaminen aiheuttaa huostaanottotrauman, mikä näistä asioista puhuttaessa turhan usein unohdetaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
huhuja tai osatotuuden. Etävanhempaan lähentäminen ei ole huostaanottoperuste eikä menisi läpi missään. Jos tällä perusteella otettaisiin lapsia huostaan niin melkoinen huostaanottopiikki tulisi!
Olen tutustunut kaikkiin mahdollisiin asiakirjoihin kyseisestä tapauksesta, siis ensimmäiseen mainitsemaani. Joten ei mene tässä tapauksessa läpi sosiaalityöntekijöiden tyypillisin vastaus, mitä käytetään ihmisten ihmettelyyn esim. silloin kun joku tapaus pääsee julkisuuteen. Kun siis vedotaan salassapitovelvollisuuteen, annetaan virheellinen käsitys, ihan kuin sossulla olisi jotain salassa pidettävää tietoa enemmän kuin toimittajilla tai vanhemmat olisivat kertoneet vain osatotuuksia asiasta.
...sosiaalityöntekijöillä on enemmän tietoa esim. liittyen vanhemman psyykkiseen sairauteen. Tälläista tietoa he eivät tietenkään voi julki tuoda. Vanhemmat myös kertovat osatotuuksia silloin tällöin, toimittajilla tuskin koskaan on salassapitoasioista todellista tietoa. Vanhemmat voivat myös läheisiään infota väärin säilyttääkseen kasvonsa.
jopa paikallakin, kun professori Sirpa Taskinen piti aikoinaan Oulussa (v. 2007) TerveSos päivillä esitelmänsä
"Valta ja vastuu lastensuojelussa" sanoi
että sosiaaliviranomaisilla ei ole mitään oikeutta jakaa eikä antaa
esimerkiksi erotilanteissa tapaamisten rajoituksia lapsen toisella vanhemmalle.
Eli tälläistäkin
laitonta päätöksen teko -viranomaistoimintaa
tässä maassa tehdään ja siis juuri sosiaaliviranomaisten toimesta ja päättäminä!,
vaikka tälläisen viranomaistoiminnan
ei siis voimassa olevien lakienkaan mukaan pitäisi tässä maassa olla edes mahdollista !
Samanlaisesta sosiaaliviranomaisten "rajoittamis päätös -asiasta"
voi lukea myös Sosiaaliportin sivuilta.
Luullaan kun ei siis tiedetä ja ollaan vielä sosiaaliviranomaisia!
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/lastensuojelunavohuolto/kysymys/?groupId=0eb6c7a4-e752-4845-a51e-be9d5b599247&an...
p.s
Kun tämä mainitsemasi "huostapiikki"
on saanut tässä viimeisen kymmenen huostahullun vuoden aikana aivan rauhassa kasvaa
(8 000 lapsesta ja nuoresta nykyiseen YLI 16 600 lapseen ja nuoreen)
niin olisiko jo vihdoin ja viimein
teidänkin sosiaaliviranomaisena esiintyvien henkilöiden aika
mennä sinne peilin eteen tutkailemaan ja tarkastelemaan,
että missä kohti tämän maan sosialiviranomaisten tekemä ja suorittama työ
alkoi mennä todella pöpelikköön ja metsään
ja suurin osa sosiaaliviranomaisista esiintyvistä henkilöistä
tuli kykenemättömiksi
viranomaistyöhönsä!
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/lastensuojelunavohuolto/kysymys/?groupId=0eb6c7a4-e752-4845-a51e-be9d5b599247&an...
sosiaaliviranomainen
niin kovasti on tekemässsä ja haluaisi tehdä
mutta kun viranomaisena ei siihen oikeutta siis olekaan!
15.5.2009
Miten tehdään päätös lapsen valvotuista tapaamisista?
Kysymys:
Vanhemmat ovat eronneet noin 6 vuotta sitten. Lapset jäivät isän luo asumaan ja ovat vain isän huollossa, kun äiti muutti muualle. Nyt äiti haluaa yhteishuoltoa ja tapaamisajat kuntoon.
