tavallisia neuvoja näille ihmisille, jotka kamppailevat pillereiden kanssa eivätkä pääse enää niistä eroon. Masentuneita vaikka kuinka käyttävät masennuslääkkeitä. Haittavaikutuksista he näyttävät kärsivän. Täällä palstalla monikin kirjoittaa jo useita vuosia, mutta mitään paranemista ei heidän kohdallaan ole tapahtunut. Mistä tuo asia voi johtua?
Onko heillä todelakin jokin niin vakava mielenhäiriö, että lääkettä syömällä he voivat jollakin tavalla elää täällä. Vai onko lääkettä syöneillä yhä pahempi olla?
Myöskin asia, että psykiatrilla käyvät ihmiset ovat todellakin antaneet itsensä melkoisen vahvalle riippuvuussuhteelle hoitavaan terapeuttiinsa. Tällöin tuo sidonnaisuus terapeuttiin aiheuttaa alitajuntaista ahdistuneisuutta, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Ahdistusta aiheuttaa myöskin se, että jokaisella terapiakerralla menettää omaa rahaansa. Terapia ja lääkkeet eivät ole halpoja. Yksi terapiakäynti maksaa noin 70 -90 euroa. Takaisin saa jonkin verran. Ja sitten lääkkeet maksavat, samoin matkakulut ym.
Oletteko ajatelleet kuinka paljon teillä menee kolmessa vuodessa rahaa terapiaan ja lääkkeisiin ja muihin kuluihin kuten matkakulut ym.? Tuon kaiken rahan voi käyttää itsekkin.
Onko heillä todelakin jokin niin vakava mielenhäiriö, että lääkettä syömällä he voivat jollakin tavalla elää täällä. Vai onko lääkettä syöneillä yhä pahempi olla?
Myöskin asia, että psykiatrilla käyvät ihmiset ovat todellakin antaneet itsensä melkoisen vahvalle riippuvuussuhteelle hoitavaan terapeuttiinsa. Tällöin tuo sidonnaisuus terapeuttiin aiheuttaa alitajuntaista ahdistuneisuutta, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Ahdistusta aiheuttaa myöskin se, että jokaisella terapiakerralla menettää omaa rahaansa. Terapia ja lääkkeet eivät ole halpoja. Yksi terapiakäynti maksaa noin 70 -90 euroa. Takaisin saa jonkin verran. Ja sitten lääkkeet maksavat, samoin matkakulut ym.
Oletteko ajatelleet kuinka paljon teillä menee kolmessa vuodessa rahaa terapiaan ja lääkkeisiin ja muihin kuluihin kuten matkakulut ym.? Tuon kaiken rahan voi käyttää itsekkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
haluaisi olla toisen ihmisen talutushihnassa. En ainakaan minä.
huomaan että et ymmärrä masennuksen vaivasta juurikaan mitään. Kerronpa sinulle hieman miten se iskee ja miltä tuntuu. Olen vuosia tehnyt töitä ja aina kaiken tunnollisesti, se on tehty mitä tarvii ja muut on tehnyt mitä osaavat. Aina on ajatuksissa ollut ettei ole ongelmaa jota en ratkaisisi! Mutta mitä sitten tapahtui? eräänä hetkenä paloin loppuun ja sain kaikenlaisia fyysisiä oireita kroppaani, aikansa niitä tutkittiin ja hutkittiin. Osa selvisi osa ei, sitten tuli pahin hetki, elämän ilo katosi samalla hetkellä katosi halu tehdä yhtään mitään. Eihän siinä näin pitänyt käydä...
Nyt vuosia taaksepäin katsottuani olen saanut itseni kasattua jonkinlaiseen 'kansalaiskuntoon' lääkkeiden, lääkärien, terapeuttien, omaisten ja ystävien tuella.
Voin todellakin kertoa että sairastaessaan ihminen ei ihan ensimmäisenä kykene päättelemään onko lääke kallista, arvioimaan omaa tilaansa, arvioimaan lääkkeiden kokonaisvaikutusta. Terapiakäynnistä useat eivät pääse edes nauttimaan saati sitten tuskailemaan sen hintaa..
Kun seuraavaksi kysyt masentuneilta kysymyksen oletteko tulleet ajatelleeksi? niin jätä se kysymys pois ja kysy miten voit ja KUUNTELE mitä sinulle masentunut sanoo, äläkä koskaan ikinä tee sitä virhettä että taputat olkapäälle ja sanot 'kyllä se siitä kunhan vähän piristyt'
Ymmärrystä, suvaitsevuutta ja toisen yksilön kunnioittaminen on elämän suurimpia arvoja mitä voit omistaa!