Ennen joulua saatiin lukea oikeusministerin järkeviä kannanottoja lähestymiskieltoon, joka on ollut yksi laki niiden lakien joukossa, jota ei ole noudatettu. 22 naista vuosittain kuolee parisuhdeväkivallan seurauksena, mikä varmasti on ollut hyvä pelote niille naisille, jotka ovat jääneet todellisen uhkailun takia väkivaltaiseen suhteeseen. Mutta uhkailuhan ei ole ollut rangaistava teko, mikä osaltaan on antanut mahdollisuuden uhkailijan harjoittaa väkivaltaansa. Kymmenet naiset vuosittain saavat kuulla poliisilta, että tilanteeseen ei puututa, koska "mitään ei ole tapahtunut". Asiaan perehtymättömät luulevat, että väkivaltaisesta suhteesta vain lähdetään vaikka turvakodin kautta kohti turvallisempaa tulevaisuutta, mutta ei asia ole ollenkaan noin yksinkertainen, aina.
Itse muistan lapsuudestani tapauksen, jossa uskovainen äiti kuitenkin jätti lasten kanssa väkivaltaisen miehensä, mutta mies toteutti uhkailunsa kun äiti oli lasten kanssa kirkosta tulossa. Äiti tapettiin lasten silmien edessä kirkon mäellä, minkä takia kyseinen kirkon mäki oli meistä lapsista pelottava paikka vielä vuosia sen jälkeenkin kun tapauksesta kuulimme kerrottavan. Muistan myös, miten aikuiset ihmettelivät jo silloin, että minkä takia tappouhkauksia ei otettu poliisissakaan vakavasti. Laki siis on ollut sellainen, että pitää "tapahtua jotain" ennen kuin poliisi voi puuttua, eikä laki ole miksikään muuttunut noista vuosista. Mikä sitten on ero laittomaan uhkaukseen, siihen en ole perehtynyt.
Olisi kyllä enemmän kuin toivottavaa, että lähestymiskieltoa ryhdyttäisiin valvomaan ihan todellisuudessakin, eikä vain paperimääräyksenä. Enemmän kuin toivottavaa on myös, että uhkailu myös otettaisiin vakavasti, että toinen osapuoli voi pelastautua väkivaltaisesta suhteesta turvallisesti. On tökeröä syyttää toisen väkivallasta esim. vain äitiä toteamalla, että itse hän on kumppaninsa valinnut. Minkähän takia moni kieroutunut aloittaa väkivaltansa ja uhkailunsa esim. vasta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Ilman muuta Braxin kaavailemat uudistukset koskevat myös lasten turvallisuutta, siksi otin asian esille tällä palstalla.
Itse muistan lapsuudestani tapauksen, jossa uskovainen äiti kuitenkin jätti lasten kanssa väkivaltaisen miehensä, mutta mies toteutti uhkailunsa kun äiti oli lasten kanssa kirkosta tulossa. Äiti tapettiin lasten silmien edessä kirkon mäellä, minkä takia kyseinen kirkon mäki oli meistä lapsista pelottava paikka vielä vuosia sen jälkeenkin kun tapauksesta kuulimme kerrottavan. Muistan myös, miten aikuiset ihmettelivät jo silloin, että minkä takia tappouhkauksia ei otettu poliisissakaan vakavasti. Laki siis on ollut sellainen, että pitää "tapahtua jotain" ennen kuin poliisi voi puuttua, eikä laki ole miksikään muuttunut noista vuosista. Mikä sitten on ero laittomaan uhkaukseen, siihen en ole perehtynyt.
Olisi kyllä enemmän kuin toivottavaa, että lähestymiskieltoa ryhdyttäisiin valvomaan ihan todellisuudessakin, eikä vain paperimääräyksenä. Enemmän kuin toivottavaa on myös, että uhkailu myös otettaisiin vakavasti, että toinen osapuoli voi pelastautua väkivaltaisesta suhteesta turvallisesti. On tökeröä syyttää toisen väkivallasta esim. vain äitiä toteamalla, että itse hän on kumppaninsa valinnut. Minkähän takia moni kieroutunut aloittaa väkivaltansa ja uhkailunsa esim. vasta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Ilman muuta Braxin kaavailemat uudistukset koskevat myös lasten turvallisuutta, siksi otin asian esille tällä palstalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.