Vanhin lapsi on jo täyttänyt 18 v, seuraava 16 v ja nuorin melkein 9 v.
Äiti tavannut säännöllisesti viime vuosina nuorimmaistaan, koska muilla lapsilla on jo omat menot.
Käräjäoikeudelta on tullut lausuntopyyntö siitä että onko lasten huollon muuttaminen isän yksinhuollosta vanhempien yhteishuolloksi lasten edun mukaista ja onko yhteishuollon toimivuudelle edellytyksiä.
Nuorin lapsi on kertonut peloistaan mennä tapaamaan äitiä ja tämän avomiestä toiselle paikkakunnalle. Tästä on tehty lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen johdosta on tehty ratkaisu lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Koska lapsi pelkää mennä tapaamaan äitiä äidin kotiin viikonloppuisin, on sosiaalitoimi järjestänyt valvotun tapaamisen. Valvotun tapaamisen järjestelyistä on keskusteltu avoimesti lapsen isän ja äidin kanssa. Yksi onnistunut tapaaminen on jo takana. Sosiaalityöntekijä neuvoi myös ottamaan puhelimen pois lapselta, koska lapsi päivysti isän mukaan ahdistuneena kännykkäänsä kun odotti äidiltään yhteydenottoa. Lapsi oli vapautuneempi kotonaan kun kännykkä oli kiinni.
Äidin asianajaja on nyt lähestynyt sosiaalitoimea. Koska sosiaalitoimi on vain suullisesti ilmoittanut, että äiti saa tavata lastaan vain valvotusti eikä saa pitää yhteyttä puhelimitse. Tästä pitäisi tehdä laillinen päätös perusteluineen ja muutoksenhakuosoituksineen. Miten tässä toimitaan?
Vastaus:
Päätös lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisista on voimassa niin kauan kunnes käräjäoikeus antaa hakemuksesta asiassa uuden päätöksen tai vanhemmat neuvottelevat uuden sopimuksen ja lastenvalvoja vahvistaa tämän sopimuksen.
Sosiaalitoimi ei voi antaa määräystä valvotuista tapaamisista tai puhelimitse tapahtuvan yhteydenpidon kieltämisestä.
Päätösvaltaa ei ole, joten kirjallista päätöstäkään ei asiassa voida tehdä.
Suullisesti vanhemmat voivat sopia valvotuista tapaamisista, mutta vain kirjallinen lastenvalvojan vahvistama sopimus on ns. sitova ja pantavissa täytäntöön.
Tässä tapauksessa isällä on huoli lapsen ja äidin tapaamisista ja lapsi on ilmaissut pelkoaan mennä äidin luo. Isä voi omassa vastineessaan käräjäoikeudelle vaatia valvottuja tapaamisia. Jos isän huoli lapsen turvallisuudesta on herännyt sen jälkeen kun hän on jo antanut vastineen äidin hakemuksen johdosta, hän voi tehdä hakemuksen käräjäoikeuteen uutena ja se yhdistetään jo vireillä olevaan huollonmuutosasiaan. Sosiaalitoimi voi omassa lausunnossaan käräjäoikeudelle ehdottaa valvottuja tapaamisia, jos selvityksen perusteella tarvetta valvottuihin tapaamisiin on ilmennyt.
Huolto- ja tapaamisasiasta tulee lastensuojelullinen siinä vaiheessa, jos isä ei kykene turvaamaan lapsen tilannetta tapaamisasiassa. Lapsen esiin tuoma pelko pitää ottaa vakavasti.
Tällöin sosiaalitoimen pitää yhteisissä tapaamisissa pyrkiä selvittämään, myös lasta kuulemalla,
mihin lapsen pelot tavata äitiä liittyvät ja miten aikuiset voisivat toimia lapsen tilanteen turvaamiseksi ja tapaamisten onnistumiseksi.
Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmä. Keskusteluun osallistuivat verkkokonsultit Kerttu Vesterinen, Laura Tulensalo, Päivi Sinko, Virpi Lyyra ja Jaana Tervo. Vastauksen kokosi Laura Tulensalo.
Kaikkihan on mahdollista tässä maassa, kuten tiedät jo itsekin,
missä osassa kuntia ja kaupunkeja
ei ole edes sitä yhtä pätevää lastensuojelun viranomaista viranomaistyössä.
Jo tehtyjen tutkimustenkin mukaan
maamme hallinto-oikeuksissa ei huostapäätös muutu
eli
suomeksi sanottuna;
hallinto-oikeuksien jäsenistä kukaan ei edes kyseenalaista
näiden epäpätevien lastensuojelun viranomaisena esiintyvien henkilöiden
aikaansaamia "jopa kansanomaisia, journalistisa"
sepityksiä, juoruja ja lurituksia...
eli seiskalehteen uusia kirjoittajia tarjolla,
kuntiemme lasten suojelussa työskentelevistä viranomaisena esiintyvistä
henkilöistä.
OIKEASTI ei pidä paikkaansa niin sitten huostaanotto on tehty väärin ja se kumotaan.
Sosiaalityöntekijät eivät voi julkisuudessa repostella yksityisten perheiden salassa pidettäviä asioita tietenkään. Mutta kyllä hallinto-oikeudetkin ihan oikeasti perehtyvät asioihin eikä siellä taatusti mene läpi mikään etävanhempaan lähentämiseksi tehty huostaanotto.
Tällä perusteella minä voisin ottaa huostaan puolet lähiön lapsista, mutta eipä ole käynyt mielessä, ja jos ryhtyisin moista puuhaamaan niin taitaisin saada työterveyslääkäriltä aika pitkän sairasloman.
Taskinen on täysin oikeasssa. Huolto- ja tapaamisriidat päättää oikeus, ei sosiaalitoimi.
Ne kyllä toimittajat ovat penkoneet asiakirjoja myöten.
Sannatuulia voi ottaa huomioon myös sellaisen näkökannan, että monesti laittomuuksiaan puolustavat viranomaiset vetoavat salassapitovelvollisuuteen, vaikka todellisuudessa peittelevät vain omia virheitään.
Toisen kertomistaan tapauksista oikeudessa purkautuneen, tosin vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Sossun mielestä tietysti hallinto-oikeus perehtyy asioihin, mutta kun se usein tapahtuu vain sossun näkemysten valossa. Vanhempien pitää olla hyvin toimintakykyisiä ja mieluummin aika varakkaitakin, että saavat hyvän asianajajan jo hallinto-oikeuskäsittelyyn. Minkähän takia sossujen on niin mahdottoman vaikea kertoa usein jopa siitäkin, että suullista käsittelyä vanhemmat joutuvat anomaan erikseen? Ei käänteinen todistustaakka ole HO:sta mihinkään hävinnyt uuden lainkaan myötä, ihan turha väittää sen suuntaistakaan.
Sanalla toimintakykyinen tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että aivan liian monesti vanhempi lamaantuu täysin huostaanottotilanteesta ja siitä henkisestä järkytyksestä toipuminen saattaa kestää niin kauan, että vasta korkeimpaan hallinto-oikeuskäsittelyyn mennessä hän on kykenevä ajamaan omia ja lastensa oikeuksia.
Tuosta kotiutuneesta tapauksesta luin minäkin sen verran, että SOSSU VAATI SIJOITUKSEN JATKAMISTA, vaikka oikeus määräsi lapsen kotiin. Mutta kerrankin sijaishuolto toimi oikeudenmukaisesti ja KIELTÄYTYI OLLA NOUDATTAMATTA OIKEUDEN PÄÄTÖSTÄ. Hyvä, hyvä tässä tapauksessa sijaishuollolle! Eiväthän sossut yleensä myönnä omia virheitään, se nyt on jo ihan mahdottoman kaukaa haettu ajatuksenakin. Siksi ei koskaan voi liikaa korostaa sitä, että onneksi myös oikeudenmukaisia ja rehellisiä sossuja löytyy, koska lasta vammauttavia ja väärin toimivia on enemmän kuin kylliksi.
Ei olisi koskaan mielestäni sossun asia ratkoa myöskään riidattomia huostajuuden määräämisiä. Oikeudessa on sentään pieni mahdollisuus saada oikeutta, mutta sossujen päätökset perustuvat usein siihen, että kumpi vanhempi onnistuu puhumaan heidät puolelleen. Hyvän vanhemmuuden mittari ei ole se, kumpi vanhemmista on sujuvasanaisempi ja kykenevä esiintymään uskottavammin vieraille ihmisille.
Jäisiköhän oikeudessa esim. toiselle vanhemmalle aikanaan langetettu lähestymiskielto huomaamatta?
Sossulassa sekin on mahdollista.
"Mutta kyllä hallinto-oikeudetkin ihan oikeasti perehtyvät asioihin eikä siellä taatusti mene läpi mikään etävanhempaan lähentämiseksi tehty huostaanotto."
Kyllä menee. Hallinto-oikeudesta saamani tiedon mukaan esittelijä tutustuu aineistoon, ei välttämättä muut päätöksen tekijät vaikka pitäisi. Minä tulin siihen tulokseen, ettei esittelijäkään ollut jostain syystä tutustunut asiakirjoihin. Muuta syytä en keksi. Sossu kirjoitti, että isän ja lasten lähentämiseksi heidät pidetään huostassa ja isän alkoholinkäytön vähentämiseksi lapset saavat olla vapaasti isän luona lomilla ja äidille rajoitetut valvotut tapaamiset ettei äiti pääse kritisoimaan lapsille isän alkoholikäyttöä ja läsnäolemattomuutta. Todellisuus on tarua ihmeellisempää, hyvä sossupossu. Kysyisin kuitenkin tallentaako hallinto-oikeudet kaikki asiakirjat ja jos niin miten pitkäksi ajaksi. Olen aikonut käydä tutustumassa papereihin, onko sieltä mahdollisesti jotain poistettu tai onko siellä minulle uutta aineistoa. Aiemmin on käynyt selville, että kaikkia toimittamiani asiakirjoja ei ollut ollut hallinto-oikeuden käsittelyssä ja kysyessäni perään ne hylättiin vanhentuneena, eikä sillä verukkeella otettu ollenkaan käsiteltäväksi, ei uudenkaan hakemukseni yhteydessä. Sossut vetoaa hallinto-oikeuden päätöksiin kuin Jumalan sanaan, kummastakaan ei saa pitävää otetta.
Onkohan kyse huoltajuudesta vai huostaanotosta?
Jos vanhemmat ovat yksimielisiä huoltajuudesta niin ei siinä sosiaalitoimella ole mitään ratkomista, asia on kuten vanhemmat sen sopivat. Jos vanhemmat ovat erimielisiä niin oikeus pyytää sosiaalitoimelta lausunnon, ja lausuntoa varten sosiaalityöntekijät haastattelevat vanhempia ja lapsia. Lausunto ei sido käräjäoikeutta.
Huostaanotto on taas ihan eri asia ja perustuu lastensuojelulakiin.
Senkin voi peilata niin päin että uskotaan kaikki se ..... mitä sossuna esiintyvät ovat asiakkaistaan rekistereihinsä keränneet
(kukaan ei tarkista mitä ...... sossu papereihinsa kirjoittelee, kaikki satumutukin menee siis läpi ja totena)
eli luotetaan 100% viranomaisena esiintyvän henkilön kirjoituksiin ja asiakirjoihin.
Sehän nyt nähtiin taas tässäkin valelääkäri -systeemissäkin,
että mikä vaan ja kuinka kauan vaan
menee tässä maassa läpi.
Uskotaan uskotaan....... jopa asioista vastaavissa ja vastuussa olevissa viranomaisissakin uskotaan ...... tarkistamatta, selvittämättä .......
Onko vaikeuksia todellisuuden kohtaamisessa? Monelta taholta (muilta kuin lasten vanhemmilta) on tullut arvioita, että jopa puolet nykyisistä huostaanotoista ei todellakaan perustu lastensuojelulakiin. Totta kai moni sossu epätoivoisena vääntää papereihin jotain, että huosta saadaan näyttämään hallinto-oikeudessa lain mukaan tehdyltä. Hehän ovat pakkotilanteessa kuntapäättäjien ja perheen välissä. Yksi tyypillisin perustelu lienee ilmeisesti vanhemman jaksamisen epäily, vaikka todellinen syy on yksinkertaisesti siinä, että perheen ongelmaan ei lastensuojelulla ole ikinä ratkaisua ollutkaan, kuten koulu tai terveyshuolto.
Erotilanteissa ei kaikki ole aina niin mustavalkoista kuin haluat ymmärtää. Paljon on riitaisia eroja, joissa vanhemmat eivät kuitenkaan halua viedä asiaa oikeuteen asti.
paikkaansa. Miksi ihmeessä sosiaalityöntekijät tieten tahtoen keksisivät huostaanottoperusteita. Jokainen huostaanotto teettää hirveästi töitä. Ainakin meidän työpaikalta nuoremmat sosiaalityöntekijät hakeutuvat muihin töihin, esim. yliopistolle ja järjestöihin, sillä lastensuojelussa työtaakka ja stressi ovat melkoisia. Jokainen huostaanotto, jota EI tarvitsisi tehdä, on kyllä voitto sossulle ja merkitsee sitä että saa muutamana päivänä lähteä töistä klo 17 eikä klo 21. Iltaisin muun toiminnan hiljettyä näitä huostaanottopapereita kirjoitetaan.
On jopa tapahtunut niin, että loppuun väsyneet sossut ovat menneet sanomaat esimiehelle, että vaikka lakia rikotaankin niin yhtään huostaanottoa emme enää jaksa tehdä.
Jos huostaanotto perustuu joihinkin epäilyihin niin ei taatusti mene läpi hallinto-oikeudessa. Kuinka moni tuollaista väittävistä on ollut mukana hallinto-oikeuden istunnoissa?
Kouluttamattomat ihmiset tulevat suomi24:n sivuille ja uskovat kaikenlaisen huuhaan mitä täällä on, käymättä esim. sosiaaliportin sivuilla.
viraiomaisena olematta sitä niin se on rikos. Vrt lääkärinä työskennellyt ilman lääkärikoulutusta, jota odottaa vankilatuomio.
sopivat asioista ja ovat samalla riitaisia niin se on vanhempien eikä sossujen juttu.
Lain mukaan koulutuksen olisi oltava vähintäänkin yliopistotason koulutus ja sen pitäisi sisältää lastensuojeluun liittyviä opintoviikkoja jne
mutta kun kukaan ei välitä eikä ketään kiinnosta niin lastensuojelussa saa siis työskennellä kuka vaan ja millä koulutuksella vaan.
Lahti hyvä esimerkki.
http://www.ess.fi/?article=231305
Myös tämä Liftariäidin lapsen kaapannut sosiaalipäivystäjä olikin ollut vain koulunkäyntiavustaja
joka siis toimi viranomaisena eli sosiaalipäivystäjänä (pääsipähän sekin eukkonen todella pätemään ja ties millä koulutuksella...).
Tosiasia maassamme on
että lastensuojelua ja lasten vapaudenriistoa saa vapaasti tehdä
millä koulutuksella ja ammattitaidolla tahansa
eikä siihen laittomaan toimintaan kukaan puutu eikä vihellä peliä kuntakentällä siltä osin poikki